Michel Tournier: Meteorit

Meteorit imaisi lukijan mukaansa kiehtovalla miljööllä ja uteliaisuutta herättävillä henkilöhahmoilla. Ajallisesti romaanin tapahtumat sijoittuvat pääosin 1930-luvulta 1960-luvulle. Siinä on useita eri minäkertojia, joista osa kertoo tarinaansa pitkään ja useaan otteeseen, osa pääsee ääneen vain hetkeksi.

Kaikki tässä kaksosteemaa äärimmilleen hyödyntävässä romaanissa pyrkii jakaantumaan pareiksi. Niinpä esimerkiksi romaanin alun tapahtumapaikka on yhtä aikaa tekstiilitehdas ja vajaamielisille lapsille tarkoitettu hoitolaitos Bretagnessa. Tehtaanjohtaja Edouard Surin elää kaksoiselämää bretagnelaisena perheenisänä ja pariisilaisena varakkaana "poikamiehenä". 

Edouardin nuorempi veli Alexandre on hienostunut homoseksuaali, joka työkseen johtaa kuutta jätteidenkäsittelylaitosta. Tämän kiehtovan "kaatopaikkojen dandyn" elämäntarinalle ja seikkailuille "pikkuflorettinsa" – kävelykeppiin piilotetun miekan – kanssa romaani omistaa suuren osan alkupuolestaan. Tutustumme myös Alexandren sielunveljeen, Thomas Koussekiin, katoliseen pappiin, jonka uskonnollisuus käy läpi muodonmuutoksen: lähes fyysinen rakkaus ristiinnaulitun alastomaan ruumiseen saa väistyä ja tilalle tulee Pyhän Hengen korottaminen uskonnon keskukseksi.

Edouardin puoliso Maria-Barbara tuottaa jälkeläisiä kuin mehiläiskuningatar: "Tämä moninkertainen äiti ei ihan tarkalleen tiedä, montako niitä on." Lasten tulo kuitenkin lakkaa sen jälkeen, kun hän on synnyttänyt identtisen kaksosparin, Paulin ja Jeanin, jotka ovat romaanin varsinaiset päähenkilöt.

Paul ja Jean – tai Jean-Paul – elävät lapsuudessa täydellistä kaksoselämää, jossa he muodostavat ehjän kokonaisuuden. Heillä on oma erityinen kielensä, vaikka he kyllä tietävät toistensa ajatukset ja tuntevat toistensa tunteet ilman kieltäkin. Heidän yhteytenä on myös vahvasti seksuaalinen. Heitä on täysin mahdotonta erottaa toisistaan, joten he leikittelevät vaihtamalla välillä nimiään. "Erillisten" ihmisten maailma tuntuu heistä vieraalta ja vajavaiselta.

Romaanin aaterakenne tuntuu paikoin raskaalta. Se yhdistelee asioita, joiden yhteys ei avaudu vaivattomasti. Romaanissa tehdään ero matemaattisten, taivaankappaleiden liikkeistä aiheutuvien, vuodenaikojen ja meteorien, sääilmiöiden, välille. Tämä on vielä ymmärrettävää, mutta paljon vaikeampi on hahmottaa sitä yhteyttä, joka romaanissa nähdään matemaattisten vuodenaikojen ja kaksosten välillä. Meteorit sitten taas edustavat erillisiä ihmisiä. Muitakin tällaisia kahtia jakautuvia ilmiöitä romaani selvittää mytologisten viitteiden avulla. Esimerkkeinä näistä pareista olkoot vaikkapa homoseksuaalisuus ja heteroseksuaalisuus sekä pysähtyneisyys ja muutos.

Huomasin, että jos pidin näitä pohdintoja romaanien henkilöiden päähänpistoina, yksityisinä salaliittoteorioina, pystyin nauttimaan lukemisesta enemmän. Perusteen tällaiseen lähestymistapaan antaa jo sekin, että kirjailija Michel Tournier itse korosti olevansa ennen kaikkea tarinankertoja.

Myytit sinänsä ovat kiinnostavaa tarina-ainesta. Niissä on kyse siitä, että ihmiset ovat tarinoiden muodossa kuvanneet ja selittäneet todellisuutta. Parhaat selitykset – ne jotka ovat vastanneet muidenkin kokemuksia – ovat säilyneet. Myytit ovat siis kuva tai vertaus jostain kokemastamme. Silloin kuin myytti aletaan nähdä todellisuutena, mennään uskonnon alueelle.

Vähitellen Jean alkaa irrottautua kaksossiteestä. Ensimmäinen merkki tästä on se, että hän haluaa ostaa kouluvaatteensa eri kaupasta kuin Paul. Kotona, kun kauppojen paketit avataan, huomataan tosin, että molemmat pojat ovat ostaneet täysin samanlaiset vaatteet toisistaan tietämättä, vain yhden villapaidan vihreä sävy on hieman erilainen.

Nuoruusiässä Jeanin irtautumispyrkimykset voimistuvat entisestään. Hänen kihlauksensa Sophien kanssa on jo selvä pakoyritys. Kihlaus kuitenkin purkautuu, kun Sophie huomaa viettäneensä ilmeisesti yhden yön Paulin kanssa – täysin varma hän ei tosin asiasta voi olla. Lisäksi hän on havainnut, ettei avioliitosta ole kilpailijaksi kaksosten väliselle siteelle. Jean viettää edelleen osan öistään Paulin vuoteessa.

Romaani huipentuu Jeanin pakoon ja Paulin yritykseen seurata tätä. Parinsadan sivun verran seuraamme Paulin matkaa Venetsian, Tunisian, Islannin, Japanin ja Kanadan kautta Berliiniin. Käy varsin pian ilmi, että kyseessä ei ole ainoastaan fyysinen vaan myös henkinen ja hengellinen matka. Paul itse puhuu initiaatiomatkasta. Tärkeänä oppaana tällä matkalla on japanilainen zen-mestari Shonin.

Kuka minä olen? Yksi kysymys, ainoa tärkeä sinä päivänä kun olen luopunut toiveesta tavata Jeanin vielä kerran: mikä on perusero paristaan erotetun kaksosen ja kenen tahansa erillisen ihmisen välillä? Tai toisin sanoin: koska Jeanin katoamista on pakko pitää lopullisena tosiasiana, miten elän kaksosuuteni? Miten hoidan aktiivisesti ja elävästi kaksosperimääni?

Kaksosteeman käsittely siirtyy romaanin tässä osassa niin esoteeriseksi ja zeniläisen ajattelun läpitunkemaksi, että minulle tuotti vaikeuksia pysyä perässä. Luinpa sen sitten hiukan hörhöilevänä matkakertomuksena. Toimi se näinkin.

On aika luontevaa, että matka, jossa on pyrkimyksenä päästä irti kaksosparista, päättyy Berliiniin juuri silloin, kun kaupunkia jaetaan muurilla kahtia. Paulin pako itäiseltä puolelta läntiselle käy tunnelia pitkin. Tunneli romahtaa kesken yrityksen ja Paul menettää vasemman kätensä ja jalkansa. Hänestä tulee halkaistu mies. Pakotunnelin synnytyskanavasta kiskotaan uudesti syntynyt erillinen Paul. Jean katoaa samalla romaanista kokonaan.

Pidin romaanista kovasti aina silloin, kun se luotti kertomiinsa tarinoihin. Sen filosofinen koneisto oli omaan makuuni raskas. Ehkä jossain vaiheessa kokeilen jotakin toista romaania Michel Tournierin laajasta suomennetusta tuotannosta. Olen aiemmin lukenut Tournierilta vain novelleja ja satuja alkukielellä. Niistä olen pitänyt kovasti. Pienemmässä muodossa tarinoiden vahva allegorisuus ei ole aiheuttanut minulle ongelmia. 

Michel Tournier, Meteorit. Otava 1985. Ranskankielisestä alkuteoksesta Les Météores (1975) suomentanut Annikki Suni. Kannen kuva: Pjotor Tomaszewski. 474 s.

--------------------

Helmet 2022 -lukuhaasteen kohta 19: Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa.