Marquerite Duras: Puoli yksitoista kesäiltana

Marquerite Duras, Puoli yksitoista kesäiltana. Kirjayhtymä 1986. Ranskankielisestä alkuteoksesta Dix heures et demie du soir en éte (1960) suomentanut Marketta Ruoppila-Martinsen.

Romaani alkaa dramaattisesti: ensimmäisillä riveillä käy ilmi, että Rodrigo Paestra -niminen mies on murhannut nuoren vaimonsa ja tämän rakastajan Toni Perezin. Poliisit etsivät Rodrigo Paestraa. Tapahtumasta keskustellaan espanjalaisen pikkukaupungin kahvilassa, jossa istuu juomassa – vakavasti, nopeasti, alkoholiriippuvaisen tavoin – romaanin keskushenkilö, ranskalainen Marie.

Marie on autolomalla Espanjassa miehensä Pierren, pienen tyttärensä Judithin sekä Marien ystävättären Clairen kanssa. Helteisen sään synnyttämä rankkasade on pysäyttänyt matkalaiset pikkukaupunkiin yhdeksi yönseuduksi.

Clairen mukanaolon syy jää epäselväksi, mahdollisesti hänet on otettu matkalle mukaan Judithin lastenhoitajaksi, sillä Marien suhde tyttäreensä vaikuttaa jännitteiseltä: hän vuoroin työntää Judithia etäämmäs ja vuoroin kaipaa tätä lähelleen. Marielle on kuitenkin päivän aikana käynyt selväksi, että Claire ja Pierre ovat rakastuneet ja heidän suhteensa on juuri muuttumassa fyysiseksi yhdeksän päivän yhteisen loman jälkeen.

Rodrigo Paestrasta tulee Marielle pakkomielle, mikä on ymmärrettävää, koska hän näkee Rodrigo Paestran ja oman tilanteensa samankaltaisuuden. Pakkomielle toteutuu myös romaanin sanatasolla: aivan kuin Duras olisi lyönyt vetoa, kuinka monta kertaa hän voi yhdellä sivulla mainita Rodrigo Paestran nimen – ainakin yhdeksän. Marie kuvittelee voivansa auttaa jotenkin pakoilevaa murhaajaa; hän kuvittelee myös, että heillä voisi olla rakkaussuhde. Marien yritys auttaa Rodrigo Paestraa saa kuitenkin onnettoman lopun.

Marien ja Rodrigon tilanne ei kuitenkaan ole niin samankaltainen kuin päältä katsoen näyttää: siinä missä Rodrigo Paestran avioliitto on intohimon, mustasukkaisuuden ja kuoleman läpitunkema tragedia, Marien avioliitto vain väsyy, kuihtuu ja jatkaa merkityksetöntä kituuttamistaan. Teoksen maailmassa Rodrigo Paestran avioliitto rinnastuu ukkoskuuroon ja rajuilmaan, Marien avioliitto puolestaan näännyttävään, uneliaaseen helteeseen. Luonnonilmiöiden kuvaus on väkevää; helteen aistii vaikka lukisi koleammallakin säällä. Matkan edetessä kaunis Madrid kohoaa horisontista kuin kangastus.

Romaani pitäytyy Marien havainnoissa ja kokemuksissa. Kun teoksen loppupuolella näkökulma siirtyy hetkeksi Clairen ja Pierren rakkauskohtaukseen, se vaikuttaa Marien unelta tai kuvittelulta.

Duras'n pieni romaani oli mielenkiintoinen tuttavuus. Olen suhtautunut Ranskan uuteen romaaniin hieman varauksella, pelännyt kuivakkuutta – ilmeisesti aivan turhaan. Suomennos oli sujuva, erityisesti ihailin, miten taloudellisesti romaanin hieman mutkikas nimi kääntyy suomen kielelle. Suomenkielisen painoksen kansikuvan on tehnyt Hannu Väisänen.