Delphine Bertholon (s. 1976) voitti romaanillaan Celle qui marche la nuit ('Se joka kulkee öisin') nuortenkirjallisuuden Sésame-palkinnon vuonna 2020. Lajityypiltään kirja edustaa nuorille suunnattua kauhua. Ainakin kahden viimeisimmän lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voiton ja palkittujen teosten menekin perusteella tämäntyyppisillä kirjoilla on kysyntää Suomessakin.
Romaanin alussa 15-vuotias Malo Monestier muuttaa isänsä ja äitipuolensa sekä viisivuotiaan sisarpuolensa Jeannen kanssa Pariisista maaseudulle Nîmesin lähelle. Tällaiset muutot ovat Ranskassa tilastollinen tosiseikka: Pariisin hintataso on noussut niin korkeaksi, että monet perheet hakevat huokeampia neliöitä kauempaa. Myös rauhallisempi ja saasteettomampi kasvuympäristö lapsille on muuton perusteena. Korona-aikana etätyön yleistyessä muuttoliike kiihtyi. Malon isä on muusikko ja musiikkiopiston opettaja; äitipuoli Sophie on psykologisista aiheista kirjoittava vapaa toimittaja.
Malon näyttelijä-äiti on kuollut yhdeksän vuotta aiemmin auto-onnettomuudessa. Kuolemaan liittyvät äidin salaisuudet paljastuvat romaanissa myöhemmin, kun Malo alkaa epäillä perineensä äidiltään ikäviä luonteenominaisuuksia.
Ystäviään ja Pariisin tuttuja paikkoja kaipaava Malo alkaa ajankulukseen kirjoittaa päiväkirjaa. Romaani koostuu näistä Malon päiväkirjamerkinnöistä, jotka alkavat vuoden 2017 heinäkuun 7. päivänä ja päättyvät syyskuun 1. päivään. Näiden päiväkirjamerkintöjen lisäksi romaanin lopulla on muutamia lainauksia poliisin kuulustelupöytäkirjoista. Kauhuromaanin uskottavuuden kannalta minäkertoja on mielestäni ainoa oikea kerronnan muoto. Lukijalle on aina jätettävä epäilyn mahdollisuus.
Maaseudulla sijaitseva iso, kartanomainen uusi koti ei näyttäydy Malolle erityisen houkuttelevana. Isä ja Sophie ovat innostuneita talon tarjoamista tee-se-itse-projekteista; Malon mieleen tulevat heti ensimmäisessä päiväkirjamerkinnässä Hitchcockin Psyko-elokuva ja Stephen Kingin romaanit.
Malo kuitenkin yrittää ottaa uudesta elinympäristöstään irti kaiken sen hyvän, jota se tarjoaa. Sää on enimmäkseen loistava. Taivas on "Ikean kassin sininen" ja ympäröivä luonto ihastuttavan kaunis. Ajoittaiset kaatosateet ja lyhyet ukkosmyrskyt tarjoavat mahdollisuuden tutkia kotitalon kellaria ja ullakkoa, viestitellä ystävien kanssa ja pelata tietokonepelejä. Malo osallistuu satunnaisesti myös vanhempiensa remonttipuuhiin, vaikka niiden jälkeen onkin rasituksesta kipeänä – nimensä mukaisesti: "Mal-au ! Mal au dos, mal au bras, mal partout."
Isältä saamallaan pappamallin pyörällä Malo tekee tutkimusretkiä lähiseudulle. Jännittävin löytö on suuri autiotalo, jonka salin lattialla kimaltelevat särkyneen kattokruunun kristallit ja jossa Malo kokee selkäpiitä karmivia aavistuksia jonkin tai jonkun läsnäolosta. Kirjassa käytetään kauhukirjojen tuttuja aiheita, mutta nykyajan tekniikkaa käyttelevä päähenkilö tuo niihin raikkaan sävyn.
Eniten huolta Malolle aiheuttaa pikkusisko Jeanne, joka alkaa heräillä kolmelta aamuöisin. Jeanne kirkuu ja istuu vuoteessaan seinää tuijottaen. Jeanne alkaa myös puhua ystävästään Paulinesta. Malon vanhemmat pitävät näkymätöntä leikkitoveria ikäkauteen ja yksinäisyyteen kuuluvana ilmiönä. Malon on vaikea saada heitä ymmärtämään, että Pauline ei ehkä olekaan pelkkää mielikuvitusta. Malo on nähnyt Paulinen tekevän siirron Jeannen lautapelissä. Kerran Jeanne löytyy pihalta avonaisen kellarinluukun viereltä. Jeannen voimat eivät olisi riittäneet luukun avaamiseen. Jeanne on myös leikannut lempinukkensa mahan auki kristallilla, joka ilmiselvästi on peräisin autiotalosta.
Ensimmäisen uuden ystävänsä Malo saa postia kuljettavasta Lilistä. Malo ihastuu sympaattiseen tyttöön ja valehtelee olevansa jo 17-vuotias. (Myöhemmin kun käy ilmi, että 21-vuotiaalla Lilillä jo on poikaystävä, Malo tunnustaa Lilille oikean ikänsä.) Lilistä Malo saa kumppanin piknikeille ja ennen kaikkea Paulinea koskeviin tutkimuksiinsa. Lili nimittäin tietää aika paljon Paulinesta, joka on aikanaan asunut Malon nykyisessä kotitalossa ja kadonnut salaperäisesti 14-vuotiaana tarkalleen kolmekymmentä vuotta aiemmin.
Siskonsa Jeannen piirustusten avulla Malo löytää kätketyn C-kasetin, jonka Pauline oli äänittänyt juuri ennen katoamistaan. Paulinen tarinassa on paljon samaa kuin Malon omassakin. Paulinen tragedian taustana oli uskottomuus ja lapsen yritys suojella ihailemaansa isää. Malon löytämä kasetti kiinnostaa myös poliiseja.
Polkupyörällään Malo polkee lähimpään kylään tapailemaan Liliä ja tutustuu samalla muutamiin muihinkin kylän ihmisiin. Malo pelkää, että syksyllä uudessa koulussa häntä luultavasti kiusataan polkemisesta paksuuntuneiden reisiensä ja hulluutensa takia. Sillä hullunahan häntä pidetään, kun tulee tietoon, että Malo uskoo kuolleen ihmisen lähettävän hänelle viestejä.
Kun Malo ja Lili ovat keränneet tarpeeksi tietoa, poliisi saa hoitaa tutkimukset loppuun. Paulinen katoaminen on vaikuttanut myös kahden poliisimiehen uraan, ja heillekin on tärkeää, että totuus viimeinkin tulee esiin.
Paulinen kohtaloa selvitellessään Malo tekee sovinnon myös oman menneisyytensä ja äitiin liittyvän ahdistuksen kanssa. Romaanin lopussa Malo ja hänen paras pariisilainen ystävänsä Pop alkavat etäyhteyden avulla laatia sarjakuvaa Paulinesta. Lili lopettaa työt postissa ja palaa koulun penkille. Romaanin loppu on seesteinen, jopa onnellinen, kuten nuortenkirjassa tulee ollakin.
Romaani oli jännittävä, mutta sen kauhu ei ollut ahdistavaa. Aika pian käy ilmi, että romaanin aave ei ole pahantahtoinen vaan hakee vain totuuden julkituomista. Minäkin uskalsin lukea loppuun.
Viime aikoina olen nähnyt useita somekirjoituksia, joissa valitellaan sitä, että nuorille käännetään kirjoja enimmäkseen englannista. Niitä monet nuoret ja nuoret aikuiset lukevat sitä paitsi mieluummin itse alkukielellä. Tämä Celle qui marche la nuit voisi olla hyvä kirja tutustuttaa nuoria lukijoita ranskalaiseen elämänpiiriin.
Delphine Bertholon, Celle qui marche la nuit. Albin Michel Jeunesse 2021. Romaani ilmestyi alun perin vuonna 2019. Kansi ja graafinen suunnittelu: ©Aku Mimpi, ©kstudija, ©Christos Georghiou, ©kjpargeter. 239 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!