Marquerite Duras, Puoli yksitoista
kesäiltana. Kirjayhtymä 1986. Ranskankielisestä alkuteoksesta
Dix heures et demie du soir en éte (1960) suomentanut
Marketta Ruoppila-Martinsen.
Romaani alkaa dramaattisesti:
ensimmäisillä riveillä käy ilmi, että Rodrigo Paestra -niminen
mies on murhannut nuoren vaimonsa ja tämän rakastajan Toni Perezin.
Poliisit etsivät Rodrigo Paestraa. Tapahtumasta keskustellaan
espanjalaisen pikkukaupungin kahvilassa, jossa istuu juomassa –
vakavasti, nopeasti, alkoholiriippuvaisen tavoin – romaanin
keskushenkilö, ranskalainen Marie.
Marie on autolomalla Espanjassa
miehensä Pierren, pienen tyttärensä Judithin sekä Marien
ystävättären Clairen kanssa. Helteisen sään synnyttämä
rankkasade on pysäyttänyt matkalaiset pikkukaupunkiin yhdeksi
yönseuduksi.
Clairen mukanaolon syy jää
epäselväksi, mahdollisesti hänet on otettu matkalle mukaan
Judithin lastenhoitajaksi, sillä Marien suhde tyttäreensä
vaikuttaa jännitteiseltä: hän vuoroin työntää Judithia etäämmäs
ja vuoroin kaipaa tätä lähelleen. Marielle on kuitenkin päivän
aikana käynyt selväksi, että Claire ja Pierre ovat rakastuneet ja
heidän suhteensa on juuri muuttumassa fyysiseksi yhdeksän päivän
yhteisen loman jälkeen.
Rodrigo Paestrasta tulee Marielle
pakkomielle, mikä on ymmärrettävää, koska hän näkee Rodrigo
Paestran ja oman tilanteensa samankaltaisuuden. Pakkomielle toteutuu
myös romaanin sanatasolla: aivan kuin Duras olisi lyönyt vetoa,
kuinka monta kertaa hän voi yhdellä sivulla mainita Rodrigo
Paestran nimen – ainakin yhdeksän. Marie kuvittelee voivansa
auttaa jotenkin pakoilevaa murhaajaa; hän kuvittelee myös, että
heillä voisi olla rakkaussuhde. Marien yritys auttaa Rodrigo
Paestraa saa kuitenkin onnettoman lopun.
Marien ja Rodrigon tilanne ei
kuitenkaan ole niin samankaltainen kuin päältä katsoen näyttää:
siinä missä Rodrigo Paestran avioliitto on intohimon,
mustasukkaisuuden ja kuoleman läpitunkema tragedia, Marien
avioliitto vain väsyy, kuihtuu ja jatkaa merkityksetöntä
kituuttamistaan. Teoksen maailmassa Rodrigo Paestran avioliitto
rinnastuu ukkoskuuroon ja rajuilmaan, Marien avioliitto puolestaan
näännyttävään, uneliaaseen helteeseen. Luonnonilmiöiden kuvaus
on väkevää; helteen aistii vaikka lukisi koleammallakin säällä.
Matkan edetessä kaunis Madrid kohoaa horisontista kuin kangastus.
Romaani pitäytyy Marien havainnoissa
ja kokemuksissa. Kun teoksen loppupuolella näkökulma siirtyy
hetkeksi Clairen ja Pierren rakkauskohtaukseen, se vaikuttaa Marien
unelta tai kuvittelulta.
Duras'n pieni romaani oli
mielenkiintoinen tuttavuus. Olen suhtautunut Ranskan uuteen romaaniin
hieman varauksella, pelännyt kuivakkuutta – ilmeisesti aivan
turhaan. Suomennos oli sujuva, erityisesti ihailin, miten
taloudellisesti romaanin hieman mutkikas nimi kääntyy suomen
kielelle. Suomenkielisen painoksen kansikuvan on tehnyt Hannu
Väisänen.