Eliza Fenwick: Secresy

Eliza Fenwickin Secresy ilmestyi alun perin vuonna 1795. Tuon ajan kirjoja lukiessa on hyvä pitää mielessä, että ne on kirjoitettu ihmisille, joilla oli runsaasti aikaa lukemiseen. Vaikka tarinaan on upotettu monia arvoituksia, kirjailija pitää huolen, että lukijalle ei jää lopulta mikään epäselväksi. Kerronnassa on toisteisuutta. Ilmaisussa ei pyritä tiiviyteen vaan siinä tavoitellaan kaunista tyyliä, jossa suositaan retorisia tehokeinoja.

Kuten romaanin nimestäkin (Secresy, ei Secrecy) käy ilmi, 1700-luvun kirjoitettu englanti poikkeaa hieman nykyenglannin ortografiasta. Ei kuitenkaan niin paljon, että se haittaisi lukemista.

Vaikka kerronta nykylukijasta tuntuukin hidastetulta, dramatiikkaa siitä ei puutu. Juonen käänteet ovat jännittäviä ja melodramaattisia. Tunnelman luomisessa käytetään goottilaisen romaanin kuvastoa: mukana ovat rauniot, haudat, maanalaiset käytävät ja yölliset vaeltelut. Myös ajalle tyypillisistä paimenidylleistä on hieman lainattu. Kun romaanin päähenkilö tavataan ensimmäisen kerran, hänellä on kauriinvasa sylissään.

Eniten romaanin dramatiikkaan vaikuttaa kuitenkin se, että kyseessä on kirjeromaani. Koko romaani koostuu seitsemän kirjoittajan kirjeistä toisilleen. Lisäksi mukana on pari henkilöä, jotka esiintyvät vain kirjeiden vastaanottajina. Jokainen kirjeen kirjoittaja tuntee koko tarinasta vain sen, mitä on itse kokenut tai mitä hänelle on kerrottu.

Tärkeimmät kirjeiden kirjoittajat ja romaanin päähenkilöt ovat Caroline Ashbury ja Sibella Valmont. Carolinen isä on luonut huomattavan varallisuutensa siirtomaissa. Isän kuoleman jälkeen Caroline on muuttanut äitinsä kanssa Englantiin. Carolinen vanhemmat ovat olleet luonteeltaan täysin yhteensopimattomia. Isä on pyrkinyt tarjoamaan tyttärelleen koulutuksen ja ohjannut tätä tiedon pariin. Rouva Ashbury on viehättynyt seurapiireihin, joista hän etsii uutta, mielellään nuorta, aviomiestä. 

Caroline on jo lapsena tullut tietoiseksi siirtomaiden alkuasukkaiden huonosta kohtelusta. Hän pohtii, perustuuko hänen ja hänen äitinsä varallisuus siirtomaiden asukkaiden riistoon. Hämmästyttävän nykyaikaisilta tuntuvat hänen pyrkimyksensä alkuasukkaiden kunnialliseen kohteluun ja mietteensä siitä, tulisiko riisto jotenkin korvata. 

Caroline Ashbury on tutustunut itseään hieman nuorempaan, 18-vuotiaaseen Sibella Valmontiin vieraillessaan tämän sedän George Valmontin linnassa. George Valmont on pyrkinyt kasvattamaan orvon Sibellan erillään maailmasta. Vastentahtoisesti hän kuitenkin sallii Sibellan ja Carolinen kirjeenvaihdon. Sibellan ja Carolinen kirjeissä esille tuleva vilpitön ja rehellisyyteen pohjautuva ystävyys asettuu selväksi vastakohdaksi rouva Ashburyn seurapiirien liehittelylle perustuviin ystävyyssuhteisiin.

Nimen Valmont Eliza Fenwick luultavasti lainasi vuonna 1782 ilmestyneestä Choderlos de Laclosin romaanista Vaarallisia suhteita. Tämän kirjeromaanin itserakas ja kylmä tunteilla juonittelija oli varakreivi de Valmont. 

George Valmont on pettynyt yhteiskuntaan ja eristäytynyt siksi linnaansa. Sibellan, veljensä tyttären, hän on jättänyt vaille koulutusta. Kuvio on siis lähes sama kuin vuonna 1752 ilmestyneessä Charlotte Lennoxin romaanissa The Female Quixote. Valmont on ollut sitä mieltä, ettei Sibella tarvitse koulutusta. Hänestä on tuleva aviopuoliso Valmontin kaltaiselle miehelle, joka on halukas hylkäämään yhteiskunnan ja pitämään vaimonsa eristyksissä. Sibellan aviomieheksi Valmont on salaa ajatellut ottopoikansa Clement Montgomeryn. Clement ja Sibella ovat olleet toisiinsa kiintyneet lapsuudestaan asti.

Tässä romaanissa salaisuuksilla on huonot seuraukset. Valmont on salannut suunnitelmansa Clementin ja Sibellan tulevaisuudesta. Hän on lähettänyt Clementin maailmalle tutustumaan ammatteihin ja kuvitellut, että siinä sivussa Clement oppii halveksimaan yhteiskuntaa. Clement ei kuitenkaan ole luonteeltaan lainkaan taipuvainen halveksimaan maailmaa. Hän on avoin kaikille sen houkutuksille. Sibellalle hän ei ole pitkään pysynyt uskollisena. Clement kuvittelee erheellisesti, että Valmont aikoo hylätä hänet. Valmont ei luonnollisesti ole paljastanut hänelle sitäkään salaisuutta, että on Clementin biologinen isä.

Clementin ailahtelun vastakohtana on hänen ystävänsä Arthur Murden, joka Clementin kertomusten perusteella rakastuu Sibellaan ja haluaa pelastaa neidon julman setänsä vaikutuspiiristä. Sibellaa tavoittelee myös lordi Filmar. Hän tekee sen puhtaasti rahan takia, minkä tämä vilpitön huijari avoimesti myöntää kirjeissä ystävälleen. Filmar suunnittelee ja osittain toteuttaakin Sibellan ryöstön linnasta. Romaanin lopussa Filmar vaikuttaa oppivan jotain moraalista; Clement Montgomery jää pelkurimaiseksi opportuniksi, joka onnistuu varmistamaan itselleen varakkaan ja onnettoman avioliiton.

Paljastan juonesta nyt tämän kirjan ison salaisuuden. Clement käy tapaamassa Sibellaa linnassa. Heidän tapaamisensa jälkeen Sibella alkaa odottaa lasta. Sibella haluaisi tunnustaa asian sedälleen, mutta Clement estelee. Hänen toiveensa perinnöstä ovat jälleen heränneet ja hän pelkää, että jos Valmont saa tietää, miten hän on pettänyt tämän luottamuksen, hän saa ikuisiksi ajoiksi hyvästellä toiveensa perinnöstä. 

Salaisuudet tulevat lopulta julki. Sitä ennen ne ovat tehneet peruuttamatonta tuhoa. Kuolemiltakaan ei vältytä.

Naisten koulutus tai pikemminkin sen puute oli varsinkin naiskirjailijoiden teosten keskeinen teema 1700- ja 1800-luvuilla. Vielä vuonna 1915 Virginia Woolfin esikoisromaani Menomatka pohti tätä aihetta hyvin samassa sävyssä kuin Eliza Fenwick yli sata vuotta aiemmin. 

Caroline Ashburyn kirjeissä kirjailija toi ilmi omat yhteiskunnalliset kannanottonsa. Caroline moittii George Valmontia siitä, että tämä on vaatinut Sibellalta ja Clementiltä rajatonta tottelevaisuutta: tottelevaisuuden vaatimus "on melkein ajanut hyveen pois maailmasta, sillä olipa kyseessä rajaton ja perustelematon kuuliaisuus hallitsijalle, vanhemmalle tai aviomiehelle, mieli joka antautuu ehdottomalle perusteettomalle kuuliaisuudelle, menettää yksilöllisen arvokkuutensa, eikä ihmiseltä voi odottaa enempää kuin villipedolta."

What is to become of the child who is taught never to think or act for himself? Can a creature thus formed ever arrive at the maturity of wisdom? How is he who never reasoned be enabled in his turn to train his offspring otherwise than he himself was trained. Proud of sway and dominion, he gratifies every impulse of caprice, blindly commands while they blindly obey; and thus from one generation to another the world is peopled with slaves, and the human mind degraded from the station which God had given it.

Sibella Valmont synnyttää kuolleen lapsen. Muutaman päivän päästä hän kuolee itse synnytyksen komplikaatioihin. 

Kaksi vuotta tämän romaanin julkaisemisen jälkeen Eliza Fenwick joutui todistamaan lähes samaa tapahtumaa todellisessa elämässä. Hänen hyvä ystävänsä kirjailija Mary Wollstonecraft kuoli lapsivuoteeseen yksitoista päivää synnytyksen jälkeen. Lapsi kuitenkin jäi henkiin. Eliza Fenwick huolehti vauvasta tämän elämän alkuajan. Tästä lapsestakin tuli kirjailija. Jo 18-vuotiaana hän julkaisi tunnetuimman teoksensa nimeltä Frankenstein or the Modern Prometheus. Kyseessä on Mary Shelley.

Eliza Fenwick, Secresy Or The Ruin on the Rock. Pandora Press 1989. Romaani ilmestyi alun perin vuonna 1795. Kansikuva: Marion Dalley. 299 s.