Romaanimuodon juuret ovat komiikassa - satiirissa ja parodiassa: se on tarjonnut väylän niille kirjailijoille, joiden nauruhermoja eeppinen mahtipontisuus tai lyyrinen tunteikkuus on kutkutellut. Sama maanläheinen ote johti romaanin myös hyvin luontevalla tavalla realismiin ja naturalismiin.Romaanimuodon historiaa ajatellen on hämmästyttävää, että englanninkielisen kielialueen huomattavin koomiselle kaunokirjallisuudelle omistettu palkinto - Bollinger Everyman Wodehouse Prize - päätettiin tänä vuonna jättää jakamatta hauskojen kirjojen puuttumisen takia. Eikö tosiaan löytynyt puolta tusinaa edes hiukan hymyilyttävää kirjaa ehdolle? Mikä on synkistänyt brittikirjailijat? Brexit-ahdistusko?
Palkintoraadin päätöstä ei ole nielty ihan mukisematta. Marian Keyes, jolta on kymmenkunta kirjaa julkaistu suomeksikin, ilmoitti heti rohkeasti, että kyllä ainakin hänen kirjansa ovat hauskoja. Mitä muuta vaaditaan, että ne otettaisiin huomioon? Keyes epäili, että takana on raadin "seksistinen epätasapaino": koko parikymmenvuotisen olemassaolonsa aikana Wodehouse-palkinto on myönnetty naiselle vain kolmesti. Marina Lewycka on yksi näistä kolmesta.
Tämä pitkä esipuhe on selityksenä sille, että tulin tarttuneeksi We Are All Made of Glue -romaaniin. Hauskoja kirjoja ei koskaan tule luetuksi liikaa. Mainittakoon kuitenkin, että Lewycka ei saanut Wodehouse-palkintoa tästä romaanista vaan esikoisteoksestaan, joka on suomennettu nimellä Traktorien lyhyt historia ukrainaksi.
Hauska on tämäkin lukemani romaani, mutta kuten hyvässä romaanissa kuuluukin, siinä ovat mukana myös elämän tummemmat sävyt. Naurun ja itkun aiheet kulkevat käsi kädessä.
Romaanin päähenkilö ja kertoja on Georgie Sinclair. Hänen elämänsä on hajoamassa liitoksistaan. Hammasharjatelineen kiinnittämisestä alkanut pikkuriita aviomiehen kanssa johtaa siihen, että mies lähtee kalppimaan. Parikymppinen tytär asuu jo opiskelupaikkakunnalla ja ottaa etäisyyttä äitiinsä. Viestit kulkevat vain tekstareilla. 16-vuotias Ben asuu vuoroin äidin ja isän luona. Äitiä huolettaa Benin äärimmäisiä muotoja saava uskonnollisuus.
Samaan aikaan aviomiehen lähdön kanssa Georgie tutustuu vanhaan naiseen, joka ilmoittaa nimekseen Naomi Shapiro. Hän asuu yksin valtavassa kartanossaan kissalauman kanssa. Kun vanhus joutuu sairaalaan tapaturman takia, hän ilmoittaa Georgien lähiomaisekseen. Tästä alkaa seikkailu, joka johtaa Georgien selvittämään vanhan talon asukkaiden historiaa, Israelin valtion syntyä ja palestiinalaisten asemaa. Myös kiinteistöbisneksen koukerot tulevat hänelle tutuiksi. Tarina pitää mainiosti otteessaan; siinä on mukana myös trillerin elementtejä.
Kirjan hauskuus syntyy ennen kaikkea Georgien mainiosta kertojanäänestä. Asioiden koominen puoli ja myös hänen oman toimintansa huvittavuus aukeavat Georgielle kuin itsestään. Hän toimii usein hetken mielijohteesta, mikä johtaa hänet absurdeihin tilanteisiin. Hän tuntee itsensä usein typeräksi ja tietämättömäksi, mutta samalla hän on pohjattoman utelias ja valmis näkemään paljon vaivaa selvittääkseen hänelle tuntemattomat asiat. Tästä on apua myös hänen työssään: hän kirjoittaa rakentajien ammattilehteen artikkeleita liimasta.
Liima nousee tässä teoksessa kaiken sen symboliksi, mikä pitää ihmisiä yhdessä. Georgie oppii näkemään ne asiat, jotka yhdistävät ihmisiä, ja jättämään omaan arvoonsa ne, jotka erottavat ihmisiä toisistaan.
Myös vanha talo, jossa teoksen lopussa asuu Naomin ja kissojen lisäksi pari palestiinalaista arabinuorukaista sekä yksi israelilainen mies, muodostuu symboliksi yhdessä toimeen tulemisen mahdollisuudesta.
Tässä olisi mainio kesäkirja kaikille niille, jotka arvostavat jännittävää juonta ja hauskasti kuvattuja henkilöitä sekä onnellista loppuratkaisua ja jotka eivät pane pahakseen, jos kirja myös lähes huomaamatta opettaa jotain tärkeää historiasta ja maailmanpolitiikasta.
En ole kauppamies enkä kustantajan agentti, mutta huomasin, että tämän saisi viitosella Sammakon nettikaupasta (ja varmaan kivijalkamyymälästäkin, jos satut liikkumaan Turun suunnalla). Sammakolla on myös perinteisesti ollut myyntipiste Sylvään koulun yläkerrassa Vanhan kirjallisuuden päivillä. Jo perinteeksi muodostunut Sastamalan reissu viikko juhannuksen jälkeen jää perheeltämme tänä kesänä tekemättä. Tarkoitus olisi sen asemesta lähteä tutustumaan Franz Kafkan kotikaupunkiin. Matkavinkkejä otan mielelläni vastaan kommenttikentässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!