Jaakko Hämeen-Anttila: Mare nostrum. Länsimaisen kulttuurin juurilla

Nimitys Mare nostrum, "meidän meremme", on peräisin antiikin roomalaisilta. He käyttivät tätä nimitystä Välimerestä, roomalaisen imperiumin sisämerestä. Jaakko Hämeen-Anttila laajentaa käsitettä siten, että "meidän" viittaa kaikkiin niihin kansoihin, jotka ovat vaikuttaneet Välimeren rannoilla. Erityisesti hänen huomionsa kiinnittyy Lähi-idän eri kulttuurien ja eurooppalaisen kulttuurin vuorovaikutukseen. Kuten Hämeen-Anttila teoksen esipuheessa toteaa: "Vaikutteiden kulkusuunta Euroopan ja Lähi-idän välillä on historian aikana vaihdellut." 

Vaikutteet eivät ole jääneet ainoastaan Välimeren rannoille. Myös meidän suomalainen kulttuurimme tulvii Lähi-idästä ja helleeneiltä välittynyttä ainesta. Uskontomme, kalenterimme, kirjoitusjärjestelmämme ja suuri osa tieteellisistä näkemyksistämme on syntynyt Välimeren ranta-alueilla. Tässä mielessä myös me suomalaiset voimme puhua Välimerestä "meidän" merenämme.

Minua on häirinnyt sellainen kulttuuripurismi, jossa ulkopuolisia vaikutteita kammoksutaan ja niiden vastaanottamista pidetään oman kulttuurin heikentämisenä. Oli ilo lukea Hämeen-Anttilan täysin päinvastaisia näkemyksiä kulttuurivaikutteiden lainautumisesta: kehittyvä kulttuuri lainaa naapureiltaan sen, mitä tarvitsee. Kyse ei ole passiivisesta vaikutteille alistumisesta vaan omasta tarpeesta syntyneestä valikoinnista. 

Meillä on ollut vallalla varsin yksinkertaistettu näkemys Välimeren alueen kulttuurikehityksestä. Ainakin alakoulun historianopetuksessa, jota tunnen parhaiten, se näkyy edelleen. Suunnilleen seuraavaan tapaan opetin historiaa vuosikaudet: Egypti ja Mesopotamia käsiteltiin omina irrallisina kokonaisuuksinaan. Sitten käytiin läpi antiikin Kreikka. Rooman historiaan käytettiin paljon oppitunteja, ja Kreikasta saadut vaikutteet tulivat esiin lähinnä jumalien vastaavuudessa. Rooman kulttuurista päästiin kristilliseen keskiaikaan ja siitä edelleen renessanssin ja löytöretkien kautta nyky-Eurooppaan. Kreikan hellenistinen vaikutus Lähi-itään mainittiin Aleksanteri Suuren valloitusten yhteydessä. Arabien vaikutuksesta kerroin yleensä ainoastaan sen, miten arabit käänsivät laajasti kreikkalaista kirjallisuutta ja sitten keskiajan lopulla, alkuperäisten kreikkalaisten tekstien kadottua, nämä kirjoitukset "palautettiin" eli käännettiin arabiasta eurooppalaisille kielille.

Jaakko Hämeen-Anttilan Mare Nostrum osoittaa, että Välimeren alueen kulttuurien suhteet ovat olleet huomattavasti edellä esitettyä monimuotoisempia. Vuoropuhelu Lähi-idän kulttuurien ja Kreikan välillä oli syvällistä ja jatkuvaa ja sitten myöhemmin arabialais-islamilaisen kulttuurin vaikutus keskiajan Eurooppaan huomattavasti laajempaa. Espanjan kieli sekä rakennus- ja tapakulttuuri kantavat näitä arabivaikutteita nyky-Euroopassa kaikkein selvimmin.

Hämeen-Anttila kertoo kulttuurivaikutteiden kulkeutumisesta vanhalta ajalta myöhäisantiikin kautta keskiajalle ja hieman myös nykypäiviin asti. Teoksessa käydään läpi kulttuurin eri osa-alueet lukuisien esimerkkien avulla. Tekijän vakuuttava oppineisuus ja laaja kielitaito tulevat esille esimerkiksi kirjoitusjärjestelmien ja lainasanojen esittelyssä. Suomessa tuskin on kovin monta tutkijaa, jotka Hämeen-Anttilan tapaan pystyvät haastamaan vallalla olevia tulkintoja muinaiskielien sanojen etymologiasta.

Teoreettisen pohdinnan lomaan on siroteltu runsaasti lukemista keventäviä anekdootteja. En tosin ole ihan varma, onko "kevennys" tarkoittamani sana. Keskiajan frankkien taikauskoisten "parannuskeinojen" vertailu Lähi-idän lääketieteeseen saa nykylukijankin tuntemaan myötähäpeää eurooppalaiseen perinteeseen kuuluneesta sivistymättömästä ylimielisyydestä.

Minulle ajatukset uuteen asentoon kääntävää tietoa oli se, että käsitys ristiretkistä eräänlaisena esikolonialistisena yrityksenä valloittaa Lähi-itä ja osoituksena lännen vihasta islamilaista maailmaa kohtaan kehittyi vasta melkein kuusisataa vuotta ristiretkien jälkeen. Aikalaiset näkivät ne lähinnä yksittäisinä konflikteina, joiden vihollisasetelmat eivät vastanneet nykyisin yleisesti vallalla olevaa käsitystä. Esimerkiksi neljännellä ristiretkellä lännen sotajoukot tuhosivat kristityn Bysantin pääkaupungin, Konstantinopolin, joka oli toiminut islamin leviämisen estäjänä. Lähi-idän pienet kristilliset valtiot myös välillä liittoutuivat muslimivaltioiden kanssa.

Jaakko Hämeen-Anttilan Mare nostrum oli minulla matkalukemisena Välimerelle suuntautuneella vappumatkalla. Matkalla lukeminen on usein sirpaleista. Päivällä ehtii lukea lähinnä bussissa tai paikallisjunissa, illalla on jo niin poikki, että muutama sivu omaksutun tavan vuoksi saa riittää.  Tämä kirja suhteellisen lyhyine lukuineen osoittautui juuri sopivaksi matkaevääksi.

Jaakko Hämeen-Anttila, Mare nostrum. Länsimaisen kulttuurin juurilla. Otava 2006. Kartat: Ari Suramo. Kansi: Timo Numminen. 256 s.

---------------------

Helmet 2022 -lukuhaasteen kohta 15: Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää.