Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi

Aikuiset tyttäret, Nadežda ja Vera, joutuvat hämmentävään tilanteeseen, kun heidän kaksi vuotta aiemmin leskeksi jäänyt isänsä, 84-vuotias Nikolai, ilmoittaa aikovansa uusiin naimisiin 36-vuotiaan Valentinan kanssa. 

Nikolai on heti toisen maailmansodan päätyttyä tuonut perheensä Englantiin turvaan Neuvosto-Ukrainan pakkotyöleirien traumaattisista kokemuksista. Valentina puolestaan on saapunut Englantiin 2000-luvun alussa teini-ikäisen poikansa kanssa länsimaisen elintason houkuttelemana. Onko maahantulon syyllä väliä?

Vanhemman tyttären, Veran, mielestä on. Hänen mielestään Valentina käyttää hyväkseen höpsähtänyttä vanhusta saadakseen Englannin kansalaisuuden. Nadežda haluaisi ajatella, että kaikilla on yhtäläinen oikeus tavoitella parempaa elämää, mutta hänenkin on vaikea uskoa, että Valentinalla olisi aivan puhtaat jauhot pussissaan. Riitaiset siskokset löytävät yhteisen sävelen urkkiessaan selville tietoja Valentinan menneisyydestä ja miesystäviä vilisevästä nykyisyydestä.

Vanhalla Nikolailla on Valentinan lisäksi toinenkin hullaantumiskohde. Insinöörismies nimittäin kirjoittaa traktorien historiaa. Traktorit tuntuvat olleen tavalla tai toisella mukana monessa maailmaa muuttaneessa uudistuksessa. Nikolain omasta taustasta paljastuu kirjan mittaan asioita, jotka eivät ole mairittelevia. Hänen on ollut vaikea ottaa huomioon toisia ihmisiä. Omat tyttäretkin joutuvat pohtimaan, onko heidän isänsä nero vai hullu. Aivan normaali hän ei ainakaan ole.

Valentinan valloittavan itsekeskeinen ja mauton persoona on antoisa komiikan lähde. Auto pitää tietenkin heti saada – Nikolain rahoilla. Ensimmäinen auto, Rover, saa Valentinalta määritelmän "paska auto", joten autoja hankitaan vielä kaksi lisää: elinkaarensa lopussa oleva Rolls Royce sekä tuttu ja turvallinen Lada. 

Valentina haluaa kaiken olevan modernia. Niinpä ruoanlaiton korkein aste hänelle on pakasteaterioiden lämmittäminen mikrossa. Ruokailutottumuksissaan Valentina itse asiassa on tavoittanut uuden kotimaansa kulttuurin oikein hyvin. Silmiini sattui nimittäin Englannissa pitkään asuneen kirjailija Emmi Itärannan haastattelu, jossa hän totesi, että tavalliset englantilaiset eivät laita ruokaa. He syövät eineksiä ja valmisaterioita. Ruoanlaittoa pidetään yläluokkaisena hienosteluna.

Nyt kun eurooppalaisten sympatiat ovat vahvasti ukrainalaisten puolella, Valentinan kaltainen, "huorahtavaksi" useaan otteeseen kuvattu nainen oli komiikan lähteenä hiukan kiusaannuttava – aivan kuin pieru kirkossa. Tuntui että ei tälle nyt olisi ihan sopivaa nauraa, mutta silti vain naurattaa.

Romaani osoittaa, miten elämänkokemukset ovat muokanneet ihmisten arvomaailmaa. Valentinan kasvualustana on ollut järjestelmä, jossa moraali on ollut propagandaa ja varminta on ollut itse huolehtia omasta edustaan. Sodan aikana Ukrainassa lapsuutensa viettänyt Vera on kokenut työleirin ojennusparakin kauhut. Valentinan ja Veran asenteissa on paljon yhteistä. Englannissa sodan jälkeen syntynyt Nadežda puolestaan on saanut kasvaa vailla pelkoja aikana, jolloin hippiliike yritti syleillä koko maailmaa. Opportunistisen kyynikon ja idealistin vuoropuhelu on aina kirjallisuudessa tuottanut herkullista komiikkaa. Ajatelkaa vaikka Don Quijotea ja Sancho Panzaa tai Sinuhea ja Kaptahia.

Pieninä palasina romaanissa tulee näkyviin Nadeždan ja Veran sukuhistoria, jossa yksityisten ihmisten kokemus sidotaan maanosamme historiaan, tällä kertaa ennen kaikkea Ukrainan, Neuvosto-Venäjän ja Puolan järkyttäviin vaiheisiin 1900-luvulla. Romaanin hauskuudella on tumma tausta, kuten on ollut myös Lewyckalta aiemmin lukemissani romaaneissa. Jos haluat helpossa muodossa aimo annoksen Ukrainan historiaa, tässä olisi kirja juuri sinulle.

Romaanin lopussa ristiriidat sovitaan. Valentina palaa Ukrainaan entisen miehensä ja uuden vauvansa kanssa. Vauvan isästä ei saada lopullista selvyyttä, mutta itse vauva on kyllä kaikkien mielestä ihana.

Komiikan kääntäminen on haastavaa. Se vaatii hyvää rytmitajua ja kykyä löytää luontevat vastineet koomisille idiomeille. Vesa Suominen on selvinnyt urakasta oivallisesti.

Traktorien lyhyt historia ukrainaksi on Marina Lewyckan esikoisromaani. Se voitti koomiselle romaanille annettavan Bollinger Everyman Wodehouse -palkinnon vuonna 2005.

Marina Lewycka, Traktorien lyhyt historia ukrainaksi. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2008. Englanninkielisestä alkuteoksesta A Short History of Tractors in Ukrainian (2005) suomentanut Vesa Suominen. Suomennos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2006. 365 s.