Laurence Sterne: Tristram Shandy – elämä ja mielipiteet

Asia ei tule sen huonommin
selostetuksi, jos aloitan, kuten minulla on tapana, jonkin matkan päästä itse asiasta. 

-Tristram Shandy-

Aloitetaan savolaisesta huumorista. Muutama esimerkki; ensimmäinen on tuttu savolaiskasku, kolme seuraavaa on lainattu maailman ehkä savolaisimmalta kirjailijalta, Simo Puupposelta eli pakinoitsija Aapelilta:

– Anteeksi, konduktööri, onko junan takana tilaa?

– Kyllähän siellä tilloo on. Vuan siellä ei oo vaunuja.

– No missä tässä junassa sitten on tilaa?

– Ka, etupiässä takapiässä.

            -------

Kyllä niitä on paljon ihmisiä, joille olen velkaa. Mutta on niitä paljon niitäkin, joille minä en ole velkaa. No, sopikoot keskenään.

            ------- 

Eikö teidänkin mielestänne ole naurettavaa kirjoittaa omista kakaroistaan? Etenkin kun ne ovat ihan tavallisia eivätkä aina sitäkään.

            ------- 

Periaatteessa vastustan alkoholia. Käytäntö on tietenkin toinen juttu.  

            ------ 

Savolaisessa huumorissa kaikki on pohjimmiltaan kieltä. Savolainen huvittuu, kun hän tapaa ihmisen, joka luulee, että kielen takana on jotain – esimerkiksi junanvaunu – tai että siellä edes pitäisi olla jotain muuta kuin kielellistä iloittelua.

Jos et pidä savolaisesta huumorista, et pidä Tristram Shandystäkään, maailman savolaisimmasta Savon ulkopuolella kirjoitetusta romaanista. 

Romaanin juonen kuvaaminen on toivoton yritys: se hyppelehtii eteenpäin ja taaksepäin vapaan assosiaation mukana. Välillä se poikkeaa pitkäksi aikaa asiasta, sitten tulee poikkeaman poikkeama, josta taas poiketaan johonkin, kunnes romaani itselleenkin yllätykseksi löytää jälleen paikan, josta lähti harharetkilleen. Romaanin typografiakin on erikoinen; kirjassa on muiden muassa musta sivu, marmoroituja sivuja sekä tyhjiä sivuja, joissa on vain lukujen numerot. Myöhemmin kertoja tosin tulee toisiin ajatuksiin ja lisää uuteen paikkaan pois jättämänsä luvut. Uskallettujen kohtien paikalle on häveliäästi laitettu pitkät rimpsut tähtiä. Hämmästyttävää kyllä lukija pystyy aika hyvin päättelemään pois jätetyt asiat. 1700-luku oli melko vapautunutta aikaa englantilaisessa kirjallisuudessa; viktoriaanisen ajan ylikorostunut häveliäisyys oli kaukana edessäpäin. Ihan kilteimmästä päästä eivät ole myöskään romaanin usein esiin tuodut esikuvat: Don Quijote sekä Rabelais'n teokset.

Romaanin kertojana toimii Tristram Shandy, mutta hän luovuttaa kertojan roolin usein muille henkilöille, joista tärkeimmät ovat hänen isänsä Walter, setänsä Toby, tämän miespalvelija Trim sekä pastori Yorick. Romaani alkaa Tristramin siittämishetkestä, mutta se ehtii tehdä monta mutkaa, ennen kuin hän syntyy kotitalonsa yläkerrassa. Itse synnytyksen aikana alakerrassa ehditään käydä keskusteluja muun muassa filosofiasta, teologiasta, lääketieteestä, sotataidosta ja kasvatuksesta. Kaikki aiheensa romaani jauhaa nokkeliksi ja hullunkurisiksi kielipilkkeiksi. Etsin jatkuvasti täydellistä koomista romaania, jonka ehdoton edellytys on, että se saa minut nauramaan ääneen. Tämä romaani onnistui tässä tavoitteessa aika monta kertaa. Tristram Shandy on hilpeä tarina, ja kuten Toby-setä toteaa, sellaiseen kuulijan tulee aina tuoda puolet huvista.

Romaanin etenemistavan vuoksi se ei koskaan voi tulla valmiiksi.

Olen tässä kuussa kokonaisen vuoden vanhempi kuin aikaan kaksitoista kuunkiertoa sitten; ja olen päässyt, kuten havaitsette, lähes puoliväliin neljättä osaa – mutta en elämäni ensimmäistä päivää pidemmälle – mistä seuraa, että minulla on tänään kolmesataakuusikymmentäneljä elämän päivää enemmän kirjattavana kuin aloittaessani; toisin sanoen sen sijaan, että vaiva, jota olen työssäni nähnyt, olisi vienyt minua eteenpäin kuten keskivertokirjailijaa, olen taantunut yhtä monta kirjan osaa [- -].

Koska romaani ei mitenkään voi saada päätökseen kaikkia tarinaketjujaan, se loppuu paikkaan, joka on yhtä hyvä kuin jokin muukin. Koskaan emme saa tietää Toby-sedän kosioretken lopputulosta. Tristram Shandyn tarkoitus on jatkaa elämäntarinansa kertomista niin kauan kuin elää, ja sama aikomus oli kirjailija Laurence Sternelläkin. Hän kuoli keuhkotautiin vuosi sen jälkeen, kun romaanin viimeiseksi jäänyt osa julkaistiin.

Myös Tristram Shandy tuntee kuoleman olevan kintereillään. Hän on alkanut yskiä paljon ja muuttunut kalpeaksi. Kuolemaa paetakseen hän lähtee ulkomaanmatkalle. Ranskaan sijoittuva matkakirjaosuus on mainio. Ulkopuolinen näkee tarkasti vieraan kulttuurin koomiset piirteet. Tristram kertoo mielellään myös aivan tavallisista ranskalaisista. Hän toteaa, että kirkot voi lukija itse käydä katsomassa paikan päällä, koska ne eivät häviä mihinkään. Majatalon kauniin tytön kauneus sen sijaan voi kadota jo vuodessa.

Entisen kasvatusalan ammattini vuoksi nautin myös romaanin kasvatusta käsittelevistä osista. Vanhempi herra Shandy, Toby-setä ja pastori Yorick pohtivat muun muassa hyvän opettajan ominaisuuksia. Luettelo on sivun mittainen. Tässä on sen lopputiivistelmä: 

Hänen on oltava, jatkoi isäni, iloinen, hyväntuulinen, lupsakka; ja samalla huolellinen ja tarkka työssään, valpas, terävä, nokkela, kekseliäs, nopea ratkomaan epäilyksiä ja spekulatiivisia kysymyksiä; – hänen on oltava viisas, arvostelukykyinen ja oppinut. – Ja miksi ei myös nöyrä, kohtuullinen, lempeä ja hyvä? sanoi Yorick. – Ja miksi ei, huudahti Toby-setäni, jalo, armelias, antelias ja uljas? – Nimenomaan, veljeni Toby, vastasi isäni nousten ylös ja tarttuen häntä kädestä.

Kukapa ei tällaista opettajaa haluaisi omalle lapselleen? Ja kuka voi sanoa, ettei lapsella olisi tähän oikeus? 

Jos kaikki ainakin näyttää olevan pelkkää kieltä, onko mitään, mihin ihminen voi kaatumatta nojata? Järki ja tunne ovat hyvät tukipuut, mutta suurin on kuitenkin tunne: 

JÄRJESTÄ puolet on TUNNETTA; ja itse taivas on vain tämänhetkisten halujemme ja keksintöjemme summa. 

Veljensä kuolemaa – johon romaani ei vielä ehdi – ennakoidessaan vanha herra Shandy tulee siihen tulokseen, että suru tekee tyhjäksi kaikki filosofiset oppirakennelmat.

Ostin Tristram Shandyn englanninkielisen painoksen vuonna 1977 ja olen sitä vuosien mittaan lueskellut, juuri kuten kääntäjä Kersti Juva esipuheessaan kehottaa, sivun sieltä, toisen täältä. Nyt kun suomennoskin on jo pitkään ollut saatavilla, päätin lukea kirjan kannesta kanteen. Mukava viikonloppu kirjan parissa sai aikaan pumpulinpehmeän sanahumalan, josta vasta pikkuhiljaa alan toipua.

Kersti Juvan käännöstä ei turhaan ole ylistetty. On myös erinomainen asia, että kääntäjäveteraanimme on viime vuosina jakanut pitkän uran aikana kertyneitä kokemuksiaan ja havaintojaan tuleville kääntäjille ja suurelle yleisölle. Luin pari vuotta sitten tuoreeltaan hänen teoksensa Löytöretki suomeen (SKS 2019), jossa hän valtavan esimerkkiaineiston avulla osoitti, missä suhteissa suomen kieli on ainutlaatuinen. Suora, sanatarkka käännös voi olla kelvollinen, mutta hyvää suomea se ei ole.

Laurence Sterne, Tristram Shandy – elämä ja mielipiteet. WSOY 1998. Englanninkielisestä alkuteoksesta The Life and Opinions of Tristram Shandy, Gentleman (1759–1767) suomentanut Kersti Juva. Päällys Kristina Segercrantz. 562 s.

----------------------------

Tämä romaani sopii erinomaisesti Helmet-lukuhaasteen kohtaan 38: Kirja on käännetty hyvin.