Timo Parvela: Maukan ja Väykän matkakirja

Saimme joulun välipäiviksi kaksi yökylävierasta. Melkein nelivuotias toi mukanaan iltasaduksi Maukan ja Väykän matkakirjan. Ilahduin siitä kovasti, sillä tätä Maukka ja Väykkä -kirjaa en ollut aiemmin lukenut. Niinhän tässä sitten kävi, että kun kuuntelijan pää kolmen luvun jälkeen painui tyynyyn ensimmäisenä iltana, jatkoin kirjan loppuun omaksi ilokseni.

Maukka-kissan ja Väykkä-koiran luonteet ovat niin erilaiset, että niiden törmäyttämisestä riittää aina uutta iloa. Kyseessä on kirjallisuudessa menestyksekkäästi hyödynnetty ristiriita taivaanrannanmaalarin ja jalat tiukasti maassa pitävän tyypin välillä.

Maukka on aina haaveillut lähdöstä etelään muuttolintujen mukana. Tällä kertaa matka toteutuu. Pienellä vilpillä hän saa Väykän mukaansa. Arvata saattaa, että Väykkä huolestuu kotiasioiden sujumisesta, kun taas Maukka heti alkuun huolettomasti tuhlaa koko matkakassan uuteen kameraan. Molemmat toivovat, että toinen vähän muuttuisi matkan aikana.

Maukan matkapäiväkirja:

Minä haluan olla ilmapallonkevyt. Leijua ja liitää paikasta toiseen. Nähdä ja kokea. Tuottaa iloa ja olla iloinen. Minä en halua juurtua minnekään.

Onneksi Väykän avulias luonne auttaa toimeentulo-ongelmissa. Etelämaalaiset palkitsevat Väykän avun antamalla kaverusten käyttöön ensin punaisen Vespan ja myöhemmin vielä autonkin.

Vespa jo kertookin, että matka suuntautuu Italiaan. Väykän mielestä maassa on monenlaista vikaa: Pisan torni on vinossa, Colosseum on rikki ja David-patsaalta puuttuu vaatteet – siltä näkyy ihan kaikki. Näissä kohdissa kuvittaja Virpi Talvitien kuvat tuovat mainion lisän kerrontaan. Koko sivun kuvissa nähdään Pisan torni, Colosseum ja David semmoisina kuin ne Väykän unelmissa esiintyvät hänen vähän korjattuaan niitä.

Italian hedelmällinen maaperä herättää Väykässä haaveen eksoottisten lajikkeiden viljelystä. Hän alkaa olla valmis jäämään Italiaan pitemmäksikin aikaa. Italialaisten tymäkkää mehuakin Väykkä innostuu maistamaan niin paljon, että melkein joutuu naimisiin kummisetämäisen Don Karjuonen tyttären kanssa.

Väykän matkapäiväkirja:

Maa. Multa täällä on kuohkeaa ja rikasta. Minä en saa mielestäni näkyä kasvitarhasta, sen tuoksuista ja väriloistosta. Mitä kaikkea me voisimmekaan saada kasvamaan tästä maasta, tässä maassa.

Maukka ei halua asettua aloilleen. Meri on vielä näkemättä. Väykkä toteaa:

– Sinä olet niin levoton sielu. Aina matkalla jonnekin, mutta et koskaan perillä.

Yllättäen Maukassa kuitenkin alkaa vähitellen esiintyä koti-ikävän oireita. Molemmat siis todellakin muuttuvat matkalla. Uudet italialaiset ystävät keräävät kaveruksille kolehdin, jolla kotimatka parin viikon etelän loman jälkeen onnistuu. Maukka ja Väykkä -kirjoissa ystävyys voittaa aina lopussa. 

Sympaattinen lastenkirja, jonka aikuinen lukee mielellään lapsen kanssa. Molemmat löytävät varmasti itselleen sopivan viestin.

Timo Parvela, Maukan ja Väykän matkakirja. Tammi 2015. Kuvittanut Virpi Talvitie. 77 s.

---------------------------

Helmet-lukuhaasteen kohta 28: Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä.

Tämä lukuhaasteen kohta osoittautui hankalaksi. Tuntui siltä, että tähän sopisivat kaikki lukemani kirjat – tai vaihtoehtoisesti ei mikään niistä. Pitäisi kai jotenkin ensin määritellä hyöty. Olisiko mielihyvä hyödyllistä? Päätän, että on. Tästä kirjasta oli myös hyötyä touhukkaan tytön rauhoittamisessa yöpuulle.