Tällä viikolla Helsingin messukeskuksessa tieteiskirjallisuuden tekijät ja lukijat ovat kohdanneet toisiaan The World Science Fiction Convention (Worldcon75) -tapahtumassa. Sen verran olin hengessä mukana, että päätin lukea Brian Aldissin kirjan oman kirjailijanuransa vaiheista. Aldiss on yksi brittiläisen tieteiskirjallisuuden suurista edelläkävijöistä.
Sallittakoon ensin muistelu omasta suhteestani tieteiskirjallisuuteen. Suunnilleen 20-vuotiaana nimittäin innostuin niin kovasti tieteiskirjallisuudesta, että luin pari vuotta lähes yksinomaan sitä. Samoihin aikoihin 70-luvun lopulla heräsi kiinnostus tätä lajityyppiä kohtaan myös yliopistojen kirjallisuuden laitoksilla. Vuoden 1978 keväällä osallistuin Tampereen yliopiston ensimmäiselle tieteiskirjallisuutta käsittelevälle luentokurssille, jota piti silloinen apulaisprofessori Aarre Heino lähinnä saksalaiseen tutkimusmateriaaliin nojaten. Saksan akateemisessa maailmassa oli jo hieman aiemmin kiinnostuttu kaikenlaisesta viihdekirjallisuudesta, josta saksan kielessä käytettiin tylyä termiä trivialliteratur. Minulle jäi sellainen mielikuva, että luennoitsija ei ollut itse kovin paljon lukenut varsinkaan amerikkalaista tai englantilaista tieteiskirjallisuutta, mutta tämän puutteen korvasi ilmeinen uteliaisuus ja innostuneisuus. Heti saman vuoden syksynä suoritin yleisen kirjallisuuden proseminaarin ryhmässä, jonka kaikki tuotokset liittyivät tieteiskirjallisuuteen. Ryhmää veti sympaattinen assistentti Matti Savolainen, joka sittemmin teki pitkän ja ansiokkaan yliopistouran ennen vakavaa sairastumistaan ja kuolemaansa vuonna 2012.
Proseminaarityöni käsitteli Ursula Le Guinin romaania Pimeyden vasen käsi, jota lähestyin myyttikriittisestä näkökulmasta, johon yhdistin hieman informaatioteoriaa. Peruslähtökohtani oli se informaatioteorian ajatus, että eniten informaatiota sisältyy kaavasta poikkeamiseen. Ajattelin niin, että kirjailijan tietoisesti tai tietämättään teoksensa pohjana käyttämä myytti muodostaa tällaisen kaavan. Näin ollen se, missä kirjailija poikkeaa myytin tunnetuista versioista, on teoksen tematiikan kannalta olennaista ja sisältää eniten informaatiota. Ei se hullumpi idea ollut ja tuntui hyvin sopivan käsittelemääni teokseen. Kyllä ihminen on nuorena nokkela! Matti Savolainen pyysi, että muokkaisin esitelmästäni artikkelin kirjallisuuden laitoksen julkaisemaan kokoelmaan, mutta olin jo menettänyt kiinnostukseni aiheeseen. Jälkeenpäin laiskuuteni on kyllä hieman harmittanut.
Innostukseni tieteiskirjallisuuteen lopahti lähes yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin. Väsyin siihen, että löytääkseen tämän kirjallisuudenlajin timantit joutui seulomaan ne valtavasta kaavamaisen ja pinnallisen kirjasepelin massasta. Luen tieteiskirjoja silloin tällöin nykyäänkin, mutta vain vakuuttavien suositusten perusteella.
Mutta nyt itse asiaan. Brian Aldissin muistelmateos keskittyy nimenomaan hänen kirjoittajan uraansa.Yksityiselämästään hän on kirjoittanut muualla. Sodan jälkeen Aldiss aloitti kirjallisen uransa huonosti palkattuna ja ylityöllistettynä antikvaarisen kirjakaupan myyjänä Oxfordissa. Aldiss kuitenkin viihtyi työssään melko hyvin, sillä se tarjosi mahdollisuuden kirjojen lukemiseen hyllyjen välissä sekä kirjallisuudesta kiinnostuneiden ihmisten tapaamiseen. Hauskat sattumukset kirjakauppaelämästä Aldiss kirjoitti kertomuksiksi, jotka alan ammattilehti suostui julkaisemaan, vaikka se ei koskaan aiemmin ollut julkaissut fiktiota. Pakinat saivat suuren suosion, ja arvostettu kustannustalo Faber & Faber tarjosi Aldissille sopimusta. Jo toinen julkaistu teos olikin sitten tieteiskirja.Aldiss marssittaa lukijoiden eteen kustantajien ja kustannustoimittajien kulkueen, joka kiinnosti minua, koska olin seurannut 60- ja 70-lukujen tieteiskirjallisuutta, mutta voi olla alaan perehtymättömälle lukijalle puuduttavaa. Kerronta on kuitenkin koko ajan energistä ja sitä rytmittävät anekdootit kirjallisesta maailmasta. Teoksessa tavataan varmaan satoja kirjallisuuden merkkihenkilöitä, kirjailijoita ja kustantajia, eri puolilta maailmaa. Usein vain mainintana, että tämäkin henkilö tuli jossain vastaan. Aldiss itsekin pilailee "nimien pudottelunsa" kustannuksella, mutta tuskastuin, kun Aldiss muun muassa mainitsi, että hänen kirjallisen uransa huippukohta oli poreammeen jakaminen kerran Doris Lessingin kanssa. Eikä sitten muuta tästä asiasta!
Teoksen parasta antia ovat Aldissin kuvaukset omien kirjojensa taustoista. Niistä käy hienosti ilmi hänen pyrkimyksensä murtaa tieteiskirjallisuuden rajoja ja lukijoiden odotuksia. Taloudellisen takapakin uhallakin hän hakeutui uusille urille menestysteostensa jälkeen. Loputtomat sarjat ovat mielestäni tieteiskirjallisuuden vitsaus, mutta ymmärrän kyllä niiden viehätyksen intohimoisten fanien kannalta. Aldiss ei Helliconia-sarjaa lukuun ottamatta ole sarjatuotantoon ryhtynyt, ja Helliconiakin voidaan nähdä yhtenä valtavana teoksena, jonka Aldiss kirjoitti kokonaisuudeksi suhteellisen lyhyessä ajassa.
Teoksen lopussa on liitteenä Nicholas Ruddickin essee, jossa käsitellään Brian Aldissin suhdetta Mary Shelleyn Frankenstein-romaaniin. Tieteiskirjallisuuden historiikissaan Billion Year Spree (ja uudessa painoksessa Trillion Year Spree) Aldiss katsoo nykyaikaisen tieteiskirjallisuuden alkaneen Mary Shelleyn teoksesta, joka ensimmäisenä toi esiin valistuksenajan järkipainotteisuuden vaarat teknologian kehittyessä. Aldiss on omassa tuotannossaan pitänyt järjen ja sydämen (ja myöhemmin rationaalisen ja intuitiivisen aivopuoliskon) synteesiä välttämättömänä ihmiskunnan säilymisen kannalta. Tämä synteesi on Aldissin mielestä tieteiskirjallisuuden tehtävä ja sen olemassaolon oikeutus.
Aldissin muistelman jälkeen tuli sellainen tunne, että muutaman tieteiskirjan voisi taas jossain vaiheessa lukea. On niissä erinomaisiakin.
P.S. Aldissin kirjan nimi Bury My Heart at W.H.Smith's saattaa vaatia selitystä. Se viittaa toisaalta Dee Brownin Pohjois-Amerikan intiaanien vaiheista kertovaan teokseen, joka suomennettiin nimellä Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen. W.H.Smith's puolestaan on brittiläinen yli tuhannen myymälän kirjakauppajättiläinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!