Olen aiemmin kirjoittanut tässä blogissa Margaret Atwoodin Hag-Seed-romaanista, joka perustuu Shakespearen Myrsky-näytelmään sekä Kuningas Learista innoituksensa saaneesta Edward St Aybynin Dunbarista. Johnny Kniga Kustannus on julkaissut ne myös suomeksi nimillä Noidan sikiö ja Mediamoguli.
Howard Jacobson tuntui itsestään selvältä valinnalta kirjoittamaan oman versionsa Venetsian kauppiaasta. Jacobsonin vihainen komiikka – voi sitä satiiriksikin kutsua – sopii mainiosti käsittelemään loukattua kunniaa ja siitä kumpuavaa vihaa, jota Shakespeare kuvaa etenkin juutalaisen koronkiskurin, Shylockin, hahmossa. Howard Jacobson kuuluu itse Britannian juutalaisvähemmistöön ja on myös aiemmissa teoksissaan pohtinut juutalaisuuden tilaa ja merkitystä nykyisessä läntisessä kulutusyhteiskunnassa.
Romaani alkaa luoteisenglantilaiselta hautausmaalta, jossa äitinsä haudalle saapunut Simon Strulovitch – "rikas, kiivas, herkkänahkainen filantrooppi" – tapaa Shylockin, Shakespearen vihaisen ja katkeran juutalaisen. Shylock on paraikaa antautunut keskusteluun kuolleen puolisonsa, Lean, kanssa. Shylockille Lea on kaikkialla, joten englantilainen hautausmaa on ihan hyvä paikka tavata häntä. Shylockilla on tapana lukea Lealle kirjoja. Tällä kertaa on menossa Philip Rothin Portnoyn tauti.
Oli tärkeää pitää Lea ajan tasalla eikä päästää häntä pitkästymään. Lean makuun oli aina ollut kaikenlainen lyyrinen, sarkastinen ja toisinaan myös tolkuton teksti. "Lue minulle sitä komediaa miehestä, joka kuvittelee olevansa tuholainen", hän pyysi. "Tarkoitatko Muodonmuutosta?" "En, rakkaani, vaan Mein Kampfia." Ja sitten he nauroivat yhdessä pirullisesti.
Strulovitch vie Shylockin mukanaan kotiinsa. Suuri osa romaanista kuvaa näiden kahden juutalaismiehen, Strulovitchin ja Shylockin, vuoropuhelua juutalaisuuden velvoitteista. Strulovitchin epäröivässä ja ristiriitaisessa hahmossa Jacobson hyödyntää myös toista Shakespearen sankaria, Hamletia.
Romaani ei selitä, miten on mahdollista, että neljänsadan vuoden takainen näytelmähahmo on täysissä ruumiin ja sielun voimissa nyky-Englannissa. Aluksi teki mieli tulkita Shylock vain Strulovitchin mielikuvitukseksi. Tätä tulkintaa tukee sekin, että Shylock yhdessä kohtaa mainitsee olevansa Strulovitchin omatunto. Shylockin tosin näkevät ja hänen kanssaan keskustelevat myös muut romaanin henkilöt. No, kirjallisuudessahan kaikki on mahdollista.
Kuten aiemmatkin sarjan romaanit, myös Shylock, ikuinen sai minut lukemaan uudelleen myös Shakespearen näytelmän. Tällä kertaa luin Venetsian kauppiaan Yrjö Jylhän suomennoksena. Minua kiinnosti erityisesti muuan yksityiskohta: mainitseeko Shakespeare Shylockin Lea-puolison ja tältä saadun sormuksen, joilla on tärkeä rooli Jacobsonin romaanissa?
Näytelmän sormussymboliikan keskeisyys yllätti minut. En muistanut, että näytelmän lopussa sormuksista tulee keskeinen aviollisen uskollisuuden symboli. Tätä taustaa vasten näytelmän lyhyt maininta Lean sormuksesta on merkittävä. Shylockin karanneen tyttären, Jessican, kerrotaan vaihtaneen Lean sormuksen marakattiin.
Ei siis siinä kyllin, että Shylockin tytär karkasi kristityn miehen kanssa ja vei mukanaan kultaa ja jalokiviä. Hän vaihtoi Shylockin puolisoltaan saaman sormuksen apinaan. Keskiajan ja renessanssin ihmiset ymmärsivät apinan hillittömän aistillisuuden ja irstauden vertauskuvaksi. Olisiko tässäkin petoksessa yksi lisäsyy Shylockin leppymättömään vihaan kristittyjä kohtaan?
Howard Jacobson nostaa isien ja tyttärien ongelmallisen suhteen aivan romaaninsa keskiöön. Shylock pohtii vaikeaa suhdettaan karanneeseen Jessicaan. Myös Simon Strulovitchilla on vastaava ongelma: hänen 16-vuotias tyttärensä, Beatrice, karkaa kotoaan itseään huomattavasti vanhemman englantilaisen jalkapalloilijan kanssa. Jalkapalloilija Gratan Howsome on tullut tunnetuksi sekä lukuisista purkautuneista avioliitoistaan että kentällä tekemästään natsitervehdyksestä.
Juoneen saadaan vauhtia Venetsian kauppiaasta. Strulovitch nimittäin vaatii, että jalkapalloilijan on palautettava tytär tai suostuttava ympärileikkaukseen. Vaatimusta tehostavat Strulovitchin todisteet siitä, että jalkapalloilijalla on ollut seksisuhde Beatriceen tämän ollessa vielä alaikäinen. Shakespearen kauppiasta, Antoniota, romaanissa vastaava D'Anton, joka on järjestänyt Jessican ja Howsomen yhteen, lupautuu sijaiskärsijäksi: hän suostuu ympärileikattavaksi, jos Gratan Howsome ei palauta Jessicaa määräaikaan mennessä. Shakespearen näytelmässä lunnaana oleva naula lihaa sydämen vierestä vaihtuu siis romaanissa huomattavasti kevyempään lihanpalaan.
Romaanissa on kolmaskin ongelmallinen isän ja tyttären suhde, jolle sillekin löytyy esikuva Shakespearen näytelmästä. Venetsian kauppiaassa Portia-neito joutuu isänsä testamenttimääräyksen takia valitsemaan sulhasensa testin avulla. Sulhaset valitsevat kolmesta arkusta – kultaisesta, hopeisesta ja lyijyisestä – joista yhdessä on Portian kuva. Kuvan saanut saa myös tyttären. Oikea arkku on luonnollisesti halvin lyijyarkku, johon on vielä liitetty arveluttavat sanat: Ken minut valitsee, saa kaiken alttiiks antaa.
Shakespearen viisas Portia on Howard Jacobsonin karnevalistisessa versiossa muuttunut mediapersoona Anna Livia Plurabelle Kleopatra Mi on kaunist' on iloks ikuiseksi Christine Shalcrossiksi. Itsemurhan tehnyt isä on jättänyt Plurabellelle vaatimukset, jotka tulevan aviomiehen on täytettävä.
Koska hän ei voinut käsittää, miten 1900-luvun kolmen suurimman valheen tunnistaminen, viidenkymmenen Britannian rikkaimman "ulkomaalaisen" suvun nimeäminen tai se, että esittää toteuttamiskelpoisen suunnitelman Tony Blairin salamurhaamiseksi, tuottaisi tulokseksi hänelle ihanteellisimman kumppanin, hän heitti isän listan roskakoriin ja keksi koetuksia, joista suoriutuminen olisi todennäköisemmin mahdollista sellaiselle miehelle, jollaisen hän kuvitteli haluavansa. Kaksikymmentäyksivuotissyntymäpäivänään hän osallistui parinvaihtobileisiin Alderley Edgessä varmistettuaan ensin järkevästi, ettei äiti tulisi samoihin juhliin. Hän pukeutui juhliin Formula 1 -kuljettajan haalariin ja suojalaseihin ja heilutteli näkyvästi kaikkien autojensa avaimia: kuplavolkkarin, BMW Alpinan ja Porsche Carreran.
Plurabelle on päättänyt, että parasta aviomiesainesta on se, joka valitsee kuplavolkkarin. Kyseisissä juhlissa kukaan ei volkkarista huoli, mutta myöhemmin Plurabelle kohtaa Barneyn, joka on kuplan alla sitä rassaamassa niin, että vain jalat näkyvät. Ailahteleva ja pinnallinen Plurabelle kyllä ehtii kirjan aikana rakastua myös Shylockiin. Vastakaikua hän ei tosin saa tältä uskollisista uskollisimmalta aviomieheltä.
Kun Strulovitch romaanin loppupuolella velkoo saatavaansa – esinahkaa – D'Antonilta, tämä saa yllättävän puolustajan Shylockista. Shylockin puhe, eräänlainen armahdukseen kehottava vuorisaarna, menee kuitenkin Strulovitchilta ohi. Hän ei kuuntelee "omaatuntoaan". Plurabelle, joka ihmettelee Shylockin mielenmuutosta, saa kipakan vastauksen:
"Kyllä vain, on väärin yllättyä. On väärin, ettet tiedä, mistä lempeä kristillinen asenteesi on peräisin. On moraalisesti ja historiallisesti väärin olla tietämättä, että Jeesus oli juutalainen ajattelija, ja kun siteeraat häntä meikäläisiä vastaan, puhut ilkeää pötyä. Lempeä rakkaus on juutalainen käsite. Samoin armo. Otitte ne meiltä, siinä kaikki. Sinä omit ne. Ne annettiin ilmaiseksi, mutta silti sinun oli varastettava ne."
Loppujen lopuksi Strulovitchia kuitenkin petkutetaan ja hän joutuu naurunalaiseksi. Romaanin loppu on kuitenkin sovinnollinen. Strulovitch tekee ainakin väliaikaisen sovun tyttärensä kanssa. Hän on myös iloinen ympärileikkausaikeensa epäonnistumisesta.
Moderni mieli löytää huijatuksi tulemisesta arvokkuutta. Se vahvistaa olemisen naurettavuuden.
Kaijamari Sivillin käännös oli kovasti mieleeni. Koomisen tekstin kääntäminen onnistuneesti vaatii kääntäjältä sujuvuutta, luontevuutta ja hyvää rytmitajua. Täytyy olla myös rohkeutta kääntää vapaasti, kirjoittaa vaikkapa asiasta kukkaruukkuun, kun kirjaimellisempi suomennos olisi kömpelömpi.
Howard Jacobson, Shylock, ikuinen: Shakespearen Venetsian kauppias omin sanoin. Johnny Kniga 2020. Englanninkielisestä alkuteoksesta Shylock Is My Name (2016) suomentanut Kaijamari Sivill. 314 s.
---------------------------
Helmet 2022 -lukuhaasteen kohta 22: Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!