Rachel Ingalls: Black Diamond

Pari vuotta sitten luin Rachel Ingallsin (1940–2019) kehutun pienoisromaanin Mrs. Caliban. Tämä viiden novellin kokoelma Black Diamond vahvisti sitä käsitystä, joka minulle oli hänestä kirjailijana syntynyt. Olen nauttinut molemmista kirjoista harvinaisen paljon.

Ingallsin tarinoista ei ikinä alun perusteella voi päätellä, mihin ollaan menossa. Aina kun arvelen oivaltavani, mitä tulee tapahtumaan, kertomus yllättää minut ja kuljettaa johonkin uuteen suuntaan. Yllättävyyttä lisää se, että Ingallsin kertomuksissa toden ja fantasian raja ylittyy kuin huomaamatta. Kirjailija ei myöskään kaihda tabuaiheita, esimerkiksi insestiä tämän kokoelman novellissa Sis and Bud. 

Kertomuksen lopussa lukijan olo on pökertynyt: jokaiselle tulkinnalle tulee mieleen vähintään yksi yhtä todennäköinen vaihtoehto. Rachel Ingallsin kirjoitustyyli ei kuitenkaan ole vaikeasti lähestyttävä. Lauseet ovat jopa korostetun yksinkertaisia ja suorasukaisia. Kerronnan pelkistyneisyydestä tulee usein mieleen satu. Hänen tyylinsä on helposti tunnistettava, eikä se sanottavasti vaihtele kertomuksesta toiseen. Kerronnan näkökulma pysyy yhden tai muutaman henkilön havainnoissa ja tuntemuksissa. Tällä piilottelemattomalla tyylillä Ingalls saa lukijassa aikaan hämmästyttäviä epävarmuuden ja jopa kauhun väristyksiä. 

Kaikki tämän kokoelman viisi novellia kertovat ihmissuhteista. Rakkautta käsitellään monesta kulmasta: lapsen ja vanhemman rakkautta, sisarusten rakkautta, eniten miehen ja naisen rakkautta, jossa siinäkin on useita variaatioita romanttisesta rakkaudesta arkipäiväiseen kumppanuuteen. Myös hyväksikäyttö ja pakkomielteet ovat mukana. Ja toisaalta ihmisten ilo toistensa seurasta. Parissa kertomuksessa ei-toivottu raskaus kuljettaa juonta.

Novellien päähenkilöt kertovat itselleen tarinoita elämästään. Selväksi tulee, ettei ole yhdentekevää, millaisissa tarinoissa koemme olevamme mukana. Jos tarinaan kuuluu tulevaisuus ja toiset ihmiset, selviämisen mahdollisuudet ovat paremmat kuin silloin, jos oma tarina keskittyy menneisyyteen.

Kokoelman novelleista kolme ensimmäistä ovat pituudeltaan suunnilleen kahden- tai kolmenkymmenen sivun mittaisia. Kaksi viimeistä ovat selvästi pitempiä: Bud ja Sis 75-sivuinen ja Be My Guest 110-sivuinen. 

Seuraavassa joitakin havaintoja novellien juonesta ja muusta sisällöstä:

Last Act: The Madhouse

Nuorukainen ihastuu lähes pakkomielteisesti oopperaan, mikä on yllättävää hänen keskiluokkaisessa perheessään ja amerikkalaisessa pikkukaupungissa. 17-vuotiaana nuori mies saattaa raskaaksi 15-vuotiaan tyttöystävänsä. Varhaiskypsät nuoret päättävät pitää lapsen. Pojan äidin ovelien ja pitkälle vietyjen juonien ansiosta nuorten välit kuitenkin katkeavat. Nuori mies katkeroituu ja kyynistyy. Tyttö päätyy psykiatriseen hoitoon.

Vanhempiensa kuoleman jälkeen mies löytää todisteet siitä, että äiti oli pettänyt häntä ja ettei tyttö koskaan luopunut hänestä, kuten äiti oli saanut hänet uskomaan. Mies sekoaa vihasta ja katumuksesta.

Vähän toinnuttuaan hän palkkaa yksityisetsivän, jonka kanssa alkaa etsiä nuoruutensa tyttöystävää hoitolaitoksista. Lopulta hän löytää tytön ja vie tämän pois aikoen mennä naimisiin tämän kanssa. Yksityisetsivä pitkän kokemuksensa ansiosta on varma, että tyttö on väärä.

Novelli päättyy häihin. Lopussa on vielä sydäntäsärkevä yllätys.

Novelli täyttää mainiosti antamansa lupaukset ja onnistuu silti yllättämään. Pojan oopperainnostus tuntuu aivan kuin pakottavan hänen elämänsä täyteen suuria tunteita, melodraamaa, yhteensattumia ja tunnistamisia. Orfeus ja Eurydike soi tässä taustalla.

The Archaeologist's Daughter

Novelli sijoittuu ajallisesti 1800-luvun jälkipuolelle ja maantieteellisesti ympäri maailmaa: Sveitsiin, Italiaan, Ranskaan, Turkkiin, Syyriaan, Egyptiin...

Leski-isänsä avulla Beatrice kouluttautuu taitavaksi arkeologiksi. Matkustelevasta elämästään huolimatta Beatrice onnistuu solmimaan kestäviä ystävyyssuhteita. Isän hämäräperäisen kuoleman jälkeen Beatrice myy tämän suuren arkeologisen kokoelman. Huomattava osa kokoelmasta päätyy Kairossa asuvalle yksityiselle keräilijälle.

Tämä keräilijä osoittautuu naiseksi, jonka Beatrice on aiemmin nähnyt Roomassa. Naisella oli tuolloin mukanaan tytär. Beatricelle on vihjattu, että tytär on Beatricen sisarpuoli.

Beatrice saa kutsun tuntemattoman naisen palatsiin Kairossa ja päättää ottaa kutsun vastaan ystäviensä varoituksista huolimatta. Palatsista öisin kuuluvat äänet ovat synnyttäneet huhuja säädyttömistä orgioista. Mukaansa palatsiin ja tuekseen Beatrice saa leskeksi jääneen Jackin, johon Beatrice on alkanut kiintyä.

Tarinassa on runsaasti kauhukertomuksen aineksia: pelottava palatsi, yölliset menot, mielipuolinen nainen. Novellissa asetetaan vastakkain tarinat, joita ihmiset kertovat itselleen elämästään. On myös hyvä huomata, että yksikkömuotoisesta otsikosta huolimatta tarinassa on kaksi tytärtä. Palatsin rikkaan rouva Cortez-Marquezin ja hänen tyttärensä tarina kertoo menneisyyden painosta ja katkeruudesta. Beatricen tarinaan sisältyy tulevaisuus, toiset ihmiset ja onnen mahdollisuus.

On jotain periamerikkalaista siinä tavassa, jolla Beatrice ja Jack vastaavat kauhuun ja melodraamaan naurulla ja ilolla.

Somewhere Else

Tästä novellista on peräisin koko kokoelman nimi Black Diamond. Beth ja Alan ovat jossain kilpailussa aiemmin voittaneet mustan timantin, joka on osoittautunut heikkolaatuiseksi, oikeastaan melkein hiilenpalaksi. Siitä on tullut heille katteettomien mainosten vertauskuva.

Alanin alttius uskoa mainosten lupauksiin rinnastuu tarinassa Bethin uskoon, että pyhimykset voivat auttaa ihmisiä.

Beth ja Alan pitävät pientä matkatoimistoa. Yllättäen heille tarjotaan mahdollisuutta tutustua ilmaiseksi uuteen matkakohteeseen, Finborgiin. Onko kyseessä taas musta timantti vai jotain parempaa? Loma on työnarkomaaneille kyllä tarpeen. Lastakaan ei ole ehditty hankkia, vaikka biologinen kello jo tikittää. 

Levoton matka lentokoneessa täyttyy enneunista. Hämmästyttävästi Alanin ja Bethin unet ovat identtiset. Toisen lennon jälkeen lähdetään loputtomalle hevosvaunumatkalle kohti kohdetta. Mukana on muitakin matkatoimistoihmisiä. Omituista kyllä kaikki ovat eri mieltä siitä, missä maassa heidän kohteensa sijaitsee.

Tarina elämättömästä elämästä ja lohduttomasta ikuisuudesta ylittää realismin rajat.

Sis and Bud

Alma ja Bruce – Sis ja Bud, sisko ja veli – ovat adoptoituja, Bruce vuoden Almaa vanhempi. Kun he ovat 14-vuotiaita, heidän adoptiovanhempansa paljastavat asian lapsille. Alma on utelias tietämään biologiset vanhempansa, mutta adoptio ei synnytä hänessä katkeruutta. Hän rakastaa adoptiovanhempiaan ja uskoo, että biologisilla vanhemmilla on ollut perustellut syyt siihen, etteivät he ole pitäneet häntä. Bruce sen sijaan katkeroituu: hän tuntee tulleensa hylätyksi. Hän alkaa hautoa kostoa biologisille vanhemmilleen. Myös suhteet adoptiovanhempiin viilenevät.

Bruce on monella alalla huippulahjakas, ja kaikki pitävät häntä miellyttävänä. Keittiöpsykologina pidin häntä jonkinasteisena psykopaattina. Almaa surettaa se, miten Budin elämä pyörii oman itsensä ja vanhempiin liittyvien pakkomielteiden ympärillä. Bud näkee unen, jossa menneisyyden aalto hukuttaa hänet. Alma sanoo Brucelle: "What would the world be to me, if it was only myself? The world is other people, Bud."

Alma rakastaa Brucea ja haluaisi, että heillä olisi myös fyysinen suhde, koska he eivät oikeasti ole sisar ja veli. Bruce, joka on kyvytön luomaan henkistä yhteyttä lukuisiin tyttöystäviinsä, haluaa mieluummin pitää Alman sisarena. Alma onkin ainoa, johon hän tuntee aidon tuntuista rakkautta.

18-vuotiaina Bruce ja Alma saavat adoptiotoimiston kautta tietoonsa biologiset äitinsä. Kumpikin päätyy etsimään heidät käsiinsä.

Myös tämä tarina kertoo kahden päähenkilönsä kautta kahdenlaisesta elämänasenteesta: sellaisesta joka kiinnittyy menneisyyteen ja omiin katkeriin ajatuksiin ja sellaisesta joka suuntautuu tulevaisuuteen ja muihin ihmisiin. Se kertoo myös siitä, miten biologinen perimä vaikuttaa sen päähenkilöihin. Mitä voimme itse oikeastaan valita?

Tässä Oidipus-tarinassa poika ei suoranaisesti tapa isäänsä, mutta on kyllä syypää tämän kuolemaan. Brucen tie kulkee kohti insestiä, tuhoa ja kuolemaa. Alma valitsee elämän. Ehkä hän pystyy myös pelastamaan Brucen.

Be My Guest

Sandra on vähän yli kaksikymmenvuotias sihteeri, jonka miesystävä Bert on jälleen kerran valinnut kavereidensa kalaretken mieluummin kuin Sandran viikonloppuseuran. Yksinään Sandra katsoo eksoottiselle saarelle sijoittuvan romanttisen rakkauselokuvan, jossa mies hylkää arvokkaan timantin rakastamansa naisen tähden. Hän myös lukee rakkausromaania.

Sandran leskeksi jäänyt Marion-täti pyytää Sandraa talonvahdiksi, koska sinne ollaan tuomassa uutta ikkunaa. Sandra päättää käyttää ajan pohtimalla parisuhteensa tilaa. Yksin elävän Marion-tädin osakaan ei vaikuta kovin vastenmieliseltä. Novellissa on koko ajan esillä parisuhteiden laatu ja sitoutumisen aste. 

Illalla ovikello soi. Oven takana seisoo 11-vuotias poika, joka pyytää päästä sisään. Hän tarvitsee apua, mutta varoittaa, ettei Sandra tule uskomaan häntä. Hän on oikeasti 34-vuotias mies, jonka tämän poika on taikakeinoin saanut vaihtamaan kehoa kanssaan. Pojan uskottavasta ja varhaiskypsästä esiintymisestä huolimatta Sandra ei usko häntä vaan ilmoittaa asiasta pojan isälle, joka hakee poikansa pois.

Sandra näkee unen, jossa aloittaa suhteen isän kanssa mutta päätyy lopulta alttarille pojan kanssa. Kun hän unessa kysyy, miksei saanut sitä jonka halusi, hänelle vastataan, että hänen unelmiensa mies on trooppisella saarella. Lukija tulkitsee tässä vaiheessa helposti unen Sandran elämäntilanteesta käsin. Se kertoo, että hän on päätymässä alttarille kypsymättömän miehen kanssa, vaikka hänen todellinen onnensa on muualla.

Seuraavana päivänä Sandra tapaa isän, Royn, uudelleen. He aloittavat suhteen huolimatta Marion-tädin varoituksesta: juorujen mukaan mies on murhannut ensimmäisen vaimonsa, poikansa Ericin äidin. Tähän asiaan saamme myöhemmin lisävalaistusta. Sandra katkaisee suhteen entiseen miesystäväänsä Bertiin, joka nyt kovasti haluaisikin pitää kiinni Sandrasta.

Sandran ja Royn suhde etenee nopeasti. He suunnittelevat avioituvansa jo viikon kuluttua tapaamisesta, mutta Royn poika Eric, joka on kovasti ihastunut Sandraan, haluaa suunnitella heille upeat häät. Sandra ja Roy myöntyvät. Sandran mielessä käy, että Ericin ja Sandran ikäero on pienempi kuin Royn ja Sandran. Millaiseen tilanteeseen se voisi johtaa kymmenen vuoden päästä? 

Eric suunnittelee kaiken pikkutarkasti. Sandran hääpuvun yksityiskohdat ovat peräisin taulusta, jossa Jeesus-lapsi kihlaa sormuksella Pyhän Katariina Aleksandrialaisen. Sandralla on Ericin mukaan täydellinen nimi: Sandran oikea etunimi on Alexandra.

Tämä oli jälleen mainio esimerkki Rachel Ingallsin tavasta kirjoittaa tarinaan useita tulkintoja – onnellisia loppuja tai katastrofin enteitä – jotka eivät jätä lukijaa rauhaan.

Rachel Ingalls, Black Diamond. Faber and Faber 1992. Kansikuva: Andrzej Klimowski. 279 s.