Robert Holdstockin Alkumetsä-romaanin perusidea on kiehtova. Eri puolilla maailmaa on ulkoapäin mitaten pienehköjä metsäalueita, jotka kuitenkin laajenevat rajattomiksi maailmoiksi niille, jotka onnistuvat pääsemään niihin sisään. Nämä metsät pystyvät jollain selittämättömällä tavalla sisältämään ja säilyttämään kaikki ihmiskunnan eri aikojen tarinat ja myyttiset henkilöhahmot. Metsät myös reagoivat niiden läheisyyteen joutuneiden ihmisten alitajuisiin pelkoihin ja toiveisiin luomalla niitä vastaavia henkilöitä ja muuttamalla tarinat todellisuudeksi. Metsässä myös aika kuluu eri tahtiin kuin ympäröivässä maailmassa.
Tästä perusideasta romaani kehittelee jännittävän seikkailun. Se syntyy päähenkilön ja hänen apurinsa matkasta alkumetsään. Luvassa on siis ihmiskunnan perusmyyttien aineksia uudessa paketissa: myyttinen matka, elämän ja kuoleman virta, kadonneen rakastetun etsintä, veljesriita, isän ja pojan välinen kamppailu, kuoleman voittaminen. Juoni on tämän romaanin keskeinen osa, joten avaan sitä hieman tuossa jäljempänä, en kuitenkaan niin paljon, että tarvitsisi pelätä juonipaljastuksia. Lähes kaikki seuraavassa kerrottu tulee ilmi jo romaanin alkupuolella.
Romaanin alkumetsä sijaitsee Herefordshiressa Englannissa. Huxleyn perhe asuu aivan metsän laidalla, ja kaikki perheen jäsenet joutuvat tavalla tai toisella metsän lumoihin. Perheen isä George Huxley omistaa elämänsä metsän salaisuuksien selvittelylle. Perheen äiti Jennifer päätyy itsemurhaan, kun huomaa, ettei pysty kilpailemaan metsänneito Guiwennethin kanssa paikasta miehensä sydämessä.
Toinen maailmansota vie perheen molemmat pojat, Christopherin ja Stevenin, pois metsän vaikutuspiiristä. Christopher palaa kotiin heti sodan jälkeen, mutta haavoittunut Steven asuu toipilaana vielä muutaman vuoden Ranskassa.
Isän kuoleman jälkeen myös Steven, joka toimii romaanin kertojana, palaa kotiin. Stevenin näkökulmaa avartavat muiden romaanihenkilöiden päiväkirjanotteet sekä henkilöiden kertomat tarinat. Stevenin poissaolon aikana ja isän kuoleman jälkeen Christopher-veli on muuttunut: metsä on saanut otteen myös hänestä. Myös Christopherin alitajunta on luonut Guiwenneth-hahmon, joka on kuitenkin väkivaltaisesti menehtynyt. Christopher yrittää yhä pidemmiksi käyvillä metsäretkillä löytää Guiwennethin tai jonkin hänen olomuotonsa uudelleen. Etsintää haittaa isän alitajunnan metsään luoma myyttinen alkuolento, jättimäinen hirviö, joka niin ikään etsii Guiwennethiä.
Myös Steven joutuu metsän pauloihin, ja kuinka ollakaan hänkin luo oman ihanan Guiwennethinsä. Rakkaus on molemminpuolista. Täysin metsän alkukantaiseen soturi- ja metsästäjämaailmaan luisunut Christopher kuitenkin ryöstää Guiwennethin, ja Steven joutuu merkilliselle ja jännittävälle takaa-ajoretkelle. Sankari saa kumppanikseen sodassa arpeutuneen lentäjän, Harry Keetonin, joka on Ranskassa tehnyt pakkolaskun vastaavaan myyttimetsään. Hänellä on oma salainen syynsä lähteä mukaan.
Romaanin kehyskertomus sijoittuu toisen maailmansodan aikaan. Pula-ajan ajankuva ostokortteineen on tavoitettu onnistuneesti. Se on siis se tarvittava normaalitila, josta romaani avaa tien fantasiaan: suurimman osan romaanista vie mielikuvitusta kiihottavalla tavalla kuvattu ikiaikainen metsä omalaatuisine olentoineen. Henkilöiden psykologiaa ei romaanissa kovin syvältä luodata. Heissä on kuitenkin seikkailuromaaniin riittävästi säröjä ja tunnistettavia luonteenpiirteitä.
Romaanin lopussa on erinomainen näkökulman vaihdos. Minäkertoja saa väistyä. Romaanin loppu muodostuu tarinasta, jota nimetön kertoja kertoo. Alkumetsän uumenissa romaanin juoni on muuttunut myytiksi. Se kertoo meille juuri sen, mitä kukin lukija haluaa kuulla.
Robert Holdstock, Alkumetsä. Karisto 1985. Englanninkielisestä alkuteoksesta Mythago Wood (1984) suomentanut Anja Haglund. 276 s.
---------------------------
Helmet-lukuhaasteen kohta 12: Kirjassa ollaan metsässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!