Nuorille lukijoille suunnatun Nils Hazard -dekkarisarjan toinen osa sijoittuu pääosin nuorten maailmaan, yksityiseen kouluun, jossa iso osa oppilaista asuu viikot koulun asuntolassa. Oppilaat ovat iältään 11:n ja 17 vuoden välillä.
Sarjan ensimmäisestä osasta tuttu poliisitarkastaja Berthier pyytää Nils Hazardia tutkimaan outoja tapahtumia Saint Prix'n sisäoppilaitoksessa. Oppilaiden koepapereihin on siellä merkitty pisteet verellä. Historian opettaja, jonka koepapereita oli tällä tavoin käsitelty, on joutunut jäämään pois töistä henkisen rasituksen takia. Rikos – tai makaaberi pila – ei kuulu varsinaisesti poliisille, eikä koulun rehtori halua poliiseja paikalle, koska siitä saattaisi syntyä hankaluuksia oppilaiden vanhempien kanssa. Juttu saattaisi kuitenkin sopia Nils Hazardin kaltaiselle amatöörietsivälle.
Juttu herättää uteliaisuutta Nils Hazardissa ja hänen sihteerissään Catherine Roquessa. Oikeastaan Catherine on tässä romaanissa jo enemmän kuin sihteeri. Hänestä on tullut Nilsin tyttöystävä. Nils jopa miettii myöhemmin romaanissa, pitäisikö hänen jo esitellä Catherine morsiamekseen. Rakastavaiset teitittelevät edelleen toisiaan, mutta nuorehkojen päähenkilöiden kohdalla – Nils noin 35, Catherine 22 – kyse ei ole konservatiivisuudesta vaan heidän keskinäisestä kiusoittelevasta leikinlaskustaan.
Nils Hazard pestautuu Saint Prix'n kouluun historian sijaisopettajaksi. Hänen tulisi opettaa myös maantietoa, mutta koska se ei kiinnosta häntä itseään, hän opettaa historiaa myös maantiedon tunneilla. Nils, joka on oikealta ammatiltaan Sorbonnen yliopiston etruskologian opettaja, päättää myös opettaa historian tunneilla sitä historian osa-aluetta jonka parhaiten tuntee, vaikka etruskit eivät varsinaisesti kuulu yhdenkään hänen opettamansa luokan opetussuunnitelmaan.
Nilsin alkuhankaluudet sijaisopettajana on kuvattu uskottavasti. Hentorakenteiselta sijaisopettajalta puuttuu fyysinen auktoriteetti. Teinit osaavat kiristää kokemattoman sijaisopettajan pinnan lähes katkeamispisteeseen. Ensimmäisen viikon jälkeen Nils on sitä mieltä, että pian oppilaitoksessa tulee tapahtumaan murha – ja hän itse tulee sen tekemään. Todennäköinen uhri olisi Jules Sampan, neljännen luokan kapinallinen oppilas.
Aidosti kuvatut luokkatilanteet sekä oppilaiden ja opettajien keskinäiset suhteet olivat minulle tämän romaanin parasta ja hauskinta antia. Rikostarina oli vain syy päästä tutustumaan tähän ulkomaailmalta suljettuun miljööseen.
Ranskan yläkoulun luokat aiheuttavat helposti hämmennystä Suomen koulusysteemiin tottuneelle. Yläkoulun nuorimmat oppilaat (11–12-vuotiaat) ovat kuudennella, vuotta vanhemmat viidennellä ja niin edelleen. Nelivuotisen yläkoulun vanhimmat oppilaat (14–15-vuotiaat) ovat siis kolmannella. Romaanin Saint-Prix'n koulussa kolmannella on pari vuotta vanhempiakin oppilaita, mikä kertoo siitä, ettei heidän koulupolkunsa ole sujunut aivan vaikeuksitta. Kouluun on sijoitettu oppilaita, joiden kanssa muut koulut eivät ole tulleet toimeen.
Vähitellen Nils alkaa ymmärtää oppilaitaan paremmin ja suhtautua työhönsä rennommin. Helpoimmin häneltä sujuu nuorimpien (siis kuudensien) opettaminen. Nilsin jännittävät kertomukset etruskeista saavat luokan oppilaat lumoutumaan. Oppilaat saavat keksiä itselleen uudet roolinimet. He myös saavat osallistua opetusdraamoihin muinaisina etruskeina. Koululla vieraileva tarkastaja moittii Nils Hazardia opetussuunnitelman sivuuttamisesta, mutta toisaalta hän joutuu myöntämään, että oppilaat ovat poikkeuksellisen innostuneita historiasta. Harvan luokan kaikki oppilaat haaveilevat arkeologin tai historianopettajan urasta.
Ylimmän luokan oppilaiden kanssa Nils ei pyri akateemisiin saavutuksiin. Hänelle riittää oppilaisiin tutustuminen. Hänelle paljastuu muun muassa, että yksi lahjakas oppilas, Juan Rodriguez – kutsumanimeltään Alcatraz – tekee kaikkien luokan oppilaiden koulutehtävät ja muut saavat näin keskittyä heitä todella kiinnostaviin asioihin, esimerkiksi räp-sävellyksiin ja -sanoituksiin.
Myös Jules Sampaniin Nilsin suhde paranee, kun hän noutaa pojan takaisin yölliseltä karkumatkaltaan. Poikaparka on lohduttomasti rakastunut kaupungissa asuvaan luokkatoveriinsa Naémaan. Asiasta tietävät oppilastoverit ovat huijanneet Julesin olemattomille treffeille keskellä yötä.
Vakituiset opettajat ovat sitä mieltä, että Nils suhtautuu oppilaisiin aivan liian toverillisesti. Yhteen opettajista, Julietteen, Nils tuntee pientä ihastusta, joka vaikuttaa molemminpuoliselta. Suhde ei kuitenkaan etene pitemmälle, varsinkaan sen jälkeen kun myös Nilsin tyttöystävä Catherine Roque ilmaantuu kouluun sen keittäjäksi pestautuneena.
Aluksi näyttää siltä, että verellä pisteytetyt koepaperit ovat vain melko harmiton pila tai osa oppilaiden leikkiä. On myös mahdollista, että syyllinen on mielenterveysongelmista kärsivä rehtori.
Sitten murhaaja iskee. Pariisissa käymässä ollut Nils saa puhelun Jules Sampanilta, joka kertoo nähneensä jotain hälyttävää. Puhelu katkeaa. Nils kiirehtii takaisin koululle ja löytää Jules Sampanin verilammikosta makaamasta. Myöhemmin sairaalasta ilmoitetaan, että Jules on kuollut vammoihinsa. Koulun rehtori vangitaan.
Joululoman alkaessa Nils jää koululle. Sinne jää myös räppäripoika Alex. Pian selviää, että Alex ja Nils ovat todellisessa vaarassa.
Lopulta arvoitukset luonnollisesti ratkeavat. Rikollisen motiivien selvittely vaatii jälkeen päin melko paljon selittelyä, sillä ennakolta annetut vihjeet tuskin riittävät rikollisen arvaamiseen. Dekkarina kirja ei siis ole kovin elegantti. Sen ansiot ovat muualla, ennen kaikkea koululaisten ja koulumiljöön kuvauksessa. Myös sarjan ensimmäisestä osasta tuttu Nilsin ja Catherinen hauska keskinäinen kiusoittelu jatkuu tässä osassa.
Romaanin lopussa Nils tapaa vielä ylimmän luokan oppilaat sympaattisesti kuvatussa tapaamisessa. Näyttää siltä, että Nilsistä myös tulee yllättäen miljonääriksi osoittautuneen räppäri-Alexin yksityisopettaja.
Se, että alun perin vuonna 1992 ilmestyneestä kirjasta otetaan edelleen uusia painoksia, osoittaa nuortenkirjan löytäneen kiitollisen lukijakuntansa. Uskon, että joukossa on myös useita aikuisia pehmodekkareiden ystäviä.
Marie-Aude Murail, Nils Hazard dans L'assassin est au collège. L'école des loisirs 2019. Teos ilmestyi alun perin vuonna 1992. Kansikuva: Gabriel Gay. 155 s.
Hmm, täytynee näitä tähyillä joskus luettavaksi.
VastaaPoistaKun tuossa kiinnostuin etsimään lisää näitä ranskankielisiä lanuja, mutta uudemmista tekijöistä ei ole mitään käsitystä, niin kävin katselemassa joitain kirjapalkintoja, ja keiden nimiä niissä näkyy usein. Tuolla perusteella tein pienen muistilistan tekijöistä joita voisi tähyillä bouquinistien valikoimista, ja onhan Marie-Aude Murail myös sillä listalla, eli nauttii kyllä arvostusta...
Marie-Aude Murail on tosiaan palkintoja saanut – ihan syystä minun mielestäni. Hän on tuonut uusia teemoja ranskalaiseen lasten- ja nuortenkirjallisuuteen, viimeksi mielenterveysongelmat Sauveur & Fils -sarjassa. Käsittääkseni myös hänen sisaruksensa ovat menestyneitä lanu-kirjailijoita.
Poista