Claire Castillon: Miss Crampon

Tässä Claire Castillonin (s. 1975) nuortenromaanissa on mukana koko joukko etenkin nuorille tyypillisiä pulmia: fyysisen vamman vaikutus itsetuntoon, omista mielipiteistä kiinni pitäminen kaveripiirin paineessa, uusperheen ihmissuhdepalapeli, kiusaaminen erityisesti puhelimen välityksellä ja paine seurusteluun, vaikkei vielä tunne olevansa siihen valmis. 

Kirjassa esiin tulevat ongelmat ovat kuitenkin paljon kevyempiä kuin ne, joita Castillon käsitteli aiemmin lukemassani Les Longueurs -romaanissa. Miss Crampon on pohjimmiltaan optimistinen kirja. Sen minäkertojalla, kolmetoistavuotiaalla Suzinella, on silmää koomisille yksityiskohdille sekä tarvittava määrä itseironiaa ja suhteellisuudentajua. Romaani on selviytymistarina, niin kuin nuorille tarkoitetun kirjan tuleekin olla. 

Suzine viittaa usein "pikku ongelmaansa", jonka hän paljastaa lukijalle vasta romaanin lopussa. Vihjaan tässä sen verran, että kyseessä on fyysinen vamma, jonka hän useimmiten pystyy täysin piilottamaan ja joka onnistuneen leikkaushoidon takia on melkein poistunut. Toinen Suzinen itse tunnistama ja elämää hankaloittava pulma on vaikeneminen. Suzine menee usein täysin lukkoon. Hän itse arvelee, että tapa on saanut alkunsa hänen vanhempiensa riitaisessa erovaiheessa. Hän ei ole halunnut asettua riidoissa kummankaan vanhemman puolelle. (Suzinen harvinaisen etunimen piti muuten oikeastaan olla Suzanne, mutta Suzine arvelee, että isä keskittyi enemmän kätilön rintoihin kuin sairaalan papereihin. Tässä hän ohimennen tulee luultavasti paljastaneeksi yhden syyn vanhempiensa eroon.)

Nyt vanhemmat ovat siis jo eronneet. Suzine asuu äitinsä kanssa. Sairaanhoitajaäiti harrastaa runojen kirjoittamista ja lähettää jatkuvasti Suzinen kännykkään kiusallisen noloja riimiteltyjä tunteenpurkauksia ja elämänohjeita. Äidillä on uusi miesystävä, jota hän yrittää piilotella Suzinelta, mikä ei tietenkään pitkään onnistu. 

Isän ja tämän uuden puolison, Camélian, luona Suzine viettää joka toisen viikonlopun. Camélia on kaukana ilkeästä äitipuolesta: hän on ikäistään nuoremman oloinen ja suhtautuu ongelmiin ratkaisukeskeisesti. Vaikeneminen ei tepsi häneen; Camélia toistaa kysymyksensä aina uudelleen, kunnes Suzine vastaa. Tämä sinnikkyys miellyttää Suzinea.

Violetta ja Romane, Suzinen parhaat – oikeastaan ainoat – kaverit koulussa, ihastuvat vuoronperään komeaan luokkatoveriin Tomiin. Eräästä Tomiin liittyvästä asiasta tulee Violettalle ja Romanelle kiistaa, ja he vaativat Suzinea kertomaan oman kantansa. Tämä on Suzinelle mahdotonta. Kun vaikeneminenkaan ei auta, hän yrittää mukailla ja miellyttää molempia. Tästä tytöt suuttuvat ja alkavat vältellä Suzinea.

Tilanne mutkistuu entisestään, kun Tom saapuu samaan laskettelukeskukseen, jossa Suzine on viettämässä talvilomaansa isänsä ja Camélian kanssa. Tom on ilmiselvästi kiinnostunut Suzinesta seurustelumielessä ja lyöttäytyy jatkuvasti Suzinen seuraan. Pojalla on myös kädet kuin mustekalan lonkerot, aina salaa tavoittelemassa Suzinen kättä. Ihastumisen tunne ei ole molemminpuolinen. 

Violetta ja Romane alkavat pommittaa Suzinea tekstiviesteillä, joissa vaativat saada tietää, onko Suzine yhdessä Tomin kanssa. Nyt paljastuu toinen Suzinen toimintastrategia, jolla hän vaikenemisen lisäksi yrittää selvitä hankalista tilanteista: Suzine alkaa keksiä valheita. Hän on tuskin ollenkaan nähnyt Tomia. Sitä paitsi hänellä on jo ihan toinen, ihana poikaystävä Franz. 

Itselleen Suzine pystyy myöntämään, ettei halua ollenkaan vielä poikaystävää, ei keksittyä eikä todellista. Suudellakin hän haluaisi vain, jottei olisi muita huonompi. Oikeastaan hän haluaisi vielä leikkiä nukeilla.

J’essaie de grandir au plus vite, mais au fond, je suis dépassée par la vitesse. Quand je me chut, c'est pour me retrouver, moi et le souvenir de ma collection d'animaux en porcelaine que j'ai planquée dans une boîte à chaussures pour ne garder qu'une décoration épurée semblable à celle que préconisent mes copines pour leur chambre.

Yritän kasvaa mahdollisimman nopeasti, mutta sisimmässäni vauhti tyrmistyttää minua. Kun vaikenen, teen sen löytääkseni itseni ja muiston posliinieläinkokoelmastani, jonka olen piilottanut kenkälaatikkoon säilyttääkseni vain hienostuneen sisustuksen, samanlaisen jota ystäväni suosivat omissa huoneissaan.

Valheet luonnollisesti paljastuvat nöyryyttävällä tavalla. Kotiin paluun jälkeenkin Suzine jatkaa kuitenkin valehteluaan pitääkseen kiinni ystävistään. Häneen ihastuu myös uusi poika, Paul, joka ilmoittaa Suzinen kilpailuun, jossa jalkapalloseuran pr-tytöksi valitaan Miss Crampon ('Miss Nappis'). Jotta kaverit eivät suuttuisi, Suzine pyytää, että Paul ilmoittaisi myös heidät mukaan.

Kavereiden tekstiviestit muuttuvat koko ajan ilkeämmiksi. Lopulta he kirjoittavat, että Suzine ei voi pärjätä kilpailussa fyysisen vammansa takia. Ja perään: "Hah-hah, vitsi, vitsi!"

Koko Suzinen perhe, isovanhemmat mukaan lukien, saapuu kisapaikalle kannustamaan tyttöä. Juuri ennen kilpailua Suzine on aivan paniikissa – varsinkin kun käy ilmi, että hänen on esiinnyttävä asussa ja kampauksessa, joka paljastaa hänen vammansa. 

Suzinen äidin uusi miesystävä, Viviant, osoittautuu tärkeäksi aikuiseksi tässä vaiheessa, kun Suzinesta tuntuu, ettei hän enää pysty puhumaan kenellekään. Yksinkertaisen luonteen vilpittömyydellä Viviant auttaa Suzinea tunnistamaan, että se, mitä hänen "ystävänsä" tekevät, on kiusaamista ja kiristystä. Suzinessa ei ole mitään vikaa. Suzine saa Viviantilta juuri siinä hetkessä tarvitsemansa rohkaisun.

Romaanin yksi keskeinen teema on todellisen ystävyyden erottaminen yksinjäämisen pelosta. Suzine kasvaa vahvemmaksi. Tässä romaanissa onnelliseen loppuun sisältyy myös se, että hänen ystävänsä tajuavat, kuinka ilkeitä ovat olleet ja pyytävät anteeksi. Suzine on kaikkien omien ongelmiensa ohessa järjestänyt muidenkin asioita: äiti pääsee viettämään 40-vuotispäiväänsä kahdestaan Viviantin kanssa ja pitkään erossa eläneet isoäiti jai isoisä palaavat yhteen.

Claire Castillon, Miss Crampon. Flammarion jeunesse 2019. Kansikuva: Thomas Baas. 203 s.

Claire Castillon: Les Longueurs

Laajan aikuisille suunnatun tuotantonsa lisäksi Claire Castillon (s. 1975) on kirjoittanut toistakymmentä romaania nuorille lukijoille. Tämä Les Longueurs voitti vuonna 2022 nuorisokirjallisuuden arvostetun Prix Vendredi -palkinnon.

Romaanin päähenkilö ja minäkertoja, Alice eli Lili, on 15-vuotias. Hän asuu Pariisissa äitinsä kanssa. Hänen vanhempansa ovat eronneet kymmenisen vuotta aiemmin. Isällä on uusi perhe Yhdysvalloissa. Nyt äiti on alkanut seurustella vakavasti pitkäaikaisen ystävänsä Mondjon kanssa. Mondjo on ehkä pian muuttamassa yhteen äidin ja Alicen kanssa. Asiassa on se ongelma, että lähes 50-vuotias Mondjo on jo yli viiden vuoden ajan ollut myös Lilin rakastaja. 

Romaani siis kertoo rankasta aiheesta: lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lili kertoo takaumina lapsuutensa vaiheet tähän hetkeen asti. Mondjo on isän lähdön jälkeen auttanut äitiä selviytymään. Lili puolestaan on saanut hänestä aikuisen ystävän, eräänlaisen isän korvikkeen. Mondjo on kuntosaliyrittäjä, joka on toiminut myös valmentajana Lilin kiipeilyharrastuksessa. Romaanin nimi Les Longueurs tulee kiipeilyharrastuksesta; se tarkoittaa 'köydenmittoja' tai 'turvaköysiä' ja on Mondjon ja Lilin suhteeseen liitettynä vähintään ironinen.

Minua kosketti ja järkytti melko varhain romaanissa kohta, jossa tuli esiin se, miten lapsen viattomuus tuhoutuu. Sinä kesänä, jolloin Lili täytti kymmenen vuotta, Mondjo oli Lilin ja äidin mukana lomalla – hyväksikäyttöä yhdeksän päivän ajan kiipeilyretkien varjolla. Ennen koulun alkua Lili matkustaa vielä ystävänsä Jeannen kanssa vähäksi aikaa Jeannen isovanhempien maatilalle. Muutaman päivän ajan Lili elää siellä tavallisen kymmenvuotiaan elämää. Siihen kuuluvat leikit ja turvalliset aikuiset, jotka kohtelevat lasta lapsena. Lilissä jokin on kuitenkin murtunut: hän etsii aikuisten miesten katseesta sitä, minkä on nähnyt Mondjon silmissä. Kun miehet kääntävät katseensa pois, Lili hämmentyy ja suuttuu. 

Koska näkökulma on koko ajan Lilin, joudumme päättelemään Mondjon ajatukset ja tunteet. On selvää, että hän jo hyvin pienestä pitäen on valmentanut Liliä sukupuolisuhteeseen. Mondjo on valinnut avioeron haavoittaman lapsen; hän lahjoo ja lupailee, tekee itsestään korvaamattoman. Hyvin johdonmukaisesti hän luo Lilin elämään rinnakkaistodellisuuden, jossa Lilin nimenä on Anna ja jossa Anna ja Mondjo ovat aidot rakastavaiset ja menevät joskus tulevaisuudessa naimisiin. 

Mondjo myös huolehtii siitä, että Lili ei saa läheisiä ystäviä. Mustasukkaisuudella ja syytöksillä Mondjo saa Lilin katkaisemaan orastavat ystävyyssuhteet, esimerkiksi suhteen ystäväänsä Jeanneen. Sama koskee Lilin suhdetta isäänsä. Sitten, kun Lili jo isommaksi vartuttuaan yrittää irrottautua yhä ahdistavammaksi käyvästä Mondjosta, tämä syyttää, uhkailee ja kiristää. Mondjo on myös uskotellut Lilille, että kaikilla lapsilla on sama salaisuus: jokaisen elämässä on mukana tällainen vanhempi "auttaja" (supérieur). Mondjolle itselleen se on ollut hänen setänsä.

Lili alkaa aika pian ymmärtää, että Mondjolla on muitakin uhreja. Lukioiässä hän tapaa 20-vuotiaan Paolan, Mondjon entisen naapurin, jolla on samoja kokemuksia kuin Lilillä. He myös pystyvät tunnustamaan kokemuksensa toisilleen. Paola kärsii vakavasta anoreksiasta, ja sama tauti uhkaa myös Liliä. Mondjo ei pidä siitä, että hänen tyttönsä kasvavat aikuisiksi ja saavat kuukautisensa. Paola toteaa synkästi, ettei kukaan uskoisi heitä, jos he kertoisivat Mondjosta. Ilmeisesti Paola on joskus yrittänyt.

Varoituksista huolimatta Lili lopulta kertoo kokemuksensa juurta jaksain koulukaverilleen Émilielle. Aivan ensimmäiseksi Émilie korjaa Mondjon Lilille syöttämän käsityksen, että jokaisella lapsella on lähipiirissään tällainen vanhempi “auttaja”: kenelläkään ei ole, ei ainakaan saisi olla. Émilie ottaa Lilin luokseen yöksi. Hän haluaa olla tukena mutta ei kerro muille, ellei Lili anna lupaa. 

Seuraavaksi Lili Émilien tuella kertoo myös parille muulle lukiolaistoverilleen. Sitten on vuorossa äiti. Sitten poliisi. Äidin ja Lilin katsein ja kädenpuristuksin käyty, suurelta osin sanaton keskustelu on kuvattu liikuttavasti.

Lilin äiti on ollut sinisilmäinen, mutta hän ei aktiivisesti ole ollut näkemättä totuutta. Jos Lili olisi avannut suunsa, äiti olisi uskonut ja toiminut oikein. Lilin isä, joka on koko ajan suhtautunut Mondjoon epäluuloisesti, ei olisi tarvinnut suuria vakuutteluja toimiakseen. Lilin lähellä on ollut myös muita ihmisiä, joihin hänellä oli luottamussuhde ja jotka olisivat auttaneet, esimerkiksi muutamat opettajat sekä koulun terveydenhoitaja. Sekä tietenkin hänen ystävänsä, joita hänellä kuitenkin oli muutama. 

Jos vain Lili olisi puhunut… mutta hyväksikäyttäjä osaa valita uhrinsa. Jos lapsi ei puhu, tieto ei siirry. 

Romaanin jälkisanat on kirjoittanut lastenpsykiatri Béatrice Gal. Hän kertoo, että vuonna 2019 julkaistun tutkimuksen mukaan 165 000 lasta joutuu Ranskassa vuosittain seksuaalisen väkivallan tai lähentelyn kohteeksi. Tuomioon johtaneista tapauksista kolme neljäsosaa on tapahtunut lapsen lähipiirissä. 

Koska aihe on tabu, tiedon lisääminen on tärkeää. Béatrice Galin mielestä Les Longueurs -romaanin pitäisi olla saatavilla lastenlääkärien ja lastenpsykiatrien sekä psykologien odotushuoneissa – jopa kampaamoissa, jotta äidit ymmärtäisivät paremmin hyväksikäytön merkit. Kirja voisi pelastaa ihmishenkiä.

Keskustelin aiheesta myös oikeuspsykologityttäreni kanssa. Hän uskoi, että tällainen kirja voisi toimia hyvänä vertaistukena lapselle, joka kipuilee salassa pidettyjen kokemustensa ja hämmentävien tunteidensa parissa. Kampaamoihin hän ei kirjaa veisi: lasten käyttäytymisessä ei ole olemassa yksiselitteisiä hyväksikäytön tuntomerkkejä. Lasten käytöksestä huolestuneet vanhemmat saattaisivat tehdä liian yksioikoisia tulkintoja. Tyttäreni kertoi, että suositeltavin ja tehokkain tapa tukea hyväksikäytön uhreja on suunnata  lapsille ja nuorille informaatiota siitä, että jos joku heidän tovereistaan kertoo hyväksikäyttökokemuksista, häntä ei pidä jättää yksin vaan olla hänen tukenaan.

Ystävän tuki oli avain myös romaanin Lilille.

Tarttuisikohan joku suomalainen kustantaja tähän romaaniin? Se saattaisi auttaa myös nuoria, jotka kokevat seurusteluväkivaltaa. Tällaisten tapausten määrä on tyttäreni mukaan ollut Suomessa huolestuttavassa kasvussa.

Claire Castillon, Les Longueurs. Gallimard Jeunesse 2022. Kansikuva: Marion Fayolle. 186 s.