Salman Rushdie: Vimma

Viime perjantaina, elokuun 12. päivän iltana, laitoin kirjanmerkin Vimma-romaanin sivulle 176 ja kävin nukkumaan. Seuraavana aamuna luin uutisista, että kirjailija Salman Rushdieta oli edellisenä päivänä puukotettu luentotilaisuudessa Chautauquassa, New Yorkin osavaltiossa. Jo lähes normaalia elämää viettävä kirjailija kompastui Ajatollah Khomeinin kolmekymmentäkolme vuotta sitten antaman tappokäskyn, fatwan, perässään vetämään laahukseen.

Tätä kirjoittaessani tiedän, että Rushdie jo puhuu ja laskee leikkiä. Hän ilmeisesti selviää puukotuksesta, loppuiäkseen vammautuneena tosin. Toivottavasti myös edelleen humanisminsa säilyttäneenä ja kirjallisesti tuotteliaana. 

Kirjailijaan kohdistunut hyökkäys ei voinut olla vaikuttamatta lukemiseeni. Aloin ehkä liikaakin kiinnittää huomiota romaanin omaelämäkerrallisiin piirteisiin. Etualalle nousi myös se, kuinka usein romaanissa uhataan jonkun henkeä veitsellä ja kuinka paljon piilotettua ja avointa kuolemaan johtavaa väkivaltaa romaanissa on. Ilman puukotustakin olisin luultavasti huomannut, miten tässä romaanissa yksityisestä – päähenkilön rakkauksista – tulee yleistä ja poliittista. 

Romaanin keskushenkilö, Malik Solanka, on syntynyt Bombayssa ja käynyt koulunsa Englannissa. Hän on toiminut historian professorina Cambridgessa, kunnes 1980-luvun lopulla on saanut tarpeekseen akateemisen maailman juonitteluista ja sisäänlämpiävyydestä. Hän on siirtynyt televisiotyöhön ja saanut tehtäväkseen filosofian historiaa käsittelevän ohjelmasarjan tekemisen. Sarjan pääosissa olivat Solankan itse tekemät nuket. Kuuluisia filosofeja esittävien nukkejen lisäksi sarjassa esiintyi terävä, nenäkäs ja peloton tyttönukke, Pikku Aivot, joka toimi eräänlaisena juontajana ohjelmassa. 

Kuivahkon myöhäisillan tiedeohjelman sijaan BBC huomasi saaneensa kanavilleen huippusuositun kulttitapauksen. Pikku Aivojen seikkailut löysi uusia katsojaryhmiä etenkin nuorten parista, ja sarjan nukkejen tuotteistaminen teki Malik Solankasta varakkaan miehen.

Pikku Aivojen menestyksen jälkeen Malik Solankan mielikuvitus on tuottanut edelleen uutta materiaalia, kokonaisen nukkekuninkaiden saagan, jonka henkilöissä on helppo tunnistaa Solanka itse sekä kaikki hänen elämäänsä läheisesti liittyvät ihmiset. 

Romaanin alussa Solanka on muuttanut Yhdysvaltoihin edistämään nukkejen ja niiden tarinan markkinointia. Suuri osa romaanista kuvaa amerikkalaista markkinayhteiskuntaa, jossa varsinkin tietotekninen kehitys etenee huikealla nopeudella. Satiirisesti esitetyt vuosituhannen vaihteen tapahtumat, tunnetut henkilöt ja tuotemerkit ovat olennainen osa romaanin taustaa.

Malikilla on myös henkilökohtaisempia syitä muutolleen. Kyseessä on ollut pako. Hän on jättänyt perheensä, rakastavan puolisonsa Eleanorin ja pienen poikansa Asmaanin, syistä, joita puoliso ja Malikin ystävät eivät voi ymmärtää ja joita hänen on vaikea tunnustaa edes itselleen. Käy ilmi, että Malik Solanka kantaa sielussaan syvää lapsuusajan traumaa, johon nuketkin olennaisesti liittyvät. Trauma on synnyttänyt vimman, jonka tuhoavuutta Solanka itsekin on säikähtänyt. Eräänä yönä Englannin kodissaan hän on seisonut veitsi kädessään puolisonsa ja lapsensa vuoteiden äärellä.

Stressaantunut Solanka kärsii ajoittaisista muistikatkoksista, ja kun hänen uudessa kotikaupungissaan, New Yorkissa, alkaa liikkua Solankan tuntemia nukkemaisia nuoria naisia murhaava sarjamurhaaja, Solanka epäilee itseään. Tämän murhamysteerin vähittäinen ratkeaminen on yksi romaanin monista juonen vetomoottoreista. Mainittakoon tässä juonipaljastuksena, että murhien taustalla on tekijöiden kyllästymisen aiheuttama äärimmäisten kokemusten hakeminen.

Oman väkivaltaisuuden lisäksi Solankan pakoon Englannista on toinenkin syy. Hänestä tuntuu, että intohimo on kuollut hänen avioliitostaan. "Ja kun elävä suostuu heittäytymään kuolleeksi, alkaa synkkä vimma kuohua. Elämän synkkä vimma, joka kieltäytyy sammumasta ennen säädettyä aikaansa."

Amerikka on hänelle maa, jossa ihminen voi luoda itsensä.

Jossakin päin nykyistä softaa oli bugi, potentiaalisesti tappava virhe. Jos hän saisi koko koneen puhtaaksi, ehkä tuo bugi lähtisi saman tien. Sen jälkeen hän kenties voisi aloittaa uuden ihmisen rakentamisen.

Solankan valinnassa on ehkä kyse myös hänen lapsuudessaan todistamastaan intialaisesta sanyasi-filosofiasta, jossa ihminen luopuu maailmallisista siteistään päästäkseen lähemmäs pyhyyttä ennen kuolemaansa. Kirjan kertoja kuitenkin toteaa:

Kun uskonnoton mies imitoi uskovaisten valintoja, tulos on todennäköisesti sekä mauton että tyylitön. Professori Solanka ei sonnustautunut lannevaatteeseen eikä tarttunut kerjuukulhoon. Sen sijaan, että olisi heittäytynyt kadun huomaan ja muukalaisten armeliaisuuden varaan, hän lensi bisnesluokassa JFK:lle, majoittui vähäksi aikaa Lowelliin, soitti asunnonvälittäjälle ja löysi pian mukavan vuokrahuoneiston West Sidestä.

Kaikesta selittelystä huolimatta Solankan päätöksen taustalla on ainakin osaksi niinkin tavallinen asia kuin miehen viidenkympin villitys – Solanka on 55-vuotias. Hän etsii naisista "koskena kuohuvaa ylenpalttisuutta" ja sitä hän myös löytää. Hänen elämäänsä astuu ensin Mila Milo, serbitaustainen nuori nainen, joka suhteessaan Solankan kanssa toisintaa insestistä isäsuhdettaan. Milan vimma on salattujen tarpeiden synnyttämä. Milan jälkeen on vuorossa Lilliput-Blefuscun saarelta kotoisin oleva kuvankaunis Neela Mahandra. Neelan kanssa vimma muuttuu hurmioksi, jonka Solanka uskoo olevan kestävää. Neela vetää Solankan mukaan sisällisotaa käyvän saarivaltion poliittisiin levottomuuksiin.

Nimi Lilliput-Blefuscu viittaa Jonathan Swiftin satiiriseen romaaniin Gulliverin retket. Viittauksia kirjallisuuteen on Rushdien romaanissa muutenkin tuhkatiheässä. Rushdie tuo esiin myös viehtymyksensä myytteihin. Suomalainen sana vimma ei viittaa kreikkalaisen mytologian raivottariin yhtä selvästi kuin englannin kielen fury. Romaanissa tehdään kuitenkin selväksi, että Eleanor, Mila ja Neela edustavat kolmea raivotarta, erinyita, roomalaisten fuurioita. Kreikkalaiset käyttivät raivottarista lieventävää kiertoilmausta eumenidit, "hyväntahtoiset". Rushdien romaanissa raivottarista päästään mutkien kautta hyväntahtoisiin. 

Kaikki romaanin juonilangat solmitaan kiinni tyydyttävällä tavalla. Romaanin loppu on kuitenkin sopivasti moniselitteinen. Palaako Solanka perheensä luo? Kuinka aivan viimeiset rivit on tulkittavissa? Solanka kohtaa pienen poikansa tämän tasolla. Kenties. Lapsuuden traumat selättänyt Solanka muuttuu jälleen lapseksi tai elää sen lapsuuden, jota hänen ei aikanaan annettu elää. Lukija päättää.

Rushdien puukotuksen takia jotkin romaanin kohdat saivat uutta painoa. Tämän seuraavan kohdan merkitsin itselleni muistiin. Siinä Rushdie puhuu suoraan oikeuden ja vääryyden kohtaamisesta ja siitä, miten vaarallista on ehdottomuus. Kyseenalaistaminen on inhimillisyyden ehto.

Kun totuuden julistaja on heikko ja valheen puolustaja vahva, onko syytä taipua ylivoiman edessä? Vai pitääkö pysyä lujasti kannassaan, jolloin kenties löytää sisimmästään väkevämmän voiman ja saa despootin kukistetuksi? Jos totuuden soturit laskevat vesille tuhat laivaa ja polttavat valheen huimaavan korkeat tornit, onko heitä pidettävä vapauttajina, kun he ovat kääntäneet vihollisensa aseet tätä vastaan, vai onko heistä itsestään tullut niitä halveksittavia barbaareja (tai jopa baburialaisia), joiden asumukset he ovat tuikanneet tuleen? Missä kulkevat sietokyvyn rajat? Miten pitkälle me voimme mennä taistelussa oikeuden puolesta ennen kuin astumme yli linjan, saavumme oman itsemme antipodeille ja olemme väärässä?

Aito eettinen keskustelu käydään harmaalla alueella. Kaikkien eettisten päätöstemme tulee olla varovaisia ja huomaavaisia – ja aina kun mahdollista, peruttavissa. 

Vimma-romaanin, kuten melkein kaikki Rushdien suomeksi ilmestyneet kirjat, on taitavasti suomentanut Arto Häilä. Suomennos on onnistunut, kun sitä ei edes suomennokseksi tunnista. 

Salman Rushdie, Vimma. WSOY 2002. Englanninkielisestä alkuteoksesta Fury (2001) suomentanut Arto Häilä. Päällys: Sami Saramäki. 308 s.

------------------

Helmet 2022 -lukuhaasteen kohta 30: Kirjassa muutetaan uuteen maahan.