Olen 67-vuotias eläkeläinen Oulun Maikkulasta. Elän siis “kolmatta ikäkautta”, kuten ranskalaiset tätä elämänvaihetta kutsuvat. On uskomaton onni herätä aamuun tietäen, että saan käyttää tämänkin päivän miten haluan – esimerkiksi selailemalla ja lukemalla kirjoja, jotka olen vuosikymmenien aikana hankkinut kirjakaupoista, antikvariaateista ja kirpputoreilta. Osan olen saanut lahjaksi perheeni jäseniltä.
En ota vastaan arvostelukappaleita – helppo sanoa, kun ei niitä ole kovin usein tarjottukaan.
Tässä lukupäiväkirjassani kerron kirjoista, joista olen pitänyt tai joita arvostan jostain muusta syystä. Kirjavalintani eivät edusta valtavirtaa, enkä yleensä kirjoita aivan tuoreista julkaisuista. Kirjoitan itselleni ja kaltaiselleni lukijalle, joka on lukenut suurin piirtein samat kirjat kuin minäkin. En siis tavoittele suurta lukijakuntaa, mutta ilahdun aina, kun joku kommentoi esittelemiäni teoksia.
Kirjavalinnoistani on turha etsiä logiikkaa. Blogissani ovat kirjaimellisesti maailmankirjat sekaisin. Olen etsiskellyt minua houkuttelevaa lukemista esimerkiksi kirjallisuuspalkintojen voittajalistoilta, suosikkikirjailijoitteni esseistä ja elämäkerroista sekä internetin kirjallisuusteemasivuilta. Nuorena opiskelin sivuaineena yleistä kirjallisuustiedettä. Tuolta ajalta minulle jäi tapa lukea kirjallisuudentutkimusta ihan vain huviksi ja viihteeksi.
Luen enimmäkseen kaunokirjallisuutta genrerajoista ja ikäsuosituksista piittaamatta, suurimmaksi osaksi kuitenkin proosaa. Runojakin luen silloin tällöin, mutta harvoin runoteosta kannesta kanteen.
Kirjojen avulla pidän yllä ja kehitän myös kielitaitoani. Brittiläisen ja amerikkalaisen kirjallisuuden yliedustus blogissani on parin viime vuoden aikana väistynyt, ja ranskankielisen tai ranskasta käännetyn kirjallisuuden osuus lisääntynyt. Yhtenä syynä ovat epäilemättä olleet useat matkat Ranskaan viime vuosina.
Blogini nimi viittaa William Shakespearen Myrsky-näytelmän päähenkilöön, Milanon syrjäytettyyn herttuaan. Kirjat olivat Prosperolle tärkeämpiä kuin kaupunkivaltion hallitseminen. Shakespearen Prosperolta olen lainannut myös blogini moton: “Minulle, miesparalle, kirjastossa oli riittävästi valtakuntaa.”
Olen tuntenut hengenheimolaisuutta Prosperoon siitä lähtien, kun luin näytelmän ensimmäisen kerran yli neljäkymmentä vuotta sitten. Toisin kuin Prosperolla minulla ei ole ollut valtiota hallittavana. Suurimman osan työurastani tein pienen kyläkoulun luokanopettajana. Pidin työstäni ja oppilaistani. Olin mielestäni aika hyvä äidinkielen ja kirjallisuuden sekä historian opettaja. Monessa aineessa kelvollinen. Käsityön opettajana surkea. Kaikkinaiset puutteet opetustaidoissa yritin korvata olemalla läsnä ja helposti lähestyttävissä.
Elämäni ei ole pelkkää lukemista. Vietän myös paljon aikaa rakastamieni ihmisten seurassa. Mökkeilen syntymäkaupungissani Joensuussa. Parin vuosittaisen Euroopan-matkan lisäksi teen vuoden mittaan useita teatteri- tai messureissuja pääkaupunkiseudulle ja Tampereelle. Usein on käynyt niin, että kotikaupunkini laadukas teatteritarjonta on jäänyt viimeisiin mahdollisiin näytöksiin, koska minusta on ollut niin hauskaa mennä merta edemmäs kalaan.
