Miina Supinen: Liha tottelee kuria

Romaanimuodon juuret ovat parodiassa ja satiirissa. Siksi on hämmästyttävää, miten moni nykykirjailija valitsee tyylilajikseen ahdistavan naturalismin tai suorastaan tragiikan. Lukijan parasta kirjailijat varmasti ajattelevat. Kaikkihan me tiedämme, että ihminen muuttuu syvällisemmäksi, kun hän saa istua otsa rypyssä tuijottamassa etäisyyteen.  

Miina Supinen (s. 1976) on valinnut toisin. Hänen vuonna 2007 ilmestynyt esikoisromaaninsa on tyylipuhdas koominen romaani. Se, onko se myös hauska, on makuasia. Koominen viritys ei estä käsittelemästä vakavia aiheita. Aina koomista romaania lukiessa tulee muistaa, että komiikka on myös tapa, jolla ihminen etäännyttää ajatukset, jotka voisivat satuttaa.

Liha tottelee kuria alkaa sanoilla "olipa kerran". Lukijaa on siis varoitettu. Kirja aikoo ottaa vapauksia "todellisuuden" käsittelyssä. Romaanin tyyli toi mieleeni tavan, jolla esimerkiksi elokuva Amélie (2001) on kerrottu. Hieman naivistisesti; kirkkain värein, yhtä aikaa sadunomaisesti ja ultrarealistisesti. Romaanin kieli luistaa kuin sitä olisi käsitelty liukuvoiteella. Kuvailu on tarkkaa ja oivaltavaa. Kehotan kiinnittämään huomiota erityisesti hajuhavaintoihin. Kerronnan jännite on intensiivinen; juonen käänteet houkuttelevat lukemaan hieman pitemmälle. Kirja tulee helposti ahmaistuksi muutamalla lukukerralla. Komiikka syntyy tabujen rikkomisesta ja verbaalisista oivalluksista.

Tässä tekstissä on juonipaljastuksia, joten suosittelen lukemaan eteenpäin vain, jos arvelet, ettet tule romaania itse lukemaan tai jos olet jo sen lukenut ja haluat vertailla lukukokemuksia.

Romaanin ytimessä on Silolan perhe: äiti Katriina, sisustussuunnittelija; isä Launo, maailmankuulu säveltäjä-kapellimestari, sekä lapset Astra, Silmu ja Pelagia. Romaanin kaikkitietävä kertoja eläytyy välillä jonkun henkilön näkökulmaan, eniten Astran ja Silmun. Astra on 22-vuotias opiskelija, joka ei enää asu kotona, vaikka viettääkin siellä paljon aikaa. Silmu on 18-vuotias, Pelagia nelivuotias iltatähti.

Heti alusta lähtien on selvää, että arkkitehdin suunnittelemassa talossa meren rannalla asuvassa varakkaassa perheessä ei kaikki ole kunnossa. Mistä se käy ilmi? Esimerkiksi siitä, että perhe on addiktoitunut hilloon. Hillolla hoidetaan apeata mieltä. Se kertoo myös sisäisen kontrollin puuttumisesta. Eipä ihme, että tässä perheessä kontrollia haetaan ulkopuolelta.

Astralla on sadomasokistinen suhde netissä tapaamansa Kain kanssa. Astra on kokeillut alistumista jo 16-vuotiaana myymällä itsensä sattumalta tapaamansa miehen panopuuksi. Kain kanssa suhde on Astran vaatimuksesta edennyt rajuun ryhmäseksiin Kain järjestämissä risteilyorgioissa. 

Silmu hakee ulkoista kontrollia kehonrakennuksesta. Se alkaa yrityksestä pudottaa painoa, mutta johtaa nopeasti juuri päinvastaiseen: lihasmassan kasvattamiseen keinolla millä hyvänsä. Parhaiten se tietysti onnistuu steroideilla. Niillä on tunnetusti vaikutusta myös mieleen: Silmun väkivaltaisuus repeää Launo-isän 50-vuotisjuhlilla, johtaa perheen salaisuuksien paljastumiseen ja näin myös romaanin juonen kulminaatiopisteeseen.

Perheen Katriina-äidillä on itsetunto-ongelmia maalaisjuurtensa takia. Hän on salannut perheeltään ison osan taustaansa, muun muassa sen, että hänen äitinsä on elossa. Launo ei ole koskaan tavannut kuolleeksi luulemaansa anoppia eivätkä lapset isoäitiään. Katriina antaa ulospäin kuvan vahvasta ja määrätietoisesta ihmisestä. Hän tylyttää firmansa työntekijöitä. Kotona hän hoitaa epävarmuuksiaan linnoittautumalla keittiöön viinipullon kanssa. Hän on perustanut perheen valheen päälle ja jatkanut valheiden kartuttamista myöhemminkin.

Nelivuotias Pelagia on yksi näistä valheista. Tai oikeastaan hän on ihastuttava lapsi, joka piilottelee pehmoeläimiään perheenjäsenten laukkuihin. Hän ei kuitenkaan ole Launon biologinen lapsi. Hän on matkamuisto Launon ja Katriinan sukellusmatkalta Israeliin. Siellä Katriinalla oli lyhyt suhde sukellusopas Tom Naalin kanssa. Nyt tämä kettu on Suomessa ja kiristää Katriinaa. Tom myös seurustelee Pelagian lastenhoitajan, Piia Kilisen, kanssa ja sitten myöhemmin Pelagian lastentarhanopettajan, Elisabet Pylkin, kanssa. Tom uhkailee sieppaavansa Pelagian ulkomaille, jos hänen lunnasvaatimuksiinsa ei suostuta. Naali, Kilinen, Elisabet Pölkki – tuleeko kenellekään mieleen Veikko Huovinen? Joel Lehtonen?

Launo-isä on enimmäkseen pihalla perheen salaisuuksista. Hän ei ole henkisesti täysin läsnä. Työt painavat. Stressaavia perhetilanteita hän käsittelee siivoamalla, mitä ei normaalisti tee, koska ei tee kotona oikeastaan mitään. Amsterdamissa keikkamatkalla hän on istunut hotellihuoneessa lukemassa lehtiä, kun Katriina on tutustunut nähtävyyksiin. Ensin ajattelin, että Launo on hieman kliseinen hajamielinen mies, mutta ehkä hänessä on muutakin – jonkinlainen idiot savant tuli mieleen.

Näin koomiseksi romaaniksi kirja on harvinaisen surullinen. Sen loppu ei ole varsinaisesti onnellinen mutta kuitenkin toiveikas. Salaisuudet aiheuttavat eniten vaurioita silloin, kun ne yritetään salata. Kun ne lakkaavat olemasta salaisuuksia, ne menettävät tuhovoimansa. Onni löytyy – jos on löytyäkseen – vasta kun lihan kurittaminen loppuu.

Liha tottelee kuria on luettu useissa blogeissa, esimerkiksi seuraavissa: Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Pihin naisen elämää, Järjellä ja tunteella sekä Savannilla.

Miina Supinen, Liha tottelee kuria. WSOY 2010. Teos ilmestyi alun perin vuonna 2007. Kansikuva: Elina Warsta. 335 s.