Romaani joka kertoo stand up -keikasta! Aidosti koomisen romaanin metsästykseni jatkuu. Pääsisiköhän nyt nauramaan?
Olen aiemmin lukenut israelilaisen David Grossmanin romaanin Sinne missä maa päättyy, joten arvasin kyllä, että itkuakin on luvassa. Sinne missä maa päättyy on nimittäin romaani, jossa sotaa kuvataan yksittäisten ihmisten ahdistavien ja rampauttavien kokemusten kautta. Sota on myös yksinäisyyttä, häpeää ja pelkoja joista ei voi ääneen puhua. Ei naljailevien velikultien metsäretkeilyä.
Sinne missä maa päättyy sisältää takaumia kahdesta Israelin arabivaltioita vastaan käymästä sodasta: vuoden 1967 kuuden päivän sodasta sekä vuoden 1973 jom kippur -sodasta. Romaanin nykyhetkessä eletään 2000-lukua. Oran ja Ilanin poika Ofer on vapautumassa kolmen vuoden asepalveluksesta. Yllättäen hän päättää jatkaa palvelustaan neljällä viikolla voidakseen osallistua alkavaan sotilasoperaatioon sotilastovereidensa kanssa. Äiti Ora on kauhuissaan. Hän lähtee pitkälle patikkamatkalle, koska arvelee taikauskoisesti, ettei Oferille voi sattua mitään, jos Ora on suruviestin ulottumattomissa.
Romaanin jälkisanoissa David Grossman kertoo, että Sinne missä maa päättyy -romaanin kirjoittaminen perustui samankaltaiseen taikauskoon. Hän toivoi, että romaanin kirjoittaminen suojelisi hänen asepalvelusta suorittavaa Uri-poikaansa. Taika ei tepsinyt: Uri sai surmansa islamistista Hizbollah-järjestöä vastaan käydyssä toisessa Libanonin sodassa vuonna 2006, kun romaani oli melkein valmis.
Hevonen meni baariin sisältää paljon vitsejä, mutta hauska se ei ole. Romaani kuvaa rautalangasta vääntäen, miten kiusattu, pahoinpidelty ja perheen traumoja piilotteleva poika ottaa pellen roolin ja tekee siitä itselleen ammatin. Jos itsekin nauraa, näyttää siltä kuin ei sattuisi. Romaanin päähenkilö, stand up -koomikko Dovaleh Greenstein, on viimein 57-vuotiaana ja vakavasti sairaana valmis poistamaan naamion kasvoiltaan. Todistajiksi joutuvat pahaa aavistamattomat katsojat, jotka ovat tulleet viettämään hauskaa iltaa mutta joutuvatkin seuraamaan, kuinka Dovaleh heidän edessään kääntää sielunsa nurin ja ravistelee sen tyhjäksi kaikesta kuonasta.
Suuri osa katsojista saa tarpeekseen illan mittaan. Ne, jotka jäävät, ymmärtävät, että heille tarjotaan jotain poikkeuksellista. Osa katsojista pyytää suoraan, että esiintyjä jättäisi vitsit pois ja palaisi varsinaiseen tarinaan.
Romaanin kertoja on eläkkeellä oleva tuomari, joka on tuntenut Dovalehin lapsena. He eivät ole tavanneet yli neljäänkymmeneen vuoteen. Jonkin verran ennen stand up -keikkaa Dovaleh on yllättäen ottanut yhteyttä tuomariin ja pyytänyt tätä tulemaan paikalle. Dovaleh pyytää, että tuomari antaisi arvionsa – tai tuomionsa – keikasta ja esiintyjän persoonasta, koska itseään on vaikea nähdä objektiivisesti, ulkopuolisen silmin.
Illasta tulee sielua puhdistava kokemus myös tuomarille. Hän joutuu käymään läpi oman petturuutensa lapsena, kun ei ole puolustanut kiusattua toveriaan. Petoksen syy on tavallinen: jottei joutuisi itse kiusatuksi. Myös kaipaus kolme vuotta aiemmin kuolleeseen puolisoon herää pimeässä katsomossa. Puolison menettäminen on katkeroittanut tuomarin. Hän on purkanut pettymyksensä työhönsä ja joutunut lähtemään virastaan kohtuuttoman ankarien tuomioiden tähden.
Katsomossa on myös toinen Dovalehin lapsuudenaikainen ystävä, lyhytkasvuinen nainen Azulai, jota Dovaleh on lapsena lohduttanut. Tämä nainen näkee Dovalehin luonteen perimmäisen hyvyyden kyynisten vitsien alta ja tukee koomikkoa myötätunnollaan.
Keikan jälkeen Dovaleh ilmoittaa, että se oli hänen viimeisensä. Ilmeisesti rooli ei enää ole tarpeen. Myös tuomari on karistanut kyynisyytensä. Romaanin lopetus on lohdullinen ja vahvasti toiveikas.
Ne stand up-esitykset, joita itse olen televisiosta nähnyt, eivät ole perustuneet vitseihin vaan pikemminkin koomisiin havaintoihin. Olen nähnyt myös pari sellaista esitystä, joissa esiintyjä menee aika syvälle omiin traumoihinsa. Ei kuitenkaan ihan niin syvälle kuin Dovaleh tässä romaanissa. Vitsiä hevosesta joka meni baariin ei muuten romaanissa kerrota loppuun. Se onkin oikeastaan ainoa kesken jäänyt asia tässä pienessä ja tiiviissä romaanissa.
David Grossman, Hevonen meni baariin. Otava 2018. Englanninkielisestä käännöksestä A Horse Walks into a Bar (2017) suomentanut Arto Schroderus. Hepreankielinen alkuteos Sus echad nichnas lebar ilmestyi vuonna 2014. Kannen suunnittelu: Anna Lehtonen. 196 s.
--------------------
Helmet 2022 -lukuhaasteen kohta 24: Kirjan on kirjoittanut Lähi-idästä kotoisin oleva kirjailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!