Pat Barkerin kreikkalaisia myyttejä ja pronssikauden historiaa naisnäkökulmaan yhdistelevä romaanisarja on ehtinyt kolmanteen osaansa. Romaanin nimen "matka kotiin" on ymmärrettävä ironiseksi: naispäähenkilöiden matka suuntautuu nimenomaan pois kodista, Troijasta. He ovat sotasaalista, tavaraa, jonka mielipidettä ei kysytä.
Romaanin alkupuoli kertoo laivamatkasta, joka suuntautuu Troijasta kuningas Agamemnonin kotivaltioon Mykeneen. Kapteeni Andreaksen on alistuttava siihen, että hänen laivansa todellinen päällikkö on kuningas Agamemnon. Agamemnonilla on mukanaan Troijan kuninkaan tytär Kassandra, Apollonin papitar, jonka Agamemnon on ottanut jalkavaimokseen. Kassandran palvelijaksi on määrätty Agamemnonin henkilääkärin, Machaonin, orjatar Ritsa.
Romaanin minäkertojana toimii juuri Ritsa. Sarjan aiempien osien minäkertojan, Briseisin, Ritsa hyvästelee Troijan rannassa. Kertojan vaihtumisen myötä myös kerronnassa tapahtuu pieni sävyn vaihdos. Ylhäisöön kuulunut Briseis oli hänkin suorapuheinen, mutta Ritsa pistää vielä paremmaksi. Elämän raadollisuus ei ole hänelle vierasta. Hän on ollut lääkärin vaimo, ja sen jälkeen, kun kreikkalaiset olivat surmanneet hänen miehensä, lääkäri Machaon on ottanut hänet "palkinnokseen". Hän on auttanut haavoittuneiden hoidossa ja kehittynyt taitavaksi lääkeyrttien tuntijaksi.
Machaon on kohdellut apulaistaan lähes kuin vertaistaan parantajaa. Ainoastaan kerran, vahvasti juovuksissa, Machaon on raiskannut hänet. Tapahtuma vaivaa Ritsaa kovasti ja estää häntä täysin kunnioittamasta isäntäänsä.
Romaanisarjan aiemmat osat ovat pohjautuneet enimmäkseen Homeroksen Ilias-eepokseen ja jonkin verran myös Odysseiaan. Nyt päälähteenä on Aiskhyloksen kolmesta näytelmästä koostuva Oresteia, ennen kaikkea sen ensimmäinen osa Agamemnon. Veikkaan, että Pat Barker on hyödyntänyt runoilija Ted Hughesin Oresteia-käännöstä tai ainakin lukenut sen. Ted Hughesin anakronismeista piittaamaton ilmaisu näkyy myös Pat Barkerin sanavalinnoissa. Esimerkiksi sanat bantam cocks, sandblasting ja drama queen tuskin kuuluivat pronssikauden sanastoon.
Laivamatkaa synkistää kovien tuulien lisäksi myös kuningas Agamemnonin harhaisuus. Kotirannan lähestyessä kuningasta alkavat vaivata muistot Ifigeneiasta, tyttärestään, jonka hän murhautti saadakseen suotuisan tuulen sotaretkelleen. Tyttären vetoomukset (Father! Father!) kaikuvat hänen mielessään ja ennen kaikkea viimeinen sana (Daddy...). Harhoissaan Agamemnon luulee Kassandraa tyttärekseen ja lähes tappaa tämän. Lääkäri Machaonin huumaavien lääkkeiden avulla kuningas pystyy jotenkuten nukkumaan.
Ritsa ja Kassandra viettävät paljon aikaa yhdessä. Vähitellen ylpeä Kassandra alkaa nähdä orjassa myös ihmisen. Kassandra, jolla mahdollisesti on ennustamisen lahja, uskoo, että hän tulee pian kuolemaan yhdessä Agamemnonin kanssa.
Ritsa yrittää houkutella Kassandraa elämän puolelle. Kassandran tilanteen nimittäin tekee vaikeaksi se, että hän jo odottaa Agamemnonin lasta. Voiko ennustuksen muuttaa? Voisiko hän valita elämän itselleen ja lapselleen? Merkitsisikö ennustuksen muuttaminen sitä, että myös Agamemnon saisi elää? Sitä Kassandra ei voisi sallia. Hän hakee voimaa päätökselleen muistelemalla veljensä Hektorin poikalasta, jonka kreikkalaiset heittivät alas Troijan muurilta.
Kun laivasto viimein saapuu Mykeneen, siellä odottaa Agamemnonin puoliso Klytaimnestra, joka ei ole antanut miehelleen anteeksi Ifigeneian murhaa eikä ilahdu myöskään miehensä uudesta jalkavaimosta. Kertoja Ritsa tutustuu myös kuningatar Klytaimnestraan, sillä hänellä on parantavia voiteita Klytaimnestran tyttären Elektran ihosairauteen. Ritsan on helppo ymmärtää tyttärensä menettäneen naisen ajatusmaailmaa. Hänen oma tyttärensä kuoli kuumetautiin kymmenen vuoden ikäisenä.
Kuten romaanisarjan aiemmat osat myös The Voyage Home sisältää lukuja, jotka on kerrottu kolmannessa persoonassa yhden romaanihenkilön näkökulmasta. Kolmessa luvussa on Kassandran näkökulma ja kahdeksassa Klytaimnestran. Draaman keskellä olevien naisten ajatukset kartoitetaan siis perin pohjin.
Mykenen palatsi vaikuttaa kirotulta, kuten koko sitä hallitseva Atreuksen sukukin. Suvun historia on täynnä mielipuolista väkivaltaa. Agamemnonin isän Atreuksen veljellä oli ollut suhde Atreuksen vaimon kanssa. Atreus kosti veljelleen tappamalla tämän pojat ja valmistuttamalla lapsista illallisen. Aterian päätteeksi hän toi veljensä nähtäväksi lasten irtileikatut kädet.
Ritsa huomaa, että palatsiin ilmestyy sinne tänne pieniä kädenjälkiä. Aaveet eivät ole hyvänsuopia. Lääkäri Machaon kehottaa Ritsaa varomaan portaissa.
En tässä kerro romaanin lopun tapahtumia. Kreikan draamoja tunteville tapahtumien kulku on jo tuttu. Mitä voi odottaa suvusta, joka jäänyt kiinni murhan kierteeseen?
Ritsalle kuitenkin avautuu lopussa kaksi vaihtoehtoa: hänelle olisi tarjolla tehtävä Atreuksen suvun palveluksessa tai hän voisi paeta ja lyöttäytyä yksiin kapteeni Andreaksen kanssa. Heidän välinsä lämpenivät merimatkan aikana.
Ei ole vaikea arvata, kumman vaihtoehdon järkevä nainen valitsee. Hulluus saa hänen osaltaan loppua.
Olen aiemmissa blogikirjoituksissa nimennyt tämän Pat Barkerin romaanisarjan trilogiaksi. Nyt tuli mieleen, että saattaa tästä tulla pidempikin. Atreuksen suvussa olisi vielä yllin kyllin ruodittavaa. Seuraavassa osassa Agamemnonin poika Orestes voisi kostaa isänsä kuoleman äidilleen Klytaimnestralle, joka siis kosti Agamemnonille Ifigeneian murhan...
Oikeastaan toivon, että Pat Barker lopettaisi tähän. Trilogiaan jäi toiveikas loppu.
Pat Barker, The Voyage Home. Penguin Books 2025. Romaani julkaistiin alun perin vuonna 2024. Kansitaide: Sarah Young. 291 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!