Jim Harrison: The Woman Lit by Fireflies

Yhdysvaltalainen kirjailija Jim Harrison (1937–2016) oli mieltynyt pienoisromaaniin kirjallisuuden muotona. Hän julkaisi niitä yhteensä 24 kappaletta, yleensä kolmen pienoisromaanin kokoelmina. Yksi näistä kokoelmista on julkaistu suomeksikin nimellä Syystarinoita (1983). Tuon kokoelman kolmesta tarinasta peräti kahdesta on tehty elokuva. Tony Scott ohjasi vuonna 1990 Kosto-tarinaan pohjautuvan elokuvan Revenge, jonka pääosan näytteli Kevin Costner. Kokoelman nimikertomuksesta puolestaan Edward Zwick ohjasi elokuvan, joka sai suomalaisen nimen Intohimon tuulet (1994). Sen pääosissa olivat Brad Pitt, Anthony Hopkins ja Aidan Quinn.

Myös The Woman Lit by Fireflies -kokoelman kolme pienoisromaania alkoivat kääntyä elokuviksi mieleni valkokankaalle. Harrison kirjoittaa visuaalista, dramaattista ja luontevasti elokuvan kohtauksiksi muuntuvaa proosaa. Kaikki kertomukset käyttävät runsaasti takaumia, jotka antavat tarvittavat taustatiedot päähenkilöiden aiemmista vaiheista ja samalla suovat lukijalle lepohetkiä henkilöiden kriisien täyttämästä nykyhetkestä.

Brown Dog

Ensimmäinen kertomuksista, Brown Dog, sijoittuu Michiganin Yläniemekkeelle. Sen päähenkilö ja kertoja, Brown Dog eli BD, käyttää itsestään tätä "intiaaninimeä" ja uskottelee kuuluvansa ainakin osaksi johonkin alueen alkuperäiskansoista. Käy ilmi, että ainakaan hänen välinpitämätön äitinsä ja huolehtiva isoisänsä, joka hänet on kasvattanut, eivät olleet intiaaneja. Isästään hän ei tiedä oikeastaan mitään. BD liittyy siis yhtenä lenkkinä Jim Harrisonin kirjojen isoisän kasvattamien päähenkilöiden ketjuun. Tällainen asetelma on tuttu suomeksikin julkaistusta romaanista Dalva, josta olen kirjoittanut aiemmin.

Brown Dog on rakastettava veijarihahmo: lämminsydäminen suursyömäri ja -juomari ja aina valmis uusiin naisseikkailuihin, jotka eivät kestä kauan ja muuttuvat yleensä nopeasti keskinäisen kiitollisuuden leimaamiksi ystävyyssuhteiksi. Hän rakastaa luonnossa samoilua, kalastamista ja puita ja inhoaa liiallista lämpöä. Suomalaistenkin siirtolaisten suosima Yläniemeke, jossa "kesä tarkoittaa kolmen kuukauden huonoja rekikelejä", on siis hänelle ihanteellinen asuinpaikka.

Oikeastaan on ehkä väärin kutsua BD:tä tarinan kertojaksi, sillä heti alussa hän paljastaa, etteivät kertomuksen sanat ole tarkasti hänen. Tyttöystävä Shelley on auttanut häntä kirjoittamisessa. Brown Dog on tässä tarinassa 42-vuotias ja Shelley 24. "Pääsyy siihen, että hän auttaa minua kirjoittamaan tämän on se, että voisin lopettaa valehtelemisen itselleni ja muille, mikä minun mielestäni vie kiinnostavan ytimen elämästäni." Turha pelätä, BD jatkaa iloista valehteluaan niin tässä kertomuksessa kuin muissakin Harrisonin hänestä julkaisemissa tarinoissa.

Kaikki Brown Dogista kertovat kuusi pienoisromaania on koottu yhteen niteeseen nimeltä Brown Dog (2013). Olen aiemmin lukenut niistä yhden, mutta siinä oli hän-kertoja eikä se ollut yhtä riemastuttava kuin tämä nyt lukemani. Iso osa kertomuksen viehätyksestä nimittäin syntyy Brown Dogin kertojanäänestä, joka kiinnittää tarinan amerikkalaisen kirjallisuuden yarn-perinteeseen – liioittelevaan ja polveilevaan tarinan iskentään – jota esimerkiksi Mark Twain käytti useissa kirjoissaan. Brown Dog on kuin aikuiseksi kasvanut ja 1990-luvulle siirretty Huckleberry Finn.

Esimerkin jutustelevasta tyylistä voisi napata melkein mistä vain, mutta lainaan tähän pätkän, jossa on mukana suomalaisia. En vielä ole löytänyt Harrisonin kirjoista yhtään pahaa suomalaista. U. P. tarkoittaa Yläniemekettä (Upper Peninsula englanniksi), 50 astetta Fahrenheit-asteikolla vastaa kymmentä celsiusastetta.

Finnish people don't judge other folks too harshly. My partner Bob says no one knows where their language comes from and that they migrated to the U. P. because they liked pine trees and cold weather just like me. Grandpa said I liked cold weather because of the sunstroke I had once when hoeing. Also, when I was a baby I had been left in this closed-up cabin for two days and when he found me I was about dying of thirst. Ever since those experiences I can't handle hot weather. I like to dive to the bottom of Lake Superior and be cold, and in the winter I keep my cabin about fifty degrees which also means you don't have to cut so much wood. Sometimes in winter I'll stand outside in shirtsleeves just for the fun of getting cold.

Ja sitten hieman juonipaljastuksia. BD toimii tällä hetkellä sukeltajana kaverinsa Bobin yrityksessä ja on löytänyt Yläjärven pohjasta ruumiin, intiaanipäällikön, kuten hän arvelee. Aina valmiina laillisuuden rajalla oleviin ansaintamahdollisuuksiin BD päättää myydä ruumiin epämääräiselle liikemiehelle, joka on etsiskellyt ruumista johonkin tarkemmin määrittelemättömään tarkoitukseen. Lähemmin tutkittaessa intiaani näyttää tulleen murhatuksi.

Kuolleen intiaanin kuljettelu varastetulla jäähdytysrekalla menee pieleen monella tavalla, ja lopulta BD saa touhusta ehdollisen tuomion. Sitä ennen kuollut päällikkö on pitänyt BD:lle puhuttelun, joka tietenkin saattaa olla väsyneen BD:n harhaakin. Päällikkö kutsuu BD:tä pojakseen. Intiaanipäällikön puhe on mainio yhdistelmä luonnonkansan hieman mahtipontisia viisauksia (esimerkiksi "eräänä päivänä sinusta kasvaa oksia ja lehtiä ja sinä ymmärrät miten linnut ja eläimet puhuvat, enkä tarkoita sirkutusta ja murinaa") ja joutavanpäiväisiä arjen neuvoja (esimerkiksi "osta itsellesi hattu koska tukkasi ohenee päältä").

Kuollut päällikkö myös pyytää, että BD hautaa hänet metsään, koska hän ei kuulu kalojen joukkoon. Ennen antautumistaan poliiseille BD täyttää "isänsä" toiveen.

Tyttöystävä Shelley on antropologi, joka yrittää saada BD:n paljastamaan tämän tunteman esikolumbiaanisen intiaanien hautapaikan sijainnin. Tätä BD ei haluaisi tehdä. Hän polttaa Shelleyn tutkijatovereiden teltat ja leiriytymisvälineet. Tästäkin teosta BD jää kiinni, ja hänen ehdonalaisensa uhkaa muuttua vankeustuomioksi. Shelley suostuttelee toverinsa luopumaan syytteistä, mutta tästä vastineeksi BD joutuu paljastamaan "esi-isiensä" hautojen sijainnin. Shelleyn ja BD:n suhde päättyy tähän, mutta asia ei sanottavasti jää vaivaamaan kumpaakaan. BD on jo aloittanut suhteen lämmittelyn nuoruudenrakkauteensa Roseen, joka on aito intiaani ja tällä hetkellä kahden lapsen yksinhuoltaja.

Sunset Limited

Kokoelman toinen pienoisromaani, Sunset Limited, paljastaa Jim Harrisonin yhteiskunnallisen liikkuma-alan laajuuden. Teoksen päähenkilöinä on viiden nyt keski-ikäisen henkilön ryhmä, joka nuoruudessaan nimitti itseään "villiksi porukaksi" ja syyllistyi muun muassa kutsuntalautakunnan tiloihin tehtyyn iskuun, jossa he tuhrivat kutsunta-asiakirjat vereen ja liimaan. Tästä iskusta he myös jäivät kiinni ja saivat teosta varsin erilaiset rangaistukset, osaksi perheidensä yhteiskunnallisen aseman,  osaksi "yhteistyöhalukkuutensa" mukaan. Tämä tapaus on jättänyt hoitamattomia arpia henkilöiden suhteisiin, eivätkä he ole pitäneet yhteyttä toisiinsa kahteenkymmeneen vuoteen. Samalla ovat rauenneet myös heidän välisensä rakkaussuhteet.

Ainoa poliittisen aktivismin tiellä jatkanut ryhmän jäsen, Zip, on nyt pidätetty Meksikossa. Häntä uhkaa viidenkymmenen vuoden vankeusrangaistus, mikä Zipin heikon terveyden takia merkitsisi käytännössä pikaista kuolemantuomiota. Muut ryhmän jäsenet kokoontuvat vielä kerran yhteen voidakseen auttaa Zipiä tai ainakin hyvästelläkseen hänet.

Zipin entinen rakastettu Gwen on aviomiehestään eronnut karjatilallinen. Hänellä on 16-vuotias Kambodžasta adoptoitu tytär, Sun, jonka ajatukset laajentavat myös tarinan ikäperspektiiviä. Gwenin mietteet entisestä rakastetustaan Zipistä ovat ristiriitaiset. Käy ilmi, että Zip on esimerkiksi painostanut Gweniä makaamaan poliisin kanssa, jotta saisi selville, kuka antoi ilmi poliisille heidän kutsuntalautakuntaan tehdyn iskunsa. Gwen ajattelee, että "pakkomielle oikeudenmukaisuuteen saattaa olla ihmiselle itselleen tuhoisaa".

Perheetön Patty, joka toimii nykyään elokuvatuotantoyhtiön apulaisjohtajana on suorasanaisempi. Hänen mielestään Zip on "kylmäsydäminen paskiainen". Patty on aloittanut uransa elokuvien parissa continuity girlinä, joka siis pitää huolen siitä, että kohtausten välillä ei ole ristiriitoja esimerkiksi pukeutumisessa. Tässä tarinassa, joka saa edetessään yhä enemmän trillerin piirteitä, Pattyn tausta osoittautuu hyödylliseksi, koska hän kiinnittää huomiota ihmisten liikkeisiin ja pukeutumiseen ja huomaa helposti päähenkilöitä jäljittävät vakoojat.

Myös Pattyn kahdenkymmenen vuoden takainen poikaystävä Sam on perheetön. Hän on aikanaan joutunut vankilaan iskusta kutsuntalautakuntaan ja vapautunut värväytymällä Vietnamin sotaan. Sotatrauman takia hän on palattuaan joutunut mielisairaalaan. Sen jälkeen hän on suorittanut eläintieteen yliopisto-opintonsa loppuun ja viettänyt vuosikausia lähes täysin erakoituneena erämaassa tutkimassa kojoottien elämää. 

Billy on suurliikemies isänsä perustamassa ja johtamassa yrityksessä. Hän on eronnut vaimostaan Sarahista, jonka osuus "villin porukan" loppuvaiheisiin on ollut keskeinen. Billyllä on teini-ikäinen tytär Rebecca, johon hänellä on hyvä ja rento suhde. Liiketoimien ohella Billyn elämän täyttää hänen suuri intohimonsa baseball. Hän jopa suunnittelee oman seuran ostamista. Tässä romaanissa Billy luultavasti ensimmäisen kerran elämässään asettuu vastustamaan isänsä tahtoa.

Pienoisromaanin loppu, joka sekoittaa kansainvälistä politiikkaa ja kieroa poliisitoimintaa, on kuin seikkailu- tai vakoilujännäristä. 

Tarinan kertoo kaikkitietävä kertoja, joka halutessaan pääsee myös henkilöidensä ajatuksiin. Toimintatrillerin kaavaa kertoja rikkoo mukavasti astetta "kulttuurisemmalla" lähestymistavalla, esimerkiksi siteeraamalla välillä Octavio Pazin runoja.

The Woman Lit by Fireflies

Jim Harrison on miehisen kirjailijan maineessa. Vertailukohtana on mainittu esimerkiksi Cormac McCarthy. Luultavasti tämä johtuu siitä, että Harrisonin kirjoissa usein metsästetään ja kalastetaan ja kuljeskellaan metsissä. Aihepiirien valinta hämärtää ehkä lukijoiden ajatuksissa sen, että Harrisonin teoksissa on aina myös läheltä nähtyjä naishahmoja ja usein aivan pääosassa, kuten esimerkiksi tämän käsillä olevan kokoelman nimikertomuksessa.

Elokuvien tasa-arvoisuutta mittaavan Bechdelin testin tämä pienoisromaani läpäisee liput liehuen. Testin läpäiseminen edellyttää, että teoksessa esiintyy vähintään kaksi naishahmoa, jotka keskustelevat keskenään jostakin muusta kuin miehistä.

Pienoisromaani kertoo yöstä, jonka sen päähenkilö viettää yksin iowalaisella pellolla. Hän on karannut mieheltään yhteisen automatkan pysähdyspisteellä. WC-tiloihin hän on jättänyt poliisille harhaanjohtavan viestin, jonka tarkoituksena on ostaa hänelle miettimisaikaa. Harrisonin kirjoissa luonto parantaa, niin myös tässä tarinassa öisestä maaseudusta, jossa tulikärpäset ja kuutamo valaisevat elämänratkaisujaan pohtivaa naista.

Clare on 50 vuoden iässä tullut kohtaan, jossa elämä ei voi jatkua ennallaan. Aviomies Donald on vähitellen muuttunut kuin vieraaksi ihmiseksi. Clare meni naimisiin nukkavierusti pukeutuvan vasemmistolaisen kanssa, mutta nyt hän jakaa elämänsä fanaattisesti liike-elämään suuntautuneen antisemiitin kanssa, joka "ei nauttinut rahan tienaamisesta, elleivät toiset samalla menettäneet omiaan".

Clare on kesken jääneiden kirjallisuusopintojen jälkeen elänyt kotirouvana. Perheessä on kaksi aikuista lasta, joista varsinkin eläinlääkäritytär Laurel on Clarelle läheinen. Laurelin kanssa Clare käy kuvitteellisia keskusteluja yöllä pellolla, romaanin nykyhetkessä. Poika Donald Jr. on lapsuuden empaattisesta äidin pikku apulaisesta  muuttunut isänsä vielä kylmemmäksi kopioksi. Rahaa perheeltä ei ole puuttunut. Siitä ovat pitäneet huolen Donaldin menestyneet liiketoimet ja ennen kaikkea Claren vanhemmiltaan häälahjaksi saama talo ja myöhempi jättiperintö.

Clarelle raha on aina ollut toissijaista. Hänen varakkuutensa on tullut ilmi vain kalliiden ensipainosten ja laatuviinien ostamisena. Lomamatkoilla hän on asunut luksushotelleissa mutta lentänyt turistiluokassa. Ensimmäisen luokan ja turistiluokan lipun erotuksen hän on aina lahjoittanut hyväntekeväisyyteen.

Claren kirjallisuusharrastus näkyy romaanissa lukuisina viitteinä hänen suosikkiteoksiinsa. Hän on myös toiminut kirjastolautakunnassa ja vastustanut kiivaasti kirjojen poistamista sensuurisyistä. Sieppari ruispellossa ja Teurastamo numero 5 mainitaan teoksina, joiden puolesta hän on taistellut. Jotenkin surullista on, että olen tänä vuonna lukenut useita uutisia yhdysvaltalaiskirjastojen sensuuripyrkimyksistä. Ja samat romaanit ovat edelleen kiellettyjen listalla.

Claren hyvä ystävä Zilpha on äskettäin kuollut syöpään, samoin kuin Claren rakas koira Sammy. Myös Clarella on ollut terveysongelmia, häntä on vaivannut lamauttava migreeni. Hoitojen aikana hän on tutustunut tohtori Rothiin, jonka kanssa käydyt keskustelut muistuvat takaumina Claren mieleen.

Tässä tarinassa käy hyvin. Lopussa tapaamme Claren Pariisista, jossa hänen oli nuorena tarkoitus viettää vuosi opiskelemassa, mutta vierailu kutistui silloin kolmeen viikkoon isän kuoleman takia.

Ihailen Jim Harrisonin tapaa käyttää kaikkitietävää kertojaa. Luonnollinen on sana, joka minulle siitä tulee mieleen. Täysin kitkatta kerronta siirtyy tarvittaessa myös jonkun näkökulmahenkilön ajatuksiin.

 

Jim Harrison, The Woman Lit by Fireflies. Flamingo 1992. Teos ilmestyi alun perin vuonna 1990. Kansikuva: Jane Human. 247 s.

--------------

Helmet 2022 -lukuhaasteen kohta 11: Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä.