maanantai 18. lokakuuta 2021

Torgny Lindgren: Pylssy

Torgny Lindgrenin romaanissa mies, joka on kirjoittanut pikku-uutisia paikallislehteen, sanotaan irti tehtävästään, koska hänen uutisensa ovat osoittautuneet omasta päästä keksityiksi. Yli viidenkymmenen vuoden päästä, lehden päätoimittajan kuoltua, mies alkaa kirjoittaa aikanaan kesken jäänyttä uutista loppuun. Mies on jo vanhainkodissa ja iältään 107-vuotias. 

Lehtiuutinen kasvaa romaanin mittaiseksi. Se alkaa siitä, että sodan jälkeen Ruotsin Västerbottenin Avabäckiin saapuu saksalainen mies, joka myy pakettiautosta korvikemateriaaleista valmistettuja tekstiilejä. Hän asettuu asumaan autiotaloon. Mies käyttää nimeä Robert Maser, mutta saattaa olla paennut natsijohtaja Martin Borman – tai saattaa olla olematta. Hän on mahdollisesti menettänyt muistinsa – tai sitten ei ole. 

Samaan aikaan paikkakunnalle saapuu myös uusi opettaja, keuhkotaudista parantunut Lars Högström, joka saa kortteerin Eva Marklundin yläkerrasta. Evan mies Manfred on keuhkotautiparantolassa. Hyvin pian Lars Högström muuttaa alakertaan Evan makuukamariin.

Robert Maser ja Lars Högström ystävystyvät. Heitä yhdistää rakkaus musiikkiin ja laulamiseen. Melko pian he havaitsevat, että heitä yhdistää myös rakkaus västerbottenilaiseen perinneruokaan pylssyyn. Hagströmin moottoripyörällä he kiertelevät kesän ajan tutustumassa eri kylien pylssyihin. Jokaisella talolla on omansa.

Pylssy (myös pylsy), ruokalaji joka valmistetaan hienonnetuista ruhon osista, usein sisälmyksistä, kypsennetään omassa liemessään. Hakkelusta. Alun perin "bulscha" kreikan sanasta "balsamon", alkujaan seemiläinen sana, joka tarkoittaa sitkasta hartsin ja tuoksuvien juoksevien öljyjen sekoitusta (katso Balsamikuusi). Kuvaannollisessa mielessä lohtu, armo, lääkitys ja lievitys.

Romaanin sivujen reunassa on tuon tuosta selittäviä tietolaatikoita kuin sanomalehtiuutisessa konsanaan. Yllä oleva pylssyn määritelmä on yksi niistä. Pylssyn ja palsamin etymologinen yhdistäminen kuulostaa kaukaa haetulta, mutta tässä romaanissa se on täyttä totta. Pylssy kasvaa kaiken sen vertauskuvaksi, mikä elämässä on tavoittelemisen arvoista. Se syntyy halvoista raaka-aineista niin kuin elämä itse, mutta makuelämyksenä se on jotain lähes tuonpuoleista.

Pylssyssä kaikki on mahdollista. Se on järjestyneen ja sivistyneen yhteiskunnan tuolla puolen. Jos elämä on ollut tyhjää ja tarkoituksetonta ja sitten kohtaa pylssyn, tulee sanoneeksi itselleen: mittaamattomassa ja rajattomassa on sentään jokin pohja tai ydin tai keskipiste, ei ole pakko antaa periksi. 

Kahden hurmioituneen elämän tarkoituksen etsijän, Robert Maserin ja Lars Högströmin, vastakohdaksi asettuu paikkakuntalainen Bertil. Hän on ulkoisesti täydellisen symmetrinen mies. Hänen oikea ja vasen kätensä ovat toistensa täsmälliset peilikuvat, samoin hänen kasvojensa vasen ja oikea puoli. Symmetrisyyttään hän korostaa kantamalla vyöllään kahta puukkoa, yksi kummallakin puolella kehoa. Ulkoisesti täydellisen symmetrinen mies on kuitenkin sisäisesti vino. Hän on läpikotaisin itsekäs ja kateuden kalvama.

Bertil on kateellinen Lars Högstrandin eroottisesta menestyksestä Eva Marklundin kanssa sekä Robertin ja Larsin ystävyydestä. Pylssyyn hän suhtautuu itsekkäällä ahneudella. Jonkinlaista kaipuuta ylevään on myös Bertilissä: hän kuuntelee mielellään Robertin ja Larsin duettolauluja. Saadakseen kuulla niitä enemmän hän järjestää niin, että Robertin asuma talo palaa ja Robertkin joutuu muuttamaan Eva Marklundin taloon.

Jännittäväksi kertomukseksi kateudesta ja petoksesta muuttunut lehtiuutinen uhkaa taas jäädä kesken, kun kunnallisneuvos säästösyistä kieltää uutismieheltä kirjoitusvälineet ja kirjoitusoikeuden. Vastauskirjeessään kunnallisneuvokselle uutismies solmii tarinansa kesken jääneet juonilangat yhteen. Lopussa myös kirjoittajan henkilöllisyys paljastuu. Hän osoittautuu yhdeksi tarinassaan esiintyneistä henkilöistä.

Näennäisen arkisesta aiheestaan ja maalaisympäristöstään huolimatta romaani on kertojaratkaisuiltaan lähes postmoderni. Sen kerronta muodostuu sisäkkäisistä osasista kuin kiinalainen rasia. Romaanin kertoja myös pohtii monia kertomateknisiä asioita, muun muassa sitä, mitä voi jättää kirjoittamatta tai sitä mikä on muistin osuus luomistyössä. Mikä on toden ja fiktion suhde?

Tapahtuuko todellisuudessa ylipäätään asioita, tapahtumia joilla on alku ja loppu? Vai luodaanko ne kirjoituksessa, sen lauseissa, kappaleissa ja luvuissa, ovatko ne lyhyesti sanoen tulos kirjoituksen järjestyksen vaatimuksesta?

Myös mielikuvitus on todellisuuden tuote.

Hauskana yksityiskohtana romaanissa esiintyy henkilönä myös Torgny Lindgren -niminen keuhkotautioireinen pikkupoika, joka ei ole lainkaan katkera vaan kiitollinen osastaan. Keuhkotautiin kuoleminen säästäisi hänet monilta elämän vastenmielisiltä velvollisuuksilta.

Sitä paitsi hän tunsi toisinaan niin hurjistunutta ja mielipuolista iloa ettei sanoisi autuutta siitä että oli olemassa, että oli varmaan viisainta ettei hänestä koskaan tulisi aikuista. Kukaan ei pystynyt ennakoimaan tai arvioimaan, mitä tuollaisella mielenlaadulla varustettu ihminen voisi saada aikaan.

Tuollaisella mielenlaadulla voi saada aikaan vaikkapa erittäin viihdyttäviä ja samalla syvällisiä romaaneja.

Liisa Ryömän suomennos tuntui luontevalta eikä vetänyt huomiota itseensä. Se on aina hyvän suomennoksen merkki. Sana ohkoleipä kalskahti hieman tekniseltä termiltä; arvelin, että kyseessä on se lätty, jota täällä Pohjanlahden itäreunalla kutsutaan rieskaksi, mutta ilmeisesti samasta tuotteesta ei kuitenkaan ole kysymys, joten sana on varmaan paikallaan.

Kunnianhimoisella kerrontarakenteellaan ja maantieteellisen ympäristönsä takia Torgny Lindgrenin Pylssy toi mieleeni toisen västerbottenilaisen, Per Olov Enquistin, Kapteeni Nemon kirjaston. Enquist ja Lindgren ovat syntyisin naapuripitäjistä eikä heidän syntymävuosissaankaan ole kuin neljän vuoden ero. Torgny Lindgren menehtyi vuonna 2017 ja Per Olov Enquist vuonna 2020.

Torgny Lindgren, Pylssy. Tammi 2003. Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Pölsan (2002) suomentanut Liisa Ryömä. Päällys Timo Mänttäri. 239 s.

------------------------

Helmet-lukuhaasteen kohta 46: Kirjassa syödään herkkuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat tervetulleita!