John Updike: Of the Farm

Joey, romaanin 35-vuotias minäkertoja, asuu New Yorkissa ja työskentelee firmassa, joka tuottaa koulutuspalveluja liikeyrityksille niiden tarvitsemista tietotaidoista: verojen minimoinnista, ulkomaille laajenemisesta, liittovaltion kanssa tehtävistä sopimuksista ja automaatiosta. Joeyn äiti on toivonut pojasta runoilijaa. Isä oli suositellut insinöörin koulutusta. Joey on ilmeisesti jakanut äidin toiveen siinä määrin, että sen toteutumatta jääminen on jättänyt häneen tunteen epäonnistumisesta.

Joeyn kerronnassa on kielellistä loistokkuutta, mikä selittyy hänen runoilijanhaaveistaan mutta leimaa kyllä myös John Updiken (1932–2009) koko tuotantoa. Hän ei kaihda harvinaisia sanoja eikä ilmaisun runollisuutta. Kirjailijalle tyypillisesti mukana on myös peittelemätöntä erotiikkaa. Lyyrisen kuvauksen sekaan hän tapansa mukaan heittää hätkähdyttävän rivoja katukielen ilmauksia.

Romaanin alussa Joey saapuu äitinsä omistamalle maatilalle Pennsylvaniaan viettämään pitkää viikonloppua ja auttamaan sydänvaivoista kärsivää äitiään maatilan töissä. Kesannolle jätetyt pellot on osavaltion määräyksestä niitettävä kahdesti kesän aikana. Tätä työtä varten tilalla on vanha traktori. Joeyn mukana on hänen uusi vaimonsa Peggy ja tämän 11-vuotias poika Richard. 

Keittöpuutarhan ohella tilalla ei viljellä mitään, eikä siellä koirien lisäksi ole muita kotieläimiä. 

     'What's the point,' Richard asked, 'of a farm nobody farms?'

     'You'll have to ask my mother.' He was silent a moment, as if I had rebuked him – I had not meant to. I added, 'I never understood it myself. I was your age when we moved here. No, I was older. I was fourteen. I've always felt young for my age.'

Tunnelma on alusta saakka jännitteinen. Viikonlopun aikana henkilöiden todelliset ja kuvitellut tarkoitukset ja kaunat synnyttävät ristiriitoja. Avioeron jälkeen tilannetta mutkistaa Joeyn ja Peggyn edellisten puolisoiden ja Joeyn edelliselle vaimolle jääneiden kolmen lapsen henkinen läsnäolo. Samalla tavalla on läsnä myös Joeyn vuotta aiemmin kuollut isä. Ihmiset herkistyvät helposti kuulemaan toisten sanoissa senkin, mistä he itse syyttävät itseään.

I think of myself as a weak man; one form my weakness takes is to want other people to know what they can and cannot have. I can tolerate only to a limited degree the pressure of the unspoken. Whereas my mother is infinitely at home in the realm of implication, where everything can be revised.

Maatilan ostaminen on aikanaan ollut Joeyn äidin ajatus. Joeyn opettajaisä on mukautunut vaimonsa tahtoon. Joey ei itsekään ole ollut teini-ikäisenä innostunut maatilalle muuttamisesta. Hän on ollut kaupunkilaispoika, jota eristynyt maalaiselämä ei ole houkutellut.

Joey syyttää yhä äitiään siitä, että tämä on vienyt isältä vapauden. Vapauden rajat – korostuneesti miehen vapauden, koska romaanin kertojana on mies – nousevat romaanissa toistuvasti esille. Romaanin ilmestyessä 1960-luvun puolivälissä naisen ja miehen yhteiskunnalliset ja perheroolit olivat länsimaissa murroksessa. John Updike käsitteli aihetta teoksissaan ahkerasti. Voisi kuvitella, että asiassa olisi kuudessakymmenessä vuodessa päästy ratkaisuun. Kummallisen tutuilta tämänkin romaanin sukupuoliroolipohdiskelut kuitenkin edelleen tuntuivat. 

Romaanin mottona on lainaus Sartrelta, jossa todetaan, että oman vapauden tavoittelemiseen liittyy aina toisten vapauden haluaminen. Äidillä on poikaan edelleen vahva ote, ja Joey kokee sen epämukavaksi. Kuvaavaa on, ettei romaanissa kertaakaan mainita äidin etunimeä. Lapselle äiti on erisnimi.

Joeyn äiti kylvää riitaa luonteenpiirteellään, jota kuvittelee suorapuheisuudeksi. Luultavasti kyseessä on kuitenkin epävarmuus omasta selviämisestä terveyden pettäessä ja pelko siitä, että on muuttumassa rasitteeksi ainoalle lapselleen. Kuolemanpelkokin ahdistaa vanhaa naista. Provosoimalla hän hakee merkkejä siitä, että hänet hyväksytään ja että häntä rakastetaan. Hänen puheessaan sekoittuvat katkeruus ja yllättävät sydäntä lämmittävät viisaudet.

Peggy vastaa kokemiinsa loukkauksiin samalla mitalla. Hän yrittää pakottaa Joeyn tilanteeseen, jossa tämän on asetuttava vaimonsa puolelle äitiään vastaan. Äidin vaikutusvalta poikaansa on Peggylle uhka. Hän on myös herkistynyt kuulemaan vihjauksia, joissa häntä verrataan Joeyn ensimmäiseen vaimoon. Missään vaiheessa hänelle ei oikeastaan selviä, että Joeyn äiti pitää Peggyä sopivampana vaimona pojalleen kuin tämän ensimmäistä vaimoa.

Kun Joeyn äiti kertoo, että Joeyn isä antoi hänelle ne kaksi asiaa, jotka hän halusi – maatilan ja Joeyn, Peggy kysyy heti, mitä hän puolestaan antoi isälle. Joeyn äiti vastaa antaneensa hänelle vapauden.

Peggy brutally asked, 'Can you give a person freedom?' I saw that my mother's describing as a gift her failure to possess my father had angered her; it had touched the sore point within her around which revolved her own mythology, of women giving themselves to men, of men in return giving women a reason to live.

Naisten nokittelu miesten vapaudesta jatkuu myöhemminkin. Peggy syyttää Joeyn äitiä suoraan siitä, ettei tämä ole antanut Joeyn isän olla mies. Joeyn äidin mielestä Peggy suojelee Richardia liikaa, kun ei anna tämän kokeilla traktorilla ajamista. Lastenkasvatukseen puuttuminen on luonnollisesti niitä asioita, joista vanhemman sukupolven olisi viisasta pysyä erossa.

Miellyttävällä tavalla pikkuvanha Richard onnistuu usein lievittämään jännitteitä olemalla aidosti kiinnostunut maatilan asioista.

Romaanin lopulla Joey ja hänen äitinsä käyvät iltamyöhällä kahdestaan keskustelun, jossa he pystyvät väistelemättä puhumaan heitä painavista asioista, ennen kaikkea miehen ja naisen osasta avioliitossa. Updiken realismille oli ominaista se, että teema toistuu tavoilla, jotka eivät ole enää todennäköisiä. Seuraavana päivänä Joey menee kirkkoon äitinsä kanssa, ja kuinka ollakaan, nuori pastori jatkaa siellä suoraan siitä, mihin äiti ja poika olivat edellisenä iltana jääneet. Pastori on ottanut saarnansa aiheen Vanhan testamentin luomiskertomuksen siitä osasta, joka kertoo miehen ja naisen luomisesta. Hänen saarnansa käsittelee sitä, mitä luomisen tapa paljastaa miehen ja naisen suhteesta. (Tiesittekö esimerkiksi, että koska Eeva luotiin Aadamin nukkuessa, naisen kauneudessa on miehen silmissä  ikuisesti unenomainen vivahde?) Pastori myös lainaa teologi Karl Barthia, jonka teoriat pulpahtavat usein esiin Updiken romaaneissa.

John Updiken Of the Farm on luonnonläheisyydessään ja sävyltään tietoisesti nykyaikainen versio antiikin pastoraalikertomuksesta. Lajityyppiin sopivasti se päättyy jännitteiden purkautumiseen ja harmoniaan. 

John Updike, Of the Farm. Penguin Books 1980. Romaani ilmestyi alun perin vuonna 1965. Kansikuva: Andrew Holmes. 155 s.