15 poimintaa kirjahyllystä

Blogini mottona on Prosperon lause William Shakespearen Myrsky-näytelmästä: "Minulle, miesparalle, kirjastossa oli riittävästi valtakuntaa". Tämän takia Kirjojen pyörteissä -blogin Jennyn idea oman kirjahyllyn esittelystä 15 poiminnan avulla tuntui niin sanotusti syötöltä lapaan. Kun etsiskelin luettavaa edessä olevalle parin viikon matkalle, katselin samalla hyllyjä myös tästä näkökulmasta.

1. Kirja jonka sait lahjaksi

Susanna Clarke: Piranesi. Kirja jonka maine näyttää koko ajan kasvavan.

2. Klassikko josta pidit

Näitä on paljon. En millään malta pysyttäytyä vain yhdessä.

Tristan ja Isolde. Joseph Bédierin sovitus muinaiskelttiläisestä tarinasta alkaa näin jyhkeästi L. Onervan suomennoksena:

Arvon herrat, suvaitsetteko kuulla kauniin tarinan rakkaudesta ja kuolemasta? Se on Tristanista ja Isolde-kuningattaresta. Kuulkaa siis, kuinka he suuressa riemussa ja suuressa surussa rakastivat toinen toistaan ja kuolivat samana päivänä toinen toisensa vuoksi.

Poltetun Njállin saaga. Islantilainen saaga 1200-luvulta Antti Tuurin loistavana suomennoksena. Tätä lukiessa mietityttää, oppiko Tuuri proosatyylinsä muinaisilta islantilaisilta vai tekikö hän käännöksessään islantilaisurhoista ihan pikkuisen eteläpohjalaisia.

Kalevala. Tästä löytää aina uutta. Viimeksi luin tätä selkäkipuisena: olin saanut noidannuolen sukkaa jalkaan vetäessäni. Ymmärsin oikein hyvin, mitä Aino-parka tarkoitti, kun ilmoitti ettei halunnut vaimoksi vanhalle miehelle:

Parempi meressä olla,

alla aaltojen asua

sisarena siikasilla,

veikkona ve'en kaloilla,

kuin on vanhalla varana,

turvana tutisijalla,

sukkahansa suistujalla,

karahkahan kaatujalla. 

3. Kirja jonka lukeminen on takkuillut

Yleensä jätän kesken takkuilevan kirjan. Joskus saatan yrittää myöhemmin uudelleen. Toisinaan se kannattaa. Gontšarovin Oblomov, kertomus hyvää tarkoittavasta mutta muutoksiin kykenemättömästä aatelismiehestä, lähti vetämään vasta kolmannella tai neljännellä yrityksellä. Nyt se on yksi suosikeistani.

4. Kirja jota olet lukenut eniten

Janosch: Hiiri punasukissaan. Lapseni eivät pieninä ollessaan saaneet ikinä tarpeekseen tästä melko anarkistisesta lastenkirjasta. Opin lokeroimaan ajatukseni sillä tavalla, että lukiessani näitä runoja ja kertomuksia ääneen itse asiassa samalla suunnittelin seuraavan päivän töitä.

Kunnon ihmisiä lapsistani on tullut, joten uskallan suositella tätä muillekin. Siis kirjaa, en tapaani ajatella töitä ja muita joutavuuksia, kun pitäisi olla läsnä ja keskittyä lukemiseen. 

Ihmeellinen palo lapsissani on kuitenkin esittäviin taiteisiin, mikä varoituksena mainittakoon.

Joka kerran kun istun junassa täältä Oulusta Helsinkiin tai takaisin ja ohitan Lapuan aseman, minun on ihan pakko mutista puoliääneen: "Hiiri kiitää kohteena Lapua, polkemisesta on pohkeille apua." Teoksen suomennoksesta vastaavat Kaija Löytty ja Riitta Mäyrälä.

5. Kirja joka on laina

Kirjan ikä on pitempi kuin ihmisen. Siinä mielessä suhtaudun kaikkiin kirjoihini lainoina. Mutta tätä ei varmaan tässä kohdassa haettu. Lainakirjoja ei tällä hetkellä kotoa löydy, joten sovellan hieman. Olen ostanut melko paljon kirjastojen poistokirjoja; siispä valintani on ollut laina.

Väinö Kirstinä: Puutarhassa. Suositeltava kirja kaikille, joiden tekisi jo mieli työntää viherpeukalonsa multaan.

6. Kirja jonka näkeminen hyllyssäsi tuo sinulle erityistä iloa

John Cowper Powys: Enjoyment of Literature. Nimellään tämä kirja muistuttaa minua siitä, miksi luen. Kyse on loppujen lopuksi syvästä nautinnosta.

In books dwell all the demons and the angels of the human mind. It is for this reason that a bookshop – especially a second-hand bookshop – is an arsenal of explosives, an armoury of revelations, an opium den of reactions.

7. Kirja joka käsittelee kiehtovaa aihetta 

Marina Warner: No Go the Bogeyman. Kirja kertoo peloista ja niistä tavoista, joilla peloista on yritetty selviytyä. Se kuvaa sitä, miten pelot on elollistettu tarinoissa ja kuvissa kautta aikojen. Teos pohtii myös kauhun suosiota viihteenä.

8. Kirja joka on kuvitettu

Photographs of the North American Indian by Edward S. Curtis. Klassisia valokuvia Pohjois-Amerikan intiaaneista 1800-luvun lopulta. Alkuperäiskansojen arvokkuus ja elämäntavan merkityksellisyys huokuu jokaisesta kuvasta.

9. Kirja jonka kansi puhuttelee sinua

Herman Melville: Moby Dick. Ihmisen ymmärrys itsestään osana luontoa on puutteellinen. Siitä(kin) tämä romaani kertoo.

10. Kirja jonka hahmolla on kiinnostava kehityskaari

Thornton Wilder: Kahdeksas päivä. Tässä romaanissa on useita yllättäviä kehityskaaria.

11. Kirjailija jonka kirjoja sinulla on useampi

Näitä on useita. Sanotaan nyt vaikka Iris Murdoch ja William Shakespeare. Hyllyissäni on myös useiden eri kirjailijoiden valittujen tai koottujen teosten sarjoja. Näistä massiivisin on 27-osainen Tout Simenon. Jokaisessa osassa on noin tuhat sivua.

12. Kirja joka on kaukana mukavuusalueeltasi

Ángel Gonzáles: 101 + 19 = 120 poemas. Espanjalainen ystäväni Antonio halusi lahjoittaa kirjahyllyyni tämän teoksen käydessään meillä kylässä ja nähtyään kirjakokoelmani. Ongelma on vain se, että kirjan runot ovat espanjaksi, jota en osaa. Hyvästä sydämestä annetusta lahjasta en toisaalta halua luopuakaan.

13. Kirja jonka olit jo unohtanut omistavasi

The Poetical Works of John Keats. Runohyllyssä tuli vastaan tämä tuskin kämmeneni kokoinen pieni kirja. Nuorena kuolleen runoilijan tuotanto mahtuu pieneen tilaan. Kirja aukesi To a Nightingale -runon kohdalta. Sen on kääntänyt suomeksi Aale Tynni kokoelmaan Tuhat laulujen vuotta. Runon minä on siinä apeissa tunnelmissa, ja kuoleman ajatukset pyrkivät väkisin mieleen. Hän saa kuitenkin lohtua satakielen laulusta, jota ihmiset ovat samanlaisena kuunnelleet vuosituhannesta toiseen. 

Ajatus on hieman sama kuin Lauri Viidan sikermässä Onni, joka päättyy sanoihin:

Kun olen kuollut, kun olen kuollut.

Kesä jatkuu. Kesä.

14. Kirja jonka nimestä pidät paljon

Diane Williams: Vicky Swanky Is a Beauty. Tätä novellikokoelmaa en ole vielä käsitellyt blogissani, mutta sen kerronta on hyvin samanlaista kuin kokoelmassa Fine, Fine, Fine, Fine, Fine, josta olen tänne kirjoittanut. Siitäkin nimestä pidän.

15. Kirja jonka haluat nostaa esiin muuten vain

David Lodge: Maailma on pieni. David Lodgen kirjoja minulla on niin ikään melkoinen rivi. Muutamaan vuoteen uusia kirjoja ei enää ole 88-vuotiaalta kirjailijalta ilmestynyt. Tämä Maailma on pieni -romaani sekoittelee hauskasti yliopistomaailman ihmissuhdekuvioita, kirjallisuudentutkimusta ja romanssia kirjallisuudenlajina.

Tähän kohtaan lisään vielä kirjat, jotka valikoituivat mukaani matkalukemisiksi Villefrancheen – seudulle, jossa voisi jo hyvällä onnella kuulla satakielen:

+ Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi (hauska, toivottavasti),

+ Gilles Leroy: Alabama Song (elämäkerrallinen romaani Zelda Fitzgeraldista),

+ Pages from the Goncourt Journal (1800-luvun ranskalaisia kulttuurijuoruja Edmond ja Jules Goncourtin päiväkirjoista).

Ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, kirjahyllyistä on matkan jälkeen löydettävä tilaa parille uudellekin kirjatulokkaalle.