Selailin Helsingin kirjamessujen tuoretta ohjelmavihkoa ja etsiskelin ohjelmaa lukemisesta ja lukuelämyksistä. Melko vähän jäi käteen: muutama lukupiiri, Äänessä kirjapodcastit, Suurteoksia II, presidenttiehdokkaiden paneeli Miten kirjallisuus on rakentanut polkuani valtaan. Ilahduttavasti monta kääntäjien haastattelua. Kääntäjät jos ketkä ovat tarkkoja lukijoita.
Kirjamessujen tarkoitus ohjelmalehdestä kävi kirkkaasti ilmi. Kyse on ennen kaikkea kustantajien ja kirjailijoiden uutuusteosten markkinointitapahtumasta. Lukijoiden kokemukset saan edelleen etsiä blogeista ja lukemisesta kertovista kirjoista – esimerkiksi tästä riemukkaasta lukemisen ylistyksestä nimeltä Howards End is on the Landing: A year of reading from home.
Kirjan kirjoittaja, Susan Hill (s. 1942), on tehnyt kirja-alalla suunnilleen kaiken mitä tehtävissä on: hän on julkaissut romaaneja ja novelleja, esseitä ja tietokirjoja, kuunnelmia ja näytelmiä sekä lastenkirjoja. Hän on myös perustanut kirjallisen aikakauslehden ja Long Barn Books -kustantamon. Lukevalle brittiyleisölle hän tuli tutuksi myös BBC4-kanavan pitkäaikaisena Bookshelf-ohjelman juontajana. Hänen romaaninsa The Woman in Black pohjalta Stephen Mallatratt kirjoitti käsikirjoituksen näytelmään, jota on esitetty Lontoon West Endin teattereissa lähes yhtäjaksoisesti nyt jo yli kolme vuosikymmentä. Pitempi esitysputki on ainoastaan Agatha Christien Hiirenloukulla. Suomessa Susan Hill saatetaan muistaa Daphne du Maurierin Rebekka-romaaniin kirjoittamastaan jatko-osasta Rebekan varjo (WSOY 1994).
Tässä Howards End is on the Landing -teoksessa Susan Hill osoittaa olevansa myös oivaltava ja kirjoja arvostava lukija. Teoksen hauska nimi selittyy siitä, että etsiessään tiettyä kirjaa – ilmeisesti siis E. M. Forsterin Talo jalavan varjossa (Howards End) -romaania – kotinsa useista ja hieman intuitiivisesti järjestellyistä kirjahyllyistä Susan Hill törmäsi useisiin kirjoihin, joita ei ollut vielä lukenut mutta halusi ehdottomasti lukea, sekä niihin jotka halusi lukea uudestaan. Näin syntyi ajatus lukea vuoden ajan kirjoja pelkästään oman kodin kirjahyllyistä. Tästä lukumatkasta Susan Hill kertoo tässä kirjassa niin kiehtovasti ja houkuttelevasti, että oma – jatkuvasti dynaamisesti hengittävä – lukulistani kasvoi ainakin kymmenellä kirjalla. Ja tietenkin (syvä huokaus) sorruin taas myös kirjaostoksille.
Kirja-alalla toimiessaan Susan Hillillä on ollut tilaisuus tutustua useisiin kirjailijoihin myös henkilökohtaisesti. Anekdootit kohtaamisista kirjailijoiden kanssa ovat paitsi hauskoja myös avaavat uusia näkymiä heidän teoksiinsa. Lukemisesta ja mielikirjoistaan kertoessaan Susan Hill tulee myös kirjoittaneeksi omaelämäkertaa varsinkin uransa alkuvaiheesta.
Esiteltyjen kirjojen lista on pitkä. Esimerkiksi seuraavien kirjailijoiden teoksiin Susan Hillillä on lämmin suhde – suunnilleen siinä järjestyksessä kuin lukijatar ne omasta hyllystään löytää:
Monet edellä mainitusta kuuluvat myös omiin suosikkeihini ja ainakin kuuden listassa mainitun kirjailijan kirjoista olen jo tässä vaiheessa kertonut blogissani. Omia lukumuistoja oli mukava verrata Susan Hillin innostuneisiin havaintoihin.
Esimerkiksi tuon listalla olevan Anthony Trollopen romaaneista mieleeni tuli syy, miksi en lukenut hänen Barsetshire-sarjaansa loppuun asti. Viisi ensimmäistä osaa ahmin lumoutuneena, enää viimeinen osa – The Last Chronicle of Barset – odotti hyllyssä lukuvuoroaan. Juuri silloin hankimme kaksi koiranpentua. Kerran kun ne jäivät kotiin kahdestaan, jompikumpi oli sievästi poiminut hyllystä juuri tuon Trollopen romaanin – ja ainoastaan sen. Kotiin tullessamme romaanin alkuosa oli kadonnut parempiin suihin – samoin kuin iso osa yläkerran portaikon kahdesta alimmasta askelmasta. Nyt olen hankkinut Barshetshire-sarjan e-kirjana lukulaitteeseeni ja viimeinen osa odottaa sopivaa hetkeä, esimerkiksi pitkää matkaa.
Susan Hill kertoo omat näkemyksensä useista lukemiseen liittyvistä aiheista: esimerkiksi antologioista ja kokoomateoksista, matkakirjoista, hengellisestä kirjallisuudesta; näytelmien lukemisesta; siitä onko lukemisen paikalla ja ajankohdalla väliä; lastenkirjojen eskapismin luvallisuudesta.
Kaikki lukemamme muovaa meitä ja samalla paradoksaalisesti tekee meistä yksilöllisempiä ja ainutlaatuisia:
But if the books I have read have helped to form me, then probably nobody else who ever lived has read exactly the same books, all the same books and only the same books, as me. So just as my genes and the soul within me make me uniquely me, so I am the unique sum of the books I have read. I am my literary DNA.
Susan Hill päättää kirjansa neljänkymmenen kirjan listaan. Ne ovat hänen oman kirjahyllynsä kirjat, jotka hän säilyttäisi ja joita hän voisi lukea koko loppuelämänsä, jos jostain syystä muut kirjat eivät enää olisi tavoitettavissa. Erinomainen lista! Monista valinnoista olin samaa mieltä.
Lista on ymmärrettävästi kovin brittipainotteinen. Alun perin muulla kielellä kuin englanniksi kirjoitettuja oli vain kolme: Raamattu, Dostojevskin Rikos ja rangaistus sekä Tove Janssonin Taikurin hattu – listan ainoa lastenkirja. Ainoa runokirja, jonka Susan Hill kertoo pelastavansa tulipalosta on Ted Hughesin ja Seamus Heaneyn koululaisia varten kokoama antologia The Rattle Bag.
Tietoja etsiessäni huomasin, että Susan Hill on kirjoittanut tähän lukemisvuodestaan kertovaan kirjaan jatko-osan, jolla on yhtä hauska nimi – Jacob's Room is Full of Books (2017). Tulin senkin tilanneeksi muutaman muun ohella.
Susan Hill, Howards End is on the Landing: A year of reading from home. Profile Books 2010. Kirja ilmestyi alun perin vuonna 2009. Kansi: Peter Dyer. 236 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!