perjantai 16. maaliskuuta 2018

Myrskyluodon faija

Margaret Atwood, Hag-Seed: The Tempest Retold. Vintage 2017. Teos ilmestyi alunperin vuonna 2016 Hogarth-kustantamon julkaisemana.

Englantilainen Hogarth-kustantamo juhlisti Shakespearen kuoleman 400-vuotismerkkivuotta aloittamalla sarjan, jossa tunnetut romaanikirjailijat kirjoittavat oman versionsa jostakin Shakespearen näytelmästä. Tartuin Margaret Atwoodin Myrsky-näytelmän uusversioon hieman varautuneena: peittelemättömän kirjallinen lähtöasetelma saattaisi helposti johtaa teennäiseen ja pinnalliseen tulokseen. Myrsky kuuluu lisäksi Shakespearen näytelmien kärkikolmikkoon omassa kaanonissani.

Epäilykseni karisivat nopeasti. Atwood käy Myrskyn kimppuun vimmaisella rakkaudella ja lopputulos on oivaltava, hauska, jännittävä ja liikuttava - kaikki ominaisuuksia, joita arvostan.

Felix Phillips on ikääntyvä teatteriohjaaja ja Makeshiweg-teatterifestivaalin taiteellinen johtaja. Menetettyään lyhyessä ajassa vaimonsa ja lapsensa hän uppoutuu valmistelemaan uusia uria aukovaa esitystä Shakespearen Myrskystä. Surunsa ja taiteellisen kiihkonsa vuoksi hän ei huomaa ajoissa, että hänen apulaisensa Tony juonii hänen selkänsä takana. Felix leimataan mielipuoleksi ja hänet erotetaan festivaalin johdosta.

Loukattu ja nöyryytetty Felix eristäytyy maaseudulle, josta hän löytää rähjäisen vuokratalon itselleen ja Mirandalle, kuolleelle tyttärelleen, jonka Felixin suru ja syyllisyydentunto loihtivat esiin. Felix yhtäältä tietää Mirandan olevan harhaa, mutta toisaalta harhasta luopuminen olisi liian ahdistavaa. Kirja on liikuttava kuvaus isän surusta.

Kahdentoista vuoden kuluttua Felix hakee ohjaajan työtä läheisestä Fletcherin vankilasta, jossa koetetaan parantaa vankien lukutaitoa draamakasvatuksen avulla. Felix saa paikan ja aloittaa  työnsä salanimellä Mr Duke. Draamaprojekti osoittautuu menestykseksi: Felix voittaa vankien luottamuksen, ja joka vuosi vangit toteuttavat uuden Shakespeare-videoinnin. Suoraa esiintymistä yleisölle pidetään liian riskialttiina.

Saatuaan kuulla, että kultturiministeriksi kohonnut petturi Tony on saapumassa tutustumaan vankilan teatteritoimintaan, Felix alkaa juonia kostoa, jossa välikappaleena on vankien toteuttama Myrsky-näytelmä.

Romaani toimii lähes oppikirjana teatterin tekemiseen. Siinä esitetty tapa työskennellä toimisi varmaan myös kouluissa. Olisi mielenkiintoista kuulla yläkoulun tai lukion draamaopettajien mielipide Atwoodin esittämästä mallista, joka nojaa vahvasti tekstin perusteelliseen ymmärtämiseen ja sen pohjalta syntyvään improvisointiin.

Romaanin valitsema lähestymistapa antaa myös paljon tilaa Shakespearen Myrskyn analyysille. Etualalla ovat tietysti Felixin tulkinnat, mutta myös hänen apuohjaajallaan ja koreografillaan Anne-Marie Greenlandilla on oma mielenkiintoinen näkemyksensä teoksesta. Vangit - 8Handz, PPod, Phil the Pill, Red Coyote, HotWire, SnakeEye ja Leggs sekä monet muut - tuovat kukin oman taustansa tulkintoihin, jotka ovat välillä rikollisen raadollisia, välillä populaarikulttuurin innoittamia ja välillä yltiöyhteiskunnallisia - mutta aina kiehtovia. Teoksen lopussa myös alkaa syntyä muutamien vankien itse kirjoittama musikaali, jonka päähenkilönä on Hag-Seed eli Shakespearen Caliban, vankien ehdoton suosikkihahmo tässä näytelmässä.

Romaanin tapahtumat toistavat suorastaan nerokkaasti Myrskyn juonikuvion, ja lukijan on helppo löytää romaanin henkilöistä vastineet Shakespearen näytelmän henkilöille.

Loppu on onnellinen ja liikuttava. Felixin elämä alkaa uudelleen erakkovuosien jälkeen ja myös hänen surutyönsä saa kauniin päätöksen. Jos et saa kyyneliä silmiisi, kirjastokorttisi hyllytetään kolmeksi kuukaudeksi.

Teoksen lopussa on suorasanainen lyhennelmä Shakespearen Myrskystä. Suosittelen kuitenkin lukemaan koko näytelmän ennen tätä romaania. Matti Rossin kaunis suomennos on peräisin vuodelta 2010, mutta ei vanhassa Cajanderissakaan mitään vikaa ole.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat tervetulleita!