"Peggy Cort on hullu." Tämä on vallitseva käsitys Brewstervillen pikkukaupungin kirjastonhoitajasta. Jotainhan täytyy olla vialla ihmisessä, joka omistaa elämänsä sille, että pienellä palkalla ja vuosilomansakin uhraten auttaa muita ihmisiä tietämään enemmän ja ymmärtämään paremmin. Amerikkalaisessa yhteisössä ei ole normaalia sekään, että välttää ihmisten seuraa eikä kysyttäessä yritä kaunistella mielipiteitään vaan pyrkii aina rehellisyyteen ja täsmällisyyteen. Tässä romaanissa kirjastonhoitajan työtä kuvataan ennennäkemättömällä lämmöllä. "Tieto ei ole valtaa, tieto on rakkautta", Peggy Cort uskoo.
Vuonna 1950 Peggy Cort tapasi ainoan ihmisen, joka ei pitänyt häntä hulluna. James Carlson Sweatt oli 11-vuotias tiedonhaluinen poika ilmaantuessaan ensimmäisen kerran asiakkaaksi Peggyn johtamaan kirjastoon. Tuossa vaiheessa James oli 188 cm pitkä. Kuollessaan kahdenkymmenen vuoden iässä James oli 262 cm:n pituinen ja painoi 188 kiloa. Jamesin aivolisäke jatkoi kasvuhormonin tuottamista hänen kuolemaansa asti. Peggy Cort oli yksi niistä harvoista, joiden mielestä James ei ollut sairas tai vammainen.
Romaani kertoo Peggyn ja Jamesin ystävyyden ja rakkauden koko tarinan Peggyn kertomana Jamesin kuoleman jälkeen. Heistä tuli ystävät jo ensitapaamisella ja myöhemmin tunne syveni rakkaudeksi. Neljäntoista vuoden ikäero ja huomattava kokoero eivät haitanneet heitä. Jamesin kuoleman jälkeen ikäero kyllä häiritsi Brewstervillen yleistä mielipidettä niin paljon, että Peggy menetti rakastamansa työpaikan.
Peggy on mainio minäkertoja. Hän on rauhallinen ja analyyttinen. Kerronnan omalaatuinen lakoninen huumori syntyy Peggyn tuoreista näkökulmista ja hänen itsetuntemuksestaan. Hän näkee ja ilmaisee selkeästi, miten hänen ajatuksensa eroavat muiden ihmisten ajattelusta. Peggyn kriittinen katse kohdistuu pikkukaupungin moraaliin ja lääketieteen tai tiedonvälityksen varjolla harjoitettavaan sensaatioiden tavoitteluun. Romaani puhuu kauniisti ihmisarvon puolesta.
Tutustumme romaanissa myös Jamesin äitiin ja perheensä hylänneeseen isään. Tärkeitä henkilöitä ovat myös Jamesin isän sisar Caroline ja tämän taiteilijamies Oscar, joiden luona James asuu.
Jamesin äidin kuoleman jälkeen Peggy ryhtyy toimeen. Sillä aikaa kun James on Bostonissa sairaalassa toipumassa jalan murtumasta, Peggy panee toimeen keräyksiä ja myyjäisiä, joista saaduilla varoilla Carolinen ja Oscarin pihalle rakennetaan Jamesin mittojen mukainen talo. Peggy myös ostaa itselleen auton, valtavan Nashin, josta poistetaan yksi etuistuin niin, että James mahtuu sen kyytiin.
Jättiläisen talosta tulee suosittu nähtävyys. Vähitellen James jopa suostuu keräämään pääsymaksuja uteliailta vierailijoilta. Sponsorit ovat tarpeen, sillä kaikki Jamesin vaatteet on valmistettava mittatilaustyönä. James ansaitsee tuloja myös kenkäkaupan mannekiinina sekä muutamalla sirkusesiintymisellä.
Peggyä Jamesin esiintymiset aluksi häiritsevät. Hän ei pidä kunnioituksen puutteesta, jota turistit osoittavat tallustellessaan töllistelemään Jamesin kotia. Paikalliset ihmiset sentään ymmärtävät ensin koputtaa oveen. James kuitenkin muistuttaa, että on harvinainen onni saada toimeentulonsa siitä, mitä haluaa tehdä – kuten Peggy saa kirjastotyöstä. Useimmat ihmiset joutuvat tyytymään siihen, että "rahan lähde on toisaalla kuin sydän". Oscarkin joutuu työskentelemään hotellin vastaanottovirkailijana saadakseen mahdollisuuden taiteensa harjoittamiseen.
Sirkuksessa James ja Peggy myös yllättäen kohtaavat ilmapiirin, jossa Jamesin erikoisuus ei herätä kummastelua. Pienikokoinen nainen ja jättikasvuinen mies kohtaavat toisensa siellä tasavertaisina ihmisinä. Jamesin itsetunnolle sirkuksella on myönteinen vaikutus.
Jamesin kuoltua Peggyn surutyö saa yllättäviä muotoja. Hänen yrityksensä päästä lähelle Jamesia vaikuttaa epätoivoiselta ja surulliselta. Poikkeuksellisen naisen ratkaisu on myös poikkeuksellinen. Jamesin geenit jäävät kuin jäävätkin elämään Peggyn tyttäressä. Saattoiko miehestä, jonka lääkärit totesivat lisääntymiskyvyttömäksi, tulla isä kuolemansa jälkeen? Onko Peggy Cort hullu? Lukija saa päättää.
Kirjailija Elizabeth McCracken (s. 1966) toimi kirjastonhoitajana ennen ryhtymistään päätoimiseksi kirjailijaksi ja kirjoittajien kouluttajaksi.
Elizabeth McCracken, The Giant's House. Vintage 1997. Romaani ilmestyi alun perin vuonna 1996. Kansikuva: Vincent McIndoe. 261 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!