perjantai 19. tammikuuta 2024

William Trevor: The Love Department

Wimbledonin ylemmän keskiluokan kotirouvat ovat tyytymättömiä. Heidän aviomiehensä ovat kiinni työelämässä. Kotona ollessaankaan miehet eivät ole täysin läsnä. Lapset, jos heitä on ollenkaan, ovat jo koulussa tai lähteneet omilleen. Kotiapulaiset huolehtivat useimmista kotiaskareista. 

Tähän täyttämistään odottavaan tyhjyyteen astuu Septimus Tuam, kaunis mies. Sateenvarjonsa kärjellä hän kuin vahingossa raapaisee rikki ostoksilla olevan rouvan sukan. Sitten hän vaatii saada korvata kömpelyytensä. Muutaman päivän päästä hän ilmestyy rouvan ovelle uudet sukat mukanaan. Pian sen jälkeen Septimus Tuam tunnustaa rakastaneensa naista ensisilmäyksestä lähtien.

Lady Dolores Bourhardie pitää suuressa lehdessä avioliiton ongelmiin keskittyvää suosittua vastauspalstaa. Hänen Rakkausosastonsa työllistää ison joukon ihmisiä, jotka lukevat naisten heille lähettämiä kirjeitä ja vastaavat niihin. Lady Dolores on omistautunut työlleen täydellisesti. Hänen asuntonsakin sijaitsee Rakkausosaston takahuoneissa.

Jo pitkän aikaa Lady Dolores on saanut kirjeitä, joissa naiset kertovat kohtalokkaista rakastumisistaan mieheen, joka on vietellyt heidät, rikkonut heidän avioliittonsa ja vienyt heidän rahansa mutta jota he eivät pysty unohtamaan. Muutamat ovat luopuneet myös elämästään, koska ovat joutuneet luopumaan Septimus Tuamista.

Masentuneille ja väsyneille naisille, joiden elämä on menettänyt kirkkautensa ja alkanut näyttäytyä rumana ja jotka ovat menettämässä kosketuksen aviomieheensä, Lady Dolores haluaisi sanoa: "Malta mielesi, ole rauhallinen." Hän ymmärtää itsekin, etteivät nuo sanat pysty kilpailemaan Septimus Tuamin kanssa, kun tämä sanoo naiselle: "Minä rakastan sinua."

Romaanin alussa nuori mies, Edward Blakeston-Smith, poistuu uskonnollisen järjestön ylläpitämästä hoitolaitoksesta, jossa on ollut toipumassa mainosjulisteita koskevista harhoistaan, ja pestautuu Lady Doloresin Rakkausosaston virkailijaksi. Lady Dolores huomaa pian, ettei monessa suhteessa lapsellinen Edward sovellu arvioimaan lukijakirjeitä. Hän ei kykene erottamaan tosissaan lähetettyjä kirjeitä pilailusta. Edward voisi kuitenkin toisella tapaa olla hyödyksi. Lady Dolores näkee maailman hengellisten voimien taistelukenttänä: vain Edwardin täydellinen viattomuus voi pärjätä paholaismaiselle Septimus Tuamille.

Niinpä Edward alkaa ajella ympäri Lontoota vuokraemännältään lainaamallaan naistenpyörällä. Hän yrittää jäljittää naisia, jotka ovat tulleet petetyiksi. Heidän avullaan hän uskoo löytävänsä itse Septimus Tuamin. Takaa-ajo ja aikuisen ihmisen puhetavan omaksuminen ottavat voimille. Edward ei vielä ole täysin valmis tehtävän edellyttämään kypsyyteen. Stressaantunut Edward alkaa kuulla olemattomia. Hän myös alkaa uskoa, että hänen tulee tappaa Septimus Tuam. Tätä häneltä vaativat Lady Dolores ja kolme kuollutta naista. Vai vaativatko? Eihän hän tietenkään voi olla siitä varma.

Edellä kerrotusta käy ilmi, että The Love Department yhdistelee fantasiaa ja realismia omaperäisellä tavalla. Samankaltaista sekoitusta olen löytänyt myös toisen britin, Muriel Sparksin, romaaneista.

Edward tutustuu etsintöjensä aikana useisiin erilaisiin ihmisiin. Mukana on jälleen koko joukko kateellisia, ilkeitä ja pikkumaisia sivuhenkilöitä, joiden kuvaamisessa William Trevor on erityisen taitava. Edwardin etsinnät johtavat hänet todistajaksi useisiin farssimaisiin tilanteisiin.

Tämän farssikarusellin keskellä on Bolsoverin pariskunnan, Even ja Jamesin, avioliittodraama. He ovat hieman alle 40-vuotiaita ja olleet kymmenen vuotta naimisissa. Heillä on kaksi kouluikäistä lasta. James on äskettäin kohonnut työpaikallaan yhtiön johtokuntaan. Eve Bolsoverista tuntuu, ettei hän enää saa kosketusta mieheensä, joka viihtyy illat paremmin konjakkipullon seurassa. Myös James on tyytymätön elämäänsä. Työssä onnistuminen ei ole tuonut hänelle tyydytystä, ja hän ymmärtää, että myös hänen vaimonsa on onneton. Konjakkia siemaillessaan hän haaveilee täydellisestä epäonnistumisesta ja uudesta alusta varattomana yhdessä Even kanssa. Kun työpaikan kiipijä, herra Lake, alkaa juonitella Jamesin syrjäyttämiseksi, James antaa tämän tapahtua estelemättä.

Juuri siinä vaiheessa, kun näyttää, että Eve on päättänyt yrittää avioliittonsa pelastamista, saapuu paikalle Septimus Tuam. Edes järkevä Eve ei pysty vastustamaan viettelijän hypnoottista katsetta vaan lankeaa tämän pauloihin. Eve on kuitenkin niin rehellinen, että ilmoittaa heti miehelleen jättävänsä tämän Tuamin takia. Tämä tapahtuu liian pian Septimus Tuamin mielestä, koska hän ei ole ehtinyt lypsää Eveltä riittävästi rahaa eikä hän tietenkään suunnittele pysyvää suhdetta saati avioliittoa Even kanssa. James sanoutuu irti työstään ja muuttaa yksin lapsuuden kotiseudulle hoitamaan isältään perimäänsä kauppapuutarhaa.

Millainen sitten on tämä vastustamaton Septimus Tuam – sen lisäksi, että hän on kaunis? Even ensimmäiset vaikutelmat ovat, että mies on kuin mustavalkoisesta elokuvasta, jotenkin väritön – kuin hyvä pappi

Romaanin kaikkitietävän kertojan avulla pääsemme kurkistamaan myös Septimus Tuamin elämään. Hän makailee päiväkausia askeettisen asuntonsa vuoteella lehtiä selaillen. Hän merkitsee tapaamisia kalenteriin ja tuntuu sen jälkeen unohtavan ne täysin. Hän laskee paperille naisilta saamiaan rahasummia. Hänen mielensä vaikuttaa muuten lähes tyhjältä. Hän toteaa itsekin, ettei hänellä ole aivoja ja siksi hänen täytyy tehdä laskutoimitukset huolellisesti. Toisin kuin lady Doloresin kuvitelmissa Septimus Tuam ei vaikuta paholaismaiselta, ei edes epämoraaliselta. Hän on a-moraalinen, täysin moraaliton, ulkopuolinen omassakin elämässään. Vaikuttaa siltä, että Septimus Tuamin menestys viettelijänä perustuu siihen, että tämän tyhjyyden kukin nainen voi täyttää omilla toiveillaan ja tarpeillaan.

Romaanin loppua en paljasta. Se muodostuu useiden pikkutapahtumien ketjusta. Se, kuka on syyllinen dramaattiseen loppuratkaisuun, riippuu siitä, miten kauas ketjussa kuljemme taaksepäin ja mistä kohtaa sen katsomme alkavan. Romaanin lopussa tuikahtaa myös pieni toivonkipinä Eve ja James Bolsoverin avioliitolle.

Tämä on nyt kolmas William Trevorin tuotannon alkupään romaani, jonka olen lukenut melko lyhyen ajan sisällä. Tämä The Love Department menee kahta aiempaa syvemmälle koskettaviin ihmiskohtaloihin hauskan pintatason alla. Muutamat piirteet toistuvat näissä kolmessa – kuten useissa myöhemmissäkin Trevorin teoksissa: koomisen ja traagisen läsnäolo yhtä aikaa; sosiopaattiset henkilöhahmot; useiden henkilöiden koomisen muodollinen puhetapa sekä jännittävä juoni, joka ennakoi dramaattista loppuratkaisua. 

Myös joitain vähemmän tärkeitä yhteisiä piirteitä on tullut esiin, esimerkiksi kirjailijan mieltymys syksyyn tapahtumien ajankohtana. Kirjallisuudentutkija Northrop Frye katsoi, että syksy on taiteessa tragedian vuodenaika, johon liittyy usein henkilöiden kypsyys ja vanhuus. Tätä vuodenaikaa hallitseviksi myyteiksi hän katsoi lankeamisen, rappeutumisen ja erot. The Love Department -romaaniin tämä myyttikriittinen näkemys sopii hyvin, sillä tarinan keskiössä ovat avioliittojen rappeutuminen, lankeaminen viettelijän ansaan ja avioerot. Romaani kysyy tärkeän kysymyksen: miten rakkauden saa kestämään? Vastaus näyttäisi olevan: ei mitenkään – mutta ehkä rakkaus on herätettävissä uudelleen henkiin. 

Kaikissa kolmessa äskettäin lukemassani romaanissa myös mainitaan ainakin ohimennen Wimbledonissa sijaitseva Rimini Hotel -täysihoitola. Tässä on tuskin kyse muusta kuin kirjailijan pienestä pilailusta ja silmäniskusta uskolliselle lukijalle


William Trevor, The Love Department. Penguin Books 1981. Romaani ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1966. Kansikuva: James Marsh. 263 s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat tervetulleita!