“Nous sommes tous plus ou moins amoureux de Laetitia Hèze.”
Olemme kaikki enemmän tai vähemmän rakastuneita Laetitia Hèzeen. Näin kirjoittaa moleskine-muistikirjaansa 19-vuotias kirjailijanurasta haaveileva kirjallisuudenopiskelija Antoine. Koko romaani koostuu näistä Antoinen muistikirjamerkinnöistä.
Kirjan alkupuolella Antoine esittelee itsensä lyhyiden lauseiden luettelolla. Luettelo alkaa näin:
Je bois beaucoup de Tropicana. Dès que je parle à une fille, je rougis. Vingt ans en septembre prochain. 68 kilos, mais je n'ai pas de balance. J'aime la vodka glacée qui me fait tousser à chaque gorgée. J'ai perdu mon pucelage avec une infirmière espagnole qui était plus âgée que moi.
Juon paljon Tropicanaa. Heti kun puhun tytölle, punastun. Ensi syyskuussa täytän kaksikymmentä vuotta. 68 kiloa, mutta minulla ei ole vaakaa. Pidän jääkylmästä vodkasta, joka saa minut yskimään joka kulauksella. Menetin poikuuteni minua vanhemman espanjalaisen sairaanhoitajan kanssa.
Tätä jatkuu vielä toista sivua. Sitä, että luettelon loppupuolella on lause "Je me suiciderai la veille de mon vingtième anniversaire" (Teen itsemurhan kahdennenkymmenennen syntymäpäiväni aattona), ei tarvitse ottaa kovin tosissaan. Lause on vakavuudeltaan samalla tasolla kuin muutkin Antoinen toteutumatta jäävät suunnitelmat. Romaanin mittaan ensimmäinen kosketus todelliseen kuolemaan kasvattaa häntä tässä suhteessa.
Laetitia on parikymppinen taidehistorian opiskelija, vähän ikäistään vanhemman oloinen ja jollain tavalla salaperäinen. Hän juhlii railakkaasti, kuten muutkin romaanin opiskelijat, mutta hänellä ei koskaan ole krapulaa. Välillä Laetitia katoaa omille teilleen, ehkä valokuvaamaan. Hän järjestää romaanin mittaan ensimmäisen valokuvanäyttelynsä. Hänen teoksensa ovat mustavalkoisia ja jollain tavalla ankaria: ne esittävät tyhjiä penkkejä, autioita katuja, lehdettömiä puita. Niissä vallitsee ikuinen marraskuu.
Laetitiaan ovat ihastuneet Antoinen lisäksi lähes kaikki Antoinen Toulousessa asuvat parikymppiset kaverit, joista eniten ovat esillä Xavier, Patrick ja Edouard. Kaikki ovat sitä mieltä, että "Laetitian lanteet" ovat vertaansa vailla. Siitä siis kirjan nimi. Muiden tyttöjen takapuolesta he käyttävät karkeampaa ilmausta.
Nuorukaiset eivät saa sanottavasti vastakaikua rakkauteensa. Laetitia kohtelee poikia pelkästään kavereina. Eniten tästä kärsii Patrick, jonka rakkaus Laetitiaan lähestyy pakkomiellettä.
Romaanissa on paljon kirjallisuusviitteitä, kuten kirjailijaksi aikovalle Antoinelle sopiikin. Koko romaanin ajan hän lukee James Joycen Ulyssesta pääsemättä puusta pitkään. Jäin miettimään, mahtoiko yksi kirjallisuusviite sisältyä myös Laetitia Hèzen nimeen. Pakkomielteisen rakkauden kohde, jonka etunimeen sisältyy "kolme näpäystä kitalakeen kielellä" – kaipa tuo Laetitian sibilanttikin voidaan näpäykseksi laskea: Laetitia Hèze – Lolita Haze.
Laetitia on loppujen lopuksi romaanissa melko vähän esillä. Suurimmaksi osaksi romaani kertoo hyvin toimeentulevien perheiden nuorista miehistä, jotka opiskelevat laiskanpuoleisesti ja suhtautuvat kriittisesti opettajiinsa. Muuten he ajelehtivat päämäärättömästi juhlista toiseen tai käyvät syömässä toistensa kotona tai opiskelukämpissä. Kerran he pelaavat spiritismia yhden tytön kotona. Juomatäydennystä haetaan Zanzibar-baarista, jonka iäkkään puoleisia ilotyttöjä he eivät yleensä uskalla edes puhutella. Rahasta heillä ei ole todellista puutetta.
Nuoret miehet elättävät toivetta tyttöystävästä – tai edes seksistä. Heidän lähipiirinsä tytöt – Véronique, Pauline, Béatrice ja Charlotte – kuitenkin häipyvät useimmiten illan ratkaisevalla hetkellä, ja pojat jäävät viettämään loppuyön keskenään. Florence tosin makaa kenen kanssa tahansa – paitsi harmittavasti Antoinen. Florencella on hyvä perse, ei tietenkään yhtä hyvä kuin Laetitian lanteet.
Nuorten porukassa ihaillaan amerikkalaista musiikkia ja harmitellaan puutteellista englannin kielen taitoa. American graffiti -elokuvan hengessä he ajelevat vanhemmilta lainatuilla autoilla. Harmillisesti Véronique toistuvasti reputtaa ajokokeen – hänen isänsä nimittäin on luvannut ostaa tyttärelleen oman auton heti kun tämä saa ajokortin. Véronique myös kertoo, että erikoisliikkeistä voi ostaa videonauhureiksi nimitettyjä laitteita. Hän aikoo pyytää isäänsä hankkimaan sellaisen.
Koko ystäväpiiri käy ahkerasti elokuvissa – viidesti tai kuudesti viikossa – ja keskustelee niistä intohimoisesti. He myös pitävät aiheesta tietokilpailuja. Varsinkin Antoinen elokuvakiinnostus on jo kriitikkotasoa. Hän pinnaa luennoilta päästäkseen iltapäivänäytöksiin ja jopa harkitsee tupakoinnin aloittamista elokuvien mallin mukaan, koska siihen voi liittää kaikenlaisia tyylikkäitä eleitä.
Romaanin tapahtumat ajoittuvat yhden vuoden ajalle 1970-luvun puoliväliin. Kirja on selvästi syntynyt kirjailijan nostalgiasta, ja lukijan nostalgisiin tunteisiin se ainakin minun kohdallani myös osui. Kirjailija Eric Neuhoff on syntynyt vuonna 1956, minä vajaan vuoden myöhemmin. Elokuvat – Ranskan uutta aaltoa lukuun ottamatta – olivat minulle tuttuja, samoin äänilevyt. American graffiti houkutteli myös minun kaveripiirini kiertämään katuja vanhemmilta lainatuilla autoilla. Ikkunat auki ja luu ulkona.
Pariisi väikkyy haaveena nuorten toiveissa. Antoine syyttää mielessään ja puolitosissaan vanhempiaan siitä, että nämä ovat asettuneet asumaan provinssiin, Albin kaupunkiin. Kun lukuvuoden loppukokeet menevät kehnonpuoleisesti, Antoine alkaa haaveilla siirtymisestä Sorbonneen.
Antoinen suhteet vanhempiin ovat kyllä kunnossa päätellen siitä, että hän kirjoittaa äidilleen pitkän rehellisen kirjeen, jossa kertoo juopumuspidätyksestään ja siitä, että poliisit pahoinpitelivät häntä lievästi. Antoine kiittää kirjeessä vanhempiaan siitä, että nämä eivät ole arabeja tai mustia. Hän selvisi vähällä. Lopuksi Antoine pyytää, ettei äiti kertoisi ihan kaikkea isälle.
Antoine pääsee yhteen tavoitteeseensa, kun hän onnistuu saamaan vuoteeseen Gabriellen, bordeauxlaisen varakkaan perheen tyttären, joka suunnittelee opintoja Toulousessa. Aamulla Gabrielle kertoo, että hänen vanhempansa haluaisivat hänen menevän naimisiin. "Pelaatteko golfia?" hän kysyy Antoinelta, joka jo mielessään kuvittelee kiusaannuttavan kierroksen viheriöllä Gabriellen isän kanssa. Huomaa muuten teitittely sivistyneeseen ranskalaiseen tapaan. Heidän suhteensa tyssää tähän yhteen yöhön.
Tapahtumasta itsevarmuutta kerännyt Antoine solmii seuraavaksi suhteen ystävänsä Charlotten nuorena leskeksi jääneeseen äitiin. Elizabeth on jo 38-vuotias maailmaa nähnyt nainen. Antoine hullaantuu häneen, ennen kaikkea kokeneen naisen tarinoihin maailmalta. Elizabeth vie Antoinen lyhyelle matkalle Barcelonaan ja pian sen jälkeen katkaisee suhteen selityksittä.
Keväällä Antoine lähtee Patrickin kanssa lukulomalle Espanjaan Patrickin vanhempien omistamaan huvilaan. Myös Laetitia tulee mukaan. Myöhemmin huvilaan saapuvat myös Xavier ja Véronique. Lukeminen unohtuu kokonaan. Kuten tavallista tytöt poistuvat ennen aikojaan, ja nuoret miehet lähtevät keskenään Pamplonaan härkien juoksua seuraamaan. Tässä kohdassa oli selvät viitteet Hemingwayn Ja aurinko nousee -romaaniin. Nuoret miehet kautta aikojen ovat mielellään nähneet itsensä kadotettuna sukupolvena.
Loppuun sijoittuvat myös Laetitian häät. Hän menee naimisiin Brunon, 30-vuotiaan pariisilaisen pörssimeklarin kanssa. Jollain tapaa nuorukaisista tuntuu, että Laetitia on myynyt itsensä.
Sous le taffetas, on ne distinguait pas la forme de ses fesses. Intérieurement, je dis adieu aux hanches de Laetitia. Elles seraient pour quelqu'un d'autre, définitivement. La nuit était venue sans qu'on s'en aperçoive.
Taftin alta hänen pakaroidensa muotoa ei erottanut. Mielessäni sanon hyvästit Laetitian lanteille. Ne olisivat jotakuta toista varten, lopullisesti. Yö oli tullut kenenkään huomaamatta.
Romaani oli joutuisa luettava. Lauseet ovat lyhyitä ja konstailemattomia. Nostalgian lisäksi minua viihdyttivät runsaat viitteet kirjoihin, elokuviin ja populaarimusiikkiin. Romaanissa oli myös paljon minun mielestäni kiinnostavia anekdootteja, joiden todenperäisyydestä minulla ei ole mitään hajua. Tässä muutama:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!