torstai 24. toukokuuta 2018

Murha tropiikissa

Paul Bowles, Up Above the World. Peter Owen Publishers 2000. Teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1967.

Oikeastaan minun piti lukea Paul Bowlesin Suojaava taivas, jonka jokin aika sitten ostin antikvariaatista. Olen kuitenkin pistänyt sen niin hyvään talteen, ettei sitä löytynyt. Löytyi kuitenkin tämä saman tekijän erikoinen murhamysteeri.

Jo parin sivun jälkeen tuli semmoinen tunne, että nyt ollaan taitavan kuljettajan kyydissä. Otin siis lokoisan asennon ja annoin aistimusten virrata mieleeni. Olemme matkalla jossain nimeämättömässä Väli-Amerikan pikkuvaltiossa. Matkaseurana meillä on amerikkalainen Sladen pariskunta. Vaimo on miestään huomattavasti nuorempi; lääkärimiehelle avioliitto on jo toinen. Aluksi herra ja rouva Sladen matkantekoon liittyy vain pientä ja melko tavanomaista epämukavuutta: sängyt ovat notkolla, ruoka on kehnoa ja mautonta, vieras kieli aiheuttaa väärinkäsityksiä. Herraa sapettaa, kun rouva onnistuu jatkuvasti järjestämään asiat niin, että ei päästä nukkumaan yhdessä. Pariskunnan sanailua on hauska seurata tästä sanomalehden takaa viereisestä pöydästä.

Muutamalla täsmällisellä havainnolla ja puolisoiden välisillä vuorokeskusteluilla Paul Bowles luo kuvan miljööstä ja ihmisten välisistä suhteista. Tyyli on taloudellista ja tarkkaa. Kuumuus ja kosteus, tuoksut ja äänet, vieraskieliset puoliksi käsittämättömät lauseet. Olen edelleen mukana matkalla.

Matkanteko jumiutuu hetkeksi ränsistyneeseen satamakaupunkiin. Tohtori Slade on kuitenkin melko tyyni; hänen mielestään maailma on pohjimmiltaan rationaalinen paikka ja kaikki on kunnossa niin kauan kuin jääkylmiä daiquireja on tarjolla.

Sladet tutustuvat hössöttävään rouva Rainmantleen, jonka on pitänyt tavata poikansa täällä Puerto Farolin pikkukaupungissa, mutta poikaa ei syystä tai toisesta kuulu. Pariskunnan välille syntyy lievää epäsopua, kun käy ilmi, että rouva Slade on lainannut rahaa "rouva Crazylle". Myöhemmin rouva Slade vielä tarjoutuu ottamaan rouva Rainmantlen omaan hotellihuoneeseensa, kun vanhemmalle rouvalle on annettu surkea varastohuone yöpymispaikaksi. Herra Slade joutuu luopumaan vuoteestaan ja nukkumaan taas erillään vaimostaan.

Aamuyöllä Sladen pariskunnan on määrä jatkaa matkaansa junalla. Poistuessaan huoneestaan rouva Slade vilkaisee nukkuvaa rouva Rainmantlea. Hänelle jää epämiellyttävä tunne, että vanhan rouvan silmät ovat auki ja hänen päänsä jotenkin kummallisessa asennossa. Miehelleen rouva Slade ei puhu havainnostaan.

Myöhemmin pääkaupungissa herra Slade lukee uutisen, jossa kerrotaan, että rouva Rainmantle on kuollut hotellissa syttyneessä tulipalossa. Herra Slade pitää uutisen omana tietonaan. Tämä pariskunnan kommunikoinnin vaje osoittautuu tarinan jatkon kannalta tärkeäksi. Jos he olisivat puhuneet asiasta ja jos he olisivat olleet kiinnostuneempia ihmisistä, joihin tutustuvat, he olisivat voineet tehdä päätelmiä, jotka olisivat estäneet myöhemmät surulliset tapahtumat.

Pääkaupungissa Sladet tutustuvat mieheen, josta käytetään nimityksiä Grover, Grove, Vero tai señor Soto sekä tämän teini-ikäiseen rakastajattareen Luchitaan. Amerikkalaisparin herkkäuskoisuus ja viattomuus on säälittävää seurattavaa. Rouva Sladekin vain kummastelee "aromaattisia savukkeita", joita Luchita jatkuvasti polttelee. Groverin vieraana Sladet sairastuvat vakavasti, heidät siis huumataan, ja heidän elämässään alkaa painajaismainen jakso, joka lopulta opettaa herra Sladellekin, että maailma ei todellakaan ole rationaalinen paikka.

Nyt hyppään pois tarinan kyydistä, sillä tämä on kaikesta erikoisuudestaan huolimatta romaani rikoksesta ja olisi epäreilua paljastaa juonesta enempää. Kerron kuitenkin sen verran, että lopussa lain koura ei tavoita rikollisia, mutta omanlaisensa loukun ja rangaistuksen he itselleen kuitenkin rakentavat.

Paul Bowles itse piti tätä romaania kevyenpuoleisena. Siitä puuttui filosofinen ulottuvuus, joka oli mukana hänen muissa teoksissaan. Laadukas ja viihdyttävä kirja tämä kuitenkin on. Ehkä latinoympäristö saa aikaan sen, että näen tässä yhtäläisyyksiä Malcolm Lowryn Tulivuoren juurella -romaaniin, jonka loppuhuipennus, kuten tämänkin romaanin, kytkeytyy riehakkaaseen fiestaan. Myös muutamat Tennessee Williamsin näytelmät -Äkkiä viime kesänä ja Liskojen yö - tulivat heti mieleeni.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat tervetulleita!