Kolme aikuista tytärtä ja heidän despootti-isänsä. Isä päättää jakaa valtakuntansa, tuhannen eekkerin maatilan Iowassa, tyttäriensä kesken. Nuorin tytär, isän suosikki, uskaltaa epäillä päätöksen järkevyyttä ja jää kokonaan ilman osuutta. Pian isä katuu tilansa luovuttamista ja menee päästään sekaisin.Kuulostaa tutulta. Kyllä, Jane Smiley käyttää Kuningas Learia romaaninsa taustatekstinä oivaltavasti. Tässä romaanissa Shakespearen tragedia nähdään isosiskojen kannalta, ja yhtäkkiä tarina onkin aivan uusi.
Kirjan alussa vanhuuden kynnyksellä oleva isä, Larry Cook, vaikuttaa ihmistyyppinä tutulta: hän on niitä, jotka ovat täyttäneet koko elämänsä työnteolla ja jonka on mahdotonta hyväksyä, että joku toinen voi asettaa asiat erilaiseen arvojärjestykseen. Hän on tyytymätön kaikkeen ja kaikkiin ja pitää tyytymättömyyttään muiden syynä. Ihminen, joka ärsyyntyy helposti ja sammuttaa ilon ympäriltään. Hankala tyyppi, jonka lähellä kaikilla on epämukavaa. Onhan näitä nähty.
Vähitellen paljastuu kuitenkin ikävämpää. Romaanin kertojana on vanhin sisarista, romaanin alussa 36-vuotias Ginny, joka keskusteluissa keskimmäisen sisaren, Rosen, kanssa alkaa vähitellen muistaa lapsuudestaan asioita, jotka hän on täysin tukahduttanut. Ensin muistuu mieleen isän väkivaltaisuus lapsiaan kohtaan ja sitten Ginnyn on pakko kohdata kaikkein pahin: isä on äidin kuoleman jälkeen käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen ensin Ginnyä ja sitten Rosea. Nuorin tytär Caroline on välttynyt isompien siskojen kohtalolta, sillä Rose on suojellut pikkusiskoa tarjoutumalla isän käytettäväksi tämän asemesta. Caroline on luonut uran menestyvänä asianajajana, kun taas vanhemmat sisaret perheineen ovat jääneet viljelemään isän maita.
Pikkusisko Carolinen suhde isään on ymmärrettävästi aivan erilainen kuin vanhemmilla sisarilla. Hänelle isä on ollut oikea turvallinen isä, ei väkivaltainen raiskaaja. Hän ei pysty käsittämään vanhempien sisarten kielteistä suhtautumista isään. Shakespearen enkelimäinen Cordelia saa Jane Smileyn käsittelyssä aivan uusia ulottuvuuksia.
Smileyn romaanissa on runsaasti henkilöitä, joten teoksen keskeisiä teemoja, vanhempien ja lasten suhdetta sekä sisarusten keskinäistä suhdetta, päästään katselemaan monelta eri kantilta. Aivan auvoisia nämä suhteet eivät näytä koskaan olevan.
Laajassa romaanissa käsitellään toki useita muitakin elämän pulmia. Kirja kertoo myös lapsettomuuden tuskasta, aviopuolisoiden ongelmista, avioliiton ulkopuolisista suhteista, muuttuvan maatalouden aiheuttamista taloudellisista ja henkisistä vaikeuksista. Maatilat elävät ja kuolevat, kasvavat ja pienenevät.
Amerikan Keskilännen asukkaista suurella osalla on skandinaavinen tausta. Luterilaisessa kirkossa tämänkin romaanin henkilöt käyvät. Romaanissa nostetaan vahvasti pintaan alueen toimintakulttuuri: julkisivu on pidettävä kunnossa, vaikka seinien sisällä riehuisi perkeleitä. Niitä asioita, joista ei puhuta, ei ole olemassa. Kertoja-Ginny pohtii sitä, kuinka perheissä on paljon tiedostamatonta tai ilmaisematonta menneisyyden taakkaa. Hänkään ei koskaan voi saada selville, millaiset kokemukset olivat muovanneet hänen isänsä luonteen. Tämän ajatuksen avulla hänelle avautuu tie selvitä, haavoittuneena tosin, omista lapsuuden traumoistaan.
Ginny on kuitenkin saanut tarpeekseen ongelmien peittelystä. Lopulta hänen on jätettävä aviomiehensä ja kotiseutunsa.
Elämästä jossa paljon jätetään sanomatta koituu yksi etu, ja sen olen menettänyt: ei tarvitse muistaa omasta itsestään asioita, jotka ovat niin eriskummallisia ettei niitä voi kuvitella. Se mitä ei milloinkaan ilmaista ääneen, muuttuu vähitellen niin utuiseksi ettei sitä voi palauttaa mieleen.Romaanin kerrontatyyli vaikutti aluksi vuolaalta; maatilan kotiaskareiden yksityiskohtainen kuvailu sai minut jo kärsimättömänä toivomaan, että päästäisiin itse asiaan. Kun teos pääsee kunnolla vauhtiin, sen tyyli osoittautuu juuri oikeaksi. Lukija eläytyy vahvasti Ginnyn kokemusmaailmaan, eikä lukemista malttaisi lopettaa edes yöunien vuoksi.
Suomennos oli palkitun suomentajan Marja Alopaeuksen taattua sujuvaa tasoa. Suomentajalle on varmasti aiheuttanut päänvaivaa romaanin jakso, jossa Ginny ja Rose pelaavat Monopolia aviomiestensä kanssa. Mukana pelissä on myös naapurin komea Jess, johon molemmat sisaret tuntevat vahvaa vetoa. Jakso on tärkeä, sillä se paljastaa keskeisten henkilöiden erilaisen suhtautumisen omistamiseen ja riskinottoon. Minulle kuitenkin aiheutti hieman nikottelua, että amerikkalaiset emännät ja isännät päätyivät Eiraan ja ostivat taloja Esplanadilta. Hankala juttu. Eivät pelin englanninkieliset paikatkaan olisi tuntuneet kovin luontevilta.
Tässä vielä lopuksi vähän ulkokirjallista äimistelyä. Kirjojen kustantaminen on liiketoimintaa, joten on varmasti perusteltua käyttää teoksen kansikuvana kirjasta tehdyn elokuvan kuva-aihetta. Elokuva ikään kuin antaa nostetta kirjalle. Minulle tuo ylempänä näkyvä kansikuva aiheutti kuitenkin sen verran ongelmia, että otin kannet irti lukemisen ajaksi. Kuvassa olevat näyttelijättäret eivät lainkaan vastanneet mielikuvaani Keskilännen maalaisemännistä. Myönnän rajoittuneisuuteni. Mielestäni kansikuva kuitenkin myös rajaa pois lukijakuntaa. Uskon, että moni suomalainen maaseudun asukas löytäisi tästä kirjasta samastumispintaa. Samaa kuvaa on kyllä käytetty myös muissa romaanin julkaisumaissa. On kuitenkin myös toisenlaisia ratkaisuja.
Toinen äimistelyni koskee teoksen suomenkielistä nimeä. Miksi Sydänmailla? Kyllähän Keskilänttä sydänmaiksikin kutsutaan, mutta uskon silti, että jos alkuperäisessä nimessä sanaa ei mainita, sydän on atrappi, jolla halutaan suunnata romaani naislukijoille. Kymmenen minuutin nettihaeskelulla löysin helposti seuraavat esimerkit tämän houkuttimen käytöstä:
Kesytön sydän - Cry of the panther
Suoraan sydämestä - Thanks for the memories
Klikkaus suoraan sydämeen - Klick mit Kick
Sydämeni sävel - Melody
Sydämen valinta - Voices in a haunted room
Eksynyt sydän - The bored bridegroom
Varjo sydämessä - The secret life of CeeCee Wilkes
Lähellä jokainen sydän - There's no such place as far away
Sydän ja miekka - Die Lady
Sydämen paikka - Where you belong
Sydän tietää paremmin - The New Year
Viisasteleva sydän - Persuasion
Ostavatko naisihmiset todellakin mieluummin romaanin jonka nimessä on sydän, kuin romaanin jonka nimi on suunnilleen oikein käännetty? Kotona tekemäni kyselytutkimuksen perusteella eivät osta. Otos oli kyllä aika pieni, kaksi henkilöä. Tässä asiassa kustannustalot voisivat tehdä parannuksen. Toivoo nimimerkki Vilpitön sydän (Old man without balls).
Kirjoitin taannoin blogikirjoituksen Edward St Aubynin romaanista Dunbar, joka niin ikään on saanut innoituksensa Kuningas Learista. Arvelin silloin, että Shakespearen ihmistä suuremmat vallanhimoiset hahmot eivät oikein olisi nykymaailmassa uskottavia muualla kuin liike-elämässä tai suihkuseurapiireissä. Näyttävät ne kuitenkin sujuvasti siirtyvän myös amerikkalaiselle maatilalle. En kuitenkaan ehkä ollut aivan väärässä: valta-teemasta on täytynyt tinkiä. Valta omaisuuden omistamisena ja hallitsemisena jää tässä Jane Smileyn mahtavassa romaanissa ylisukupolvisen henkisen vallankäytön varjoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!