Marie Redonnet: Tir & Lir

Marie Redonnet'n Tir & Lir on minimalistinen näytelmä, jonka voi kyllä halutessaan lukea myös dialogimuotoisena romaanina, koska sen kohtausrakenne ei ole erityisen draamallinen. Sen tapahtumat sijoittuvat kymmenelle peräkkäiselle maanantaille ja toistuvat joka päivä lähes samanlaisina. Näyttämökuva on pelkistetty: huoneessa on neljä sänkyä, joista kaksi on hieman pienempiä; yöpöytä, jonka päällä kaksi paksua kirjenippua; nojatuoli ja kirjoituspöytä.

Mab ja Mub saavat joka maanantaiaamu kaksi kirjettä, jotka Mub lukee ääneen Mabille. Yksi kirje heidän pojaltaan Tiriltä, joka on sotilas, ja toinen heidän tyttäreltään Liriltä, joka on ilmeisesti prostituoitu, vaikkei sitä aivan suoraan sanotakaan. Joka maanantai-iltapäivä, lukuun ottamatta aivan viimeistä päivää, jolloin Mub kirjoittaa lapsilleen jo aamulla, Mub kirjoittaa molemmille lapsilleen kirjeet, jotka lukee ääneen Mabille. Kirjeiden saamisen ja kirjoittamisen välillä Mab ja Mub keskustelevat, enimmäkseen lapsistaan mutta myös omista vaivoistaan. Tir ja Lir esiintyvät näytelmässä vain kirjeidensä kautta. Kirjeissä ei ole kovin paljon eroja päivästä toiseen; niiden sävy on aina rakkauden ja huolenpidon täyttämä.

Mab on saanut lapset, Tirin ja Lirin, noin kolmekymmentä vuotta aiemmin. Siitä lähtien hänellä on ollut epämääräisiä vatsakipuja eikä hän ole noussut vuoteestaan. Mub on koko pitkän ajan hoitanut Mabia. Mab on luku- ja kirjoitustaidoton. 

Mub on ollut postinkantaja, mutta hänen jalkansa ovat nyt huonossa kunnossa, mistä hän syyttää liiallista kävelemistä työssään. Näytelmän kymmenen päivän aikana Mabin jalkojen kunto huononee entisestään ja viimeisinä päivinä hänkin on koko ajan vuoteessa. Hän ei ole enää pitkään aikaan pystynyt vaihtamaan lakanoita, joten vuoteet ovat saastaisessa kunnossa. Näytelmän keskivaiheilla Mab ja Mub siirtyvät pariksi päiväksi lastensa vuoteisiin, mutta palaavat takaisin omiinsa, koska lastenkin vuoteet likaantuvat.

Ensimmäisen maanantain kirjeessä Tir kertoo haavoittuneensa jalkaan harjoituksissa ammutusta harhaluodista. Hän joutuu jäämään sairaalaan, kunnes haava on parantunut. Myös Lirillä on huonoja uutisia: hän on saanut kuumetaudin, joka karkottaa pois asiakkaat.

Seuraavissa kirjeissä tilanne huononee kummankin lapsen osalta. Tiriltä amputoidaan ensin yksi jalka ja myöhemmin vielä toinenkin. Lir joutuu sairaalaan karanteeniin mikrobitulehduksen takia. Välillä lasten vointi paranee ja he suunnittelevat kirjeissä kotona käymistä, mutta viime hetkellä heiltä tulee kirjeet, jotka kertovat, että Tirin majuri ja Lirin lääkäri ovat kieltäneet matkustamisen. 

Mub järjestelee kirjeitse koko perheelle paikkoja hoitolaitokseen, mutta suunnitelma peruuntuu, kun käy selväksi, etteivät lapset pysty tulemaan mukaan. Viimeisenä maanantaina tulee kirje Tirin majurilta ja toinen Lirin lääkäriltä. Tir ja Lir eivät tule selviämään hengissä: kirjeitä ei enää tule. 

Mub kirjoittaa lapsilleen viimeiset kirjeet, joissa kertoo, että myös heidän – Mabin ja Mubin –  elämä on lopussa ja että lasten kirjeet ovat olleet parasta vanhempien elämässä ja ainoa millä on merkitystä. Näytelmä loppuu siihen, että Mab ja Mub hyvästelevät toisensa. Kun kirjeet loppuvat, loppuu elämä.

Edellä kerrotusta on varmaan käynyt ilmi, että kyseessä on hyvin abstrakti, tekstipainotteinen näytelmä. Sen päähenkilöiden elämä muodostuu kirjaimellisesti teksteistä, kirjeistä. Yllättävää on oikeastaan vain se, miten liikuttava näytelmä on saatu aikaan näin pelkistetyillä keinoilla.

Näytelmän kirjallinen esikuva on helposti tunnistettavissa: samanlaisia äärimmilleen pelkistettyjä ja toistoon luottavia draamoja olemme nähneet ja lukeneet Samuel Beckettin tuotannossa. Beckettin mieltymys yksitavuisiin, hieman outoihin henkilönimiin toistuu myös Redonnet'n näytelmässä. (Nimiin kätkeytyy myös sanaleikki: tirelire tarkoittaa säästölipasta.) Beckettin Leikin lopussa on jopa hieman samanlainen rappeutunut vanha pariskunta – jalattomat Nell ja Nagg – jotka elävät roskalaatikoissa. Beckett vaikuttaa kuitenkin melko kylmältä verrattuna Redonnet'n tunteikkuuteen.

Tir & Lir -näytelmää lukiessani huomasin, että kun kerronta on kovin toisteista ja korostetun yksinkertaista ja tapahtumia on vähän, mielikuvitukseni alkaa tuottaa merkityksiä, jotka eivät välttämättä ole kirjailijan tarkoittamia. Kerron siis tässä lopuksi, kuinka minä tämän tarinan luin. En väitä, että tulkintani on oikea. Todennäköisesti se on aivan metsässä, mutta syyttäköön kirjailija itseään, kun jätti portin sinne auki.

Kiinnitin huomiota vihjeisiin, jotka korostivat lasten kirjeiden keskeisyyttä Mabin ja Mubin elämässä. Kun Mabilla on yltyviä mahavaivoja, Lirin kirjeisiin ilmaantuu "mikrobi". Kun Mubin jalat eivät enää kunnolla kanna, Tir haavoittuu jalkoihin. Kun Mub menettää liikuntakykynsä, Tirin jalat amputoidaan.

Missään vaiheessa emme näe postinkantajaa, joka tuo kirjeet. Ne ovat Mubilla valmiina maanantaiaamuisin. 

Keskustelussa Mabin kanssa Mub kertoo, ettei hän olisi halunnut lapsia. Hän olisi halunnut olla vain kahdestaan Mabin kanssa. Mab on ollut vuoteenomana lasten syntymästä asti. Mitä on tapahtunut?

Edward Albeen tunnetussa näytelmässä Kuka pelkää Virginia Woolfia sen päähenkilöillä, Georgella ja Marthalla, on poika, joka osoittautuu pariskunnan mielikuvituslapseksi. Samaan tapaan aloin ajatella Tiriä ja Liriä vain sanoista rakennettuina lapsina, fiktiona, josta on tullut kahden onnettoman ihmisen elämän sisältö.

Postinkantajalle, Mubille, voisi helposti pälkähtää päähän lohduttaa lapsensa menettänyttä äitiä kirjeillä olemattomilta lapsilta. Mab on luku- ja kirjoitustaidoton, joten petos on ollut helppo toteuttaa. Näytelmä antaa myös vihjeitä siitä, että Mab on mukana juonessa, vaikkei paljastakaan sitä suoraan Mubille. Hän toteaa jo varhain, että kirjeet ovat Mubin koko elämä. Näytelmän viimeisissä sanoissa hän sanoo selvästi, ettei koskaan unohda Mubin kirjeitä – lasten kirjeistä hän ei sano mitään. 

MAB. – Je n'oublierai jamais tes lettres. Je m'en souviendrai jusqu'à la fin. C'est déjà la fin, Mub?

MUB. – Oui, Mab.

MAB. – Alors, adieu, Mub.

MUB. – Adieu, Mab.

Että tämmöistä ylitulkintaa tällä kertaa. Anteeksi jos pilasin hyvän absurdin näytelmän etsimällä siitä merkityksiä.

Marie Redonnet (s. 1948) on arvostettu ranskalainen kirjailija, jonka tuotteliain vaihe sijoittuu 1980- ja 1990-luvuille.

Marie Redonnet, Tir & Lir. Les Éditions de Minuit 1988. 77 s.

-------------------

Helmet 2022 -lukuhaasteen kohta 23: Pieni kirja.