Kirjallisuushaaste

Iris Murdoch, A Year of Birds. Puupiirros Reynolds Stone.

Näin tämän haasteen Kirjasähkökäyrä-blogissa. Moni muukin näyttää siihen tarttuneen. Päädyin vastailemaan kysymyksiin melko pitkästi. Olisi varmaan pitänyt tiivistää, mutta julkaisen tämän nyt tämmöisenä ennen kuin alan liikaa epäröidä. Olen tällaisissa haasteissa noviisi ja selvästi epämukavuusalueellani.

1. Mikä kirja olisi juuri nyt paras kuvaamaan elämääsi?

Jokin sellainen, jossa ei tapahdu paljon mitään, mutta jossa muistellaan ja mietiskellään paljon. Vaikkapa Gyula Illyésin Kharonin lautalla. Tai voisi tähän sopia myös Gontšarovin Oblomov tai miksei jokin Anita Brooknerin romaani.

2. Luetko runoja?

Silloin tällöin. Harvoin runokirjaa kannesta kanteen. Muutama metri runoja löytyy myös kodin kirjahyllyistä. Viimeksi olen selaillut Jarkko Laineen ja Lars Huldénin runokirjoja. Kaksi melankolista runoilijaa, joilla oli kuitenkin myös silmää koomisille yksityiskohdille.

3. Käytkö kirjallisuustapahtumissa?

Toisinaan. Kolmesti olen ollut Helsingin kirjamessuilla. Ensimmäinen päivä on aina mukavin; jo toisena päivänä alkaa tulla messuähky ja alan miettiä, että hyvä lukupäivä menee siinä tohinassa ihan tärviölle.

     Kerran kävin Joensuun kirjallisuustapahtumassa, kun satuin olemaan kesämökillä siinä lähellä. Sieltä on mieleen jäänyt Jukka Itkosen hauras olemus ja hänen lukemiensa runojen lämmin inhimillisyys. Niin, ja Juha Hurmeen puhe, jossa hän kritisoi tuotantoeläinten kohtelua. Joku yleisöstä vastasi hiukan tuohtuneena, että kyllä hänen lapsuuskodissaan lehmät olivat kuin perheenjäseniä. Niin varmaan, tuumailin itsekseni, kukapa meistä ei pitäisi perheenjäseniään kylmässä rakennuksessa paikalleen kytkettyinä läpi pimeän talven.

     Pitkä jokakesäinen perinne on käynti Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivillä. Usein siellä on ollut mukana myös perheen nuorempaa sukupolvea. Mielikuvissani Sastamalassa paistaa aina aurinko.

4. Mistä kirjasta toivoisit tehtävän elokuvan?

Jostain sellaisesta jota en ole lukenut. Elokuva voisi sitten innostaa minut lukemaan kirjan, ja saisin todeta, että taas oli kirja parempi.

5. Minkä klassikon olet aina halunnut lukea, mutta et ole saanut aikaiseksi?

Niitä on monta. En ehkä ihan aina mutta varsin pitkään olen halunnut lukea Robert Burtonin The Anatomy of Melancholy -teoksen sekä Edmund Spenserin The Faerie Queene  -runoelman. Dostojevskin Idiootti, Joel Lehtosen Henkien taistelu ja Volter Kilven Alastalon salissa houkuttelisivat myös, mutta aloittaminen on aina lykkääntynyt. Kaikki ovat sen verran massiivisia järkäleitä, että lukeminen vaatisi rauhaa ja malttia. Niitä on vaikea saavuttaa varsinkin nykyhetken hämmentävässä ja järkyttävässä uutisvirrassa.

6. Onko sinulla lempikirja, jota et kehtaa kysyttäessä (paitsi nyt) tunnustaa?

Ei enää. Teini-ikäisenä luin useampaan kertaan puolisalaa Soyan romaanin Seitsemäntoistavuotias. Se oli vanhempieni isossa kirjahyllyssä aivan katon rajassa muiden hieman paheellisiksi arvioitujen kirjojen vieressä. Luultavasti se ei enää tuntuisi yhtä tärkeältä kirjalta kuin silloin.

7. Kenet kirjailijan haluaisit tavata?

Olen niin ujo ja sosiaalisesti kömpelö, että en oikeastaan haluaisi tavata ketään muita kuin niitä, joita tunnen jo ennestään. Juha Ruusuvuoren tai Markus Kajon kanssa voisin siis juoda kahvikupposen, jos olisi ihan pakko joku mainita.

8. Minkä romaanihenkilön haluaisit tavata?

Viittaan edelliseen vastaukseen. Tapaan romaanihenkilöt mielelläni vain kirjan sivuilla. Lähes kaikki ovat näin tavattuina kiinnostavia, niin hyvät kuin pahat.

9. Kuka on mielestäsi kiinnostavin kirjailija (vaikka et välttämättä hänen kirjoistaan pitäisikään)?

Iris Murdoch – viihdyttävä ja syvällinen, traaginen ja hauska, uskomattoman monipuolinen kirjailija.

Kiinnostukseni näkyy seuraavilla tavoilla:

- ensin luin kaikki hänen romaaninsa pokkareina; alkupään tuotannon ostin itse, loput osti vaimoni minulle lahjaksi sitä mukaa kuin ne ilmestyivät (uusi romaani ilmestyi yleensä joka toinen vuosi)

- keräsin itselleni kaikki suomeksi julkaistut Murdochin romaanit (sekä muutamia ruotsiksi)

- siinä sivussa ostin ja luin myös Murdochin runot, näytelmät, esseet ja filosofiset teokset

- Murdochin kuoleman jälkeen keräsin kaikki löytämäni hänestä kirjoitetut elämäkerrat ja kirjallisuustutkimukset

- kun Murdochin kirjeet ja päiväkirjat julkaistiin, ostin nekin

- aloin kerätä Murdochin romaanien englantilaisia ensipainoksia (niitä on minulla nyt kymmenisen kappaletta)

Kuulostaako jo riittävän pakkomielteiseltä?

No, olen kerännyt myös Murdochin aviomiehen, John Bayleyn, tuotantoa – sekä romaaneja että kirjallisuustutkimusta. Aika paljon minulle on kertynyt myös muuta Murdochiin liittyvää kirjallisuutta, esimerkiksi kirjoja kirjailijoilta, joille Murdoch omisti romaaninsa.

Ja siis, pidänkö Iris Murdochin kirjoista? Ehdottomasti! Kaiken edellä sanotun jälkeen olisi outoa, jos en pitäisi. Olen vain harmiton bibliomaani, en sentään ihan seinähullu.

Valehtelin vähän tuossa edellä, kun kirjoitin lukeneeni kaikki Iris Murdochin romaanit. Yhtä olen säästellyt vanhuuden varalle. Luulen, että sen aika on nyt pian käsillä. Ja sen jälkeen voin taas lukea kaikki hänen romaaninsa uudelleen. Niistä minulle tärkeimmät ovat A Word Child, Bruno's Dream ja The Black Prince. Kiinnostus Murdochiin näyttää heränneen uudelleen niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, joten toivon, että ne vielä joskus ilmestyvät myös suomeksi.

10. Minkä kirjan ostit viimeksi?

Viime viikonlopun Helsingin reissulla ostin Akateemisesta kirjakaupasta kuusivuotiaalle lahjaksi Helena Immosen romaanin Näkymätön Milanna ja samalla kerralla vielä itselleni kolme Annie Ernaux'n kirjaa ranskaksi.

11. Mitä luet juuri nyt?

Aivan liikaa uutisia! Aloittelin myös Markus Nummen Kadonnut Pariisi -romaania. Se houkuttelee jo tuolla kovasti pariinsa. Kiitos kun jaksoit lukea tänne asti!