Viihteen aatelia

P. G. Wodehouse, Kiitos, Jeeves: Jeeves-tarinoita 1. 4. painos. Teos 2016. Sisältää romaanit Jepulis, Jeeves (Right Ho, Jeeves 1925) ja Kiitos, Jeeves (Thank You, Jeeves 1934) sekä novellin Munakasta, Jeeves (Jeeves Makes An Omelette 1959). Suomentanut Kaisa Sivenius.

Viikon kaupunkiloma heinäkuussa. Mitä pakkaisin mukaan luettavaksi karttojen ja opaskirjojen lisäksi? Kokemuksesta tiesin, että yhtenäistä lukuaikaa ei jäisi paljoakaan, liikkeellä olisin aamupalapöydästä siihen, kun iltamyöhällä rojahdan sänkyyn kivistävin jaloin. Lentokentällä ja lentomatkalla jonkin verran, illalla pari sivua, kun  lukematta ei enää oikein osaa rauhoittua nukkumaan. Yleensä mukaan lähtee novelli- tai esseekokoelma. Ne ovat jo valmiiksi sopivan mittaisiksi annosteltuja. Tällä kertaa matkaan sisältyi kuitenkin myös edestakainen junamatka Oulun ja Helsingin välillä, mikä antoi mahdollisuuden johonkin pitempäänkin.

Teos-kustantamon Jeeves-tarinoiden sarjan ensimmäinen osa osoittautui mainioksi matkakirjaksi. Vaikka tarinat näennäisesti ovatkin hyvin juonikeskeisiä, ne voi hyvin jättää kesken mistä tahansa ja jatkaa taas, kun aikaa on. Kärryille pääsee helposti, sillä juonet ovat yksinkertaisia ja tarinat etenevät poikkeuksetta aikajärjestyksessä. Oikeastaan juonella ei edes ole paljon väliä. Näissä tarinoissa tärkeintä on kerronnan valoisan koominen sävy.

Komiikkaa syntyy ennen muuta sekopäisestä sanailusta, jossa ymmärretään vertauskuvalliset sanonnat konkreettisesti ja konkreettiset vertauskuvallisesti, jumiudutaan epäolennaisuuksiin, siteerataan sanontoja päin honkia tai yhdistellään niitä mielivaltaisesti. Kielellinen anarkia yhdistettynä jäykkään tapakulttuuriin on pettämätön yhdistelmä.

Gussie Fink-Nottlen liian monien rohkaisuryyppyjen innoittama palkintojenjakopuhe poikakoulun lukukauden päätösjuhlassa on hieno esimerkki tästä komiikan lajista. Siitä ei valitettavasti voi lainata tähän näytettä. Sen koomisen crescendon ymmärtäminen edellyttäisi koko pitkähkön puheen siteeraamista. (Löydät sen halutessasi teoksen sivuilta 198 - 210.)

Tarinoita lukemattakin yläluokkainen sähläri Bertie Wooster ja hänen hillitty palvelijansa Jeeves ovat tuttuja monille. Taannoisen tv-sarjan ansiosta he minun mielikuvissani ovat pysyvästi Hugh Laurien ja Stephen Fryn näköisiä.

Juonen pistää liikkeelle rakastuminen tai ainakin avioliiton mahdollisuus. Bertie Wooster, joka on tarinoiden kertoja, yrittää lannistumattomalla hyväntahtoisuudella järjestää rakastuneita ystäviänsä yhteen mielitiettyjensä kanssa ja siinä samalla hän itse yrittää selvitä irti omista kihlauksistaan, joihin hän jotenkin puolivahingossa tulee joutuneeksi. Myös raha tai sen puute on merkittävä juonta kuljettava voima. Bertiellä itsellään rahapulaa kuitenkaan ei ole. Hän elää tässä suhteessa huoletonta yläluokan elämää. Joutilas elämäntapa tosin tuntuu vaativan hämmästyttävää ponnistelua ja aktiivisuutta.

Romaanissa Kiitos, Jeeves juoni käynnistyy siitä, että Jeeves ei enää kestä isäntänsä banjolelen soittoharjoittelua ja sanoutuu irti tämän palveluksesta. Tässä tarinassa Jeevesin hahmossa pilkahtaa mielenkiintoisesti esiin passiivis-aggressiivinen puoli, kun hän myötäilemällä vastustaa isäntänsä mielihaluja ja muun muassa lähettää tämän täysin turhalle avaimenhakureissulle polkupyörällä keskellä yötä.

Yhteiskunnallisia kannanottoja näistä tarinoista ei muuten juuri kannata etsiä. Yläluokan elämäntapaa ei aseteta kyseenalaiseksi, vaikka sen huvittavat puolet tuodaankin höyhenenkevyesti esille. Moraalin korkein aste on hyvien tapojen noudattaminen. Jos niistä luovutaan, ovat ihmiset pian kiinni toistensa kurkuissa. Rotukysymystä sipaistaan sen verran, että Bertie joutuu toteamaan, "kuinka tärkeää osaa ihonväri maailmassa näyttelee":

Mutta vain koska minulla oli kasvoissani kerros mustaa kenkälankkia, oven avannut naishenkilö yritti umpisolmua ovimatolla ja sätkytteli kohtauksen kourissa pitkin käytävää.

Tekstilajina Jeeves-tarinat muistuttavat satuja: niiden todellisuus on ajaton ja muuttumaton satujen maailma. On kuvaavaa, että tämän kokoomateoksen ensimmäisen ja viimeisen tarinan julkaisemisen välillä on 34 vuotta, mutta mitään kehitystä henkilöhahmoissa ei ole havaittavissa. Mitkä tahansa Jeeves-tarinat voidaan koota yhteen samoihin kansiin ja silti tuntuu, kuin seuraava jatkaisi suoraan siitä, mihin edellinen jäi.

Bertie on sellainen tuttu sadun sankari, jonka menestys ei perustu älykkyyteen vaan hyväntahtoisuuteen ja rakastettavuuteen. Jeeves puolestaan on kuin toiveita toteuttava henki tai haltia. Bertie mainitseekin usein Jeevesin yliluonnollisen tavan ilmestyä paikalle ja taas kadota huomaamatta.

Teos-kustantamon päätös julkaista kaikki Jeeves-tarinat suomeksi on ilahduttava kestävän viihteen arvoa korostava kulttuuriteko. Kaisa Sivenius on onnistunut mainiosti siirtämään luontevalle suomen kielelle teosten kepeän ja huolettoman sävyn. Sama suomentaja pitää myös sävyn yhtenäisenä, mikä näissä kirjoissa on osa niiden ajatonta viehätystä.