perjantai 17. helmikuuta 2023

Emma Donoghue: The Woman Who Gave Birth to Rabbits

Esipuheessaan Emma Donoghue kertoo tämän novellikokoelman syntyneen siten, että hän on aina välillä törmännyt jossain lähdeteoksessa niin houkuttelevaan tietoon, että muut työt on pitänyt jättää syrjään ja kirjoittaa aiheesta kertomus. Jokainen kokoelman novelleista siis perustuu historialliseen lähteeseen, joskus kokonaiseen elämäkertaan; toisinaan pelkkä lyhyt maininta – anekdootti, kasku, lauluteksti – on riittänyt sytyttämään kirjailijan mielikuvituksen.

Useimmiten Donoghue pääsee oivallisesti sisälle henkilöidensä ajatusmaailmaan jossakin heidän elämänsä ratkaisevassa kohdassa. Tällöin yksittäinen, ainutkertainen ja kummallinen tapaus muuttuu yleispäteväksi. Lukija voi ehkä omaksi yllätyksekseenkin samastua jopa naiseen, joka väittää synnyttävänsä kaniineja, kuten tapahtuu kertomuksessa, josta kokoelma on saanut nimensä.

Muutamat kertomuksista jäävät pintapuolisiksi, jonkinlaisiksi järkyttäviksi tapauskertomuksiksi. Ne eivät synnytä mielikuvaa novellista. Mielikseen niitäkin kyllä luki. Jokaisessa tarinassa on ainekset jännittävään historialliseen romaaniin.

Kokoelman läpi kulkee punaisena lankana naisten yritys selviytyä yhteisöissä, joissa heitä ei pidetä arvossa. Useimpien novellien henkilöillä on myös jonkinlainen yhteys Irlantiin. Jokaisen novellin jälkeen Emma Donoghue kertoo lyhyesti tapahtumat ja lähteet, joihin kertomus perustuu. Lähes kaikki tarinat saivat minut uteliaaksi ja etsimään lisätietoja internetistä.

Kerron tässä blogitekstissä hieman jokaisesta kokoelman kertomuksesta.

The Last Rabbit

Kertomus sijoittuu Englantiin vuonna 1726. Saatuaan keskenmenon Mary Toft, joka itse kertoo tarinaa, ryhtyy miehensä ja synnytyslääkärinsä kanssa järjettömältä kuulostavaan huijaukseen. He uskottelevat, että Mary Toft synnyttää kuolleita kaniineja tai niiden osia. Aviomies kerää tarkoitukseen kaniineja laajalta alueelta. Hämmästyttävää kyllä suuri yleisö ja monet arvostetut lääkärit uskovat huiputukseen. Englannin arvostetuin naistentautien lääkäri, Sir Richard Manningham, kuitenkin lopulta paljastaa huijauksen eristettyään Maryn tämän avustajista.

Tässä tarinassa on hieman sama idea kuin Emma Donoghuen tuoreessa romaanissa Ihme (The Wonder), jossa pikkutytön väitetään tulevan toimeen ilman ravintoa.

Taiteilija William Hogarth oli huvittunut ihmisten hyväuskoisuudesta ja teki aiheesta piirroksen, jossa Mary Toft makaa lapsivuoteessa lääkärien ympäröimänä. Huoneen lattia on täynnä kaniineja.

Acts of Union

Novelli sijoittuu Irlantiin 1700- ja 1800-lukujen vaihteeseen. Englantilainen upseeri käy apteekkarilta lääkettä sukupuolielimensä kutinaan. Apteekkari antaa sotilaalle lääkkeen ja samalla kutsuu tämän päivälliselle. Muina osallistujina ovat pappi, asianajaja ja apteekkarin veljentytär. Nuori kapteeni juotetaan humalaan ja naitetaan vielä samana iltana apteekkarin sukulaisnaiselle. 

Aamun valossa krapulaiselle kapteenille paljastuu, että nainen on häntä ainakin kymmenen vuotta vanhempi. Apteekkari on sopivasti hävinnyt potilaskäynnille. Tuore aviopari selvittelee välinsä. Kapteeni lähtee palaamatta koskaan, mutta hän lupautuu maksamaan naiselle vuosittaista elinkorkoa.

Mainiosti novellina toimiva tarina on kerrottu kapteenin näkökulmasta.

The Fox on the Line

Novelli on kirjoitettu kuvanveistäjä Mary Lloydin päiväkirjamerkintöjen muotoon. Mary Lloyd asuu yhdessä Lady Frances Power Cobben kanssa. He ovat molemmat eläinten vivisektion kiihkeitä vastustajia. Tarina keskittyy niihin päiviin vuonna 1876, jolloin Englannin parlamentin käsittelyyn tulee esitys vivisektion kieltämiseksi. Hieman ennen ratkaisevaa käsittelyä 3000 lääkäriä ja tiedemiestä vetoaa esityksen hylkäämisen puolesta, ja laki hyväksytään vesitettynä: "Se ei enää suojaa eläimiä vivisektiolta vaan elävältä leikkelijöitä syytteeltä."

Mary Lloydin mielessä elävältä leikeltyjen eläinten kohtalo rinnastuu naisiin, joiden sukupuolielimiä Englannissa tuohon aikaan silvottiin, jotteivät he tuntisi "intohimoa". 

Mary Lloyd ja Lady Frances vaihtavat taktiikkaa: he alkavat taistella sellaisen lain puolesta, joka kieltää eläinkokeet kokonaan.

Jälkisanoissaan Emma Donoghue toteaa lakonisesti, että tämä laki on edelleen säätämättä.

Account

Tilikirjan merkintöjä muistuttava novelli. Merkinnät sisältävät faktoja Skotlannin kuninkaan Jaakko IV:n ja hänen rakastajattarensa Margaret Drummondin elämästä. Margaret Drummond ja kaksi hänen sisartaan kuolivat vuonna 1502 syötyään yhdessä mahdollisesti myrkytetyn aamiaisen. Murhalla haluttiin ehkä estää kuningasta menemästä naimisiin Margaretin kanssa. Seuraavana vuonna Jaakko IV meni naimisiin Englannin kuninkaan Henrik VII:n  tyttären, 14-vuotiaan Margaret Tudorin kanssa.

Revelations

Elspeth Buchan johtaa 1700-luvun jälkipuoliskolla Skotlannissa buchaniittien uskonlahkon paastoon, jonka on määrä päättyä Kristuksen toiseen tulemiseen. Novelli kertoo paaston vaiheista. Osa lahkolaisista karkaa, osa lähes menehtyy. Lahkolaiset leikkaavat pois hiuksensa ja jättävät vain pään keskelle tupsun, josta heidät voidaan temmata taivaaseen. Tapahtumat on nähty lahkon jäsenen, pastori Hugh Whiten näkökulmasta.

Toi mieleeni Aino Kallaksen Lasnamäen valkea laiva -novellin, joka kertoo samanlaisesta tilanteesta.

Night Vision

Kertomus yhdeksänvuotiaan sokean Franny-tytön ensimmäisestä koulupäivästä ja sitä seuranneesta illasta. Franny kertoo itse tarinaa. Hän pelkää, että papin johtama koululautakunta kieltää häntä jatkamasta koulunkäyntiä näkövamman takia. Frannyn isä on mennyt kuulemaan päätöstä, ja Franny odottaa jännittyneenä hänen paluutaan. Novellin päätös on liikuttava.

Kertomus perustuu irlantilaisen runoilijan ja romaanikirjailijan Frances Brownen (1816–70) omaelämäkerralliseen tekstiluonnokseen.

Ballad

Perustuu makaaberiin balladiin nimeltä Bessy Bell ja Mary Gray, joka kertoo kahdesta nuoresta naisesta, jotka pakenevat ruttoa metsämajaan. Nuori mies, joka on rakastunut heihin molempiin, tuo heille ruokaa – ja ruton. Kaikki kolme kuolevat. Tarina kerrotaan nuoren miehen, joukko-osastostaan karanneen ratsumiehen, näkökulmasta. Kustaa Aadolfin palkkasoturina mannermaalla uransa aloittanut sotilas on saanut sodasta tarpeekseen jouduttuaan murhaamaan siviilejä Irlannin taisteluissa vuonna 1645.

Come, Gentle Night

Shakespearen Romeosta ja Juliasta nimensä ottanut novelli kuvaa Effie Grayn ja taidekriitikko John Ruskinin häitä seuraavaa hevosvaunumatkaa ja hääyötä huhtikuussa 1848. Ajomatkan kevyt kiusoittelu hyytyy hääyönä vaivaantuneeksi etäisyydeksi. Huomattavasti morsiantaan vanhempi sulho viilenee, kun hänelle paljastuu, että alaston aikuinen nainen ei kaikilta kohdin muistutakaan antiikin siloisia marmoriveistoksia.

Lisätietoja avioparin vaiheista kaipaaville suosittelen elokuvaa Effie Gray, josta minulle vinkkasi Sataa valoa -blogin Ariel Philippe Delermin Autumn-romaanista kirjoittamani blogitekstin kommenttiosiossa.

Salvage

Kahden oppineen naisen, Anna Gurneyn ja hänen serkkunsa Sarah Buxtonin, ponnistelujen ansiosta kaksi venäläistä merimiestä pelastuu haaksirikosta Norfolkin rannikolla 1800-luvun alkupuolella. Dramaattinen tarina on kerrottu Sarahin näkökulmasta. 

Lapsena vammautunut ja pyörätuolia käyttävä Anna Gurney käänsi vuonna 1821 ensimmäisenä nykyenglanniksi Anglosaksien kronikan.

Cured

Novelli kertoo "neiti F:stä", joka hakeutuu Lontoossa tunnetun naistentautien lääkärin Isaac Baker Brownin potilaaksi pitkään jatkuneiden selkäkipujen vuoksi. Potilaalta lupaa kysymättä Baker Brown poistaa nukutuksessa neiti F:n klitoriksen. Fyysistä pahoinvointia paikoin aiheuttava kertomus on kerrottu neiti F:n näkökulmasta ja tuo vahvasti esiin hänen vihansa ja katkeruutensa hänelle tehdystä väkivallasta sekä hänen voimattomuutensa, kun hän ymmärtää, ettei voi mitenkään saattaa lääkäriä vastuuseen teostaan. Ei ole edes sanoja, joilla hän voisi selittää hoitokulut maksavalle veljelleen, mitä hänelle tarkkaan ottaen on tehty.

Tohtori Baker Brown aloitti klitoridektomialeikkaukset vuonna 1859. Novelli perustuu hänen itse julkaisemaansa potilaskertomukseen. Emma Donoghue toteaa jälkisanoissaan, että vielä novellin julkaisuaikaan (vuonna 2002) Yhdysvalloissa noin 2000 tyttövauvaa leikattiin joka vuosi sen takia, että lääkäri arvioi heidän klitoriksensa liian kookkaaksi.

Figures of Speech

Eletään 1600-luvun alkupuolta. Kreivitär Mary Stuart O'Donnell odottaa viimeisillään toisen lapsensa syntymää Italiassa, jonne hän on lähtenyt maanpakoon Irlannista miehensä kanssa. 25-vuotias kreivitär on varmuuden vuoksi juuri tehnyt testamenttinsa, vaikka toteaakin sen olevan turhaa, aviomieshän vaimon omaisuuden joka tapauksessa saa. Kreivitär keskustelee elämänsä vaiheista hyvin tuntemansa seuraneidin kanssa. Tilanteen jännittävyydestä huolimatta sanavalmiilla naisilla on hauskaa keskenään. Aviomies on huoraamassa ympäri Genovaa ja juomassa itseään hengiltä, arvelee kreivitär.

Mary Stuart O'Donnellin suku liittyy olennaisesti Irlannin historiaan. Mary itse eli seikkailukkaan elämän, jonka loppuvaiheista ei tiedetä mitään.

Words for Things

Vuonna 1789 Kingsborough'n kartanoon Irlannissa saapuu uusi kotiopettajatar. Perheen vanhin tytär, 14-vuotias Margaret, uskoo voivansa ohjailla uutta opettajatarta samoin kuin aiempiakin, herättämällä tässä sopimattomia hellyyden tunteita. Uusi opettajatar, "mistress Mary", ei kuitenkaan ole näin helposti manipuloitavissa. Hän osoittautuu oikeudenmukaiseksi ja lasten etua ajattelevaksi ammattilaiseksi. Margaret kiintyy ja ihastuu aidosti opettajaansa. Myös kotiopettajatar Mary alkaa vähitellen arvostaa älykästä oppilastaan. Molempia yhdistää kiinnostus sanoihin ja kirjoittamiseen.

Isokokoinen Margaret tuntee epävarmuutta murrosiän fyysisten muutosten takia. Tässäkin kotiopettajatar Mary voi olla avuksi: hänen mielestään myös nolottaville asioille täytyy antaa nimi.

Kun opettajatar ennalta lapsille ilmoittamatta lähtee parin päivän lomalle, Margaret kuvittelee, että Mary on hylännyt hänet lopullisesti ja reagoi voimakkaan tunteikkaasti. Lady Kingsborough säikähtää tyttärensä rajua reaktiota ja päättää sanoa irti kotiopettajatar Maryn työsuhteen.

Novelli on pääosin kerrottu vuoroin Maryn ja Margaretin näkökulmasta. Novellin lopussa kaikkitietävä kertoja mainitsee, että myöhemmin Italiassa avioliittonsa rikottuaan Margaret tapasi entisen kotiopettajattarensa tyttären, joka ei ollut koskaan ehtinyt tutustua äitiinsä.

Jälkisanoissaan Emma Donoghue kertoo, että koskaan ei ole selvinnyt, miksi kreivitär Kingsborough piti kotiopettajatar Mary Wollstonecraftin vaikutusta lapsiinsa niin arveluttavana, että sanoi tämän irti. Tytär Margaret joka tapauksessa aina myöhemminkin puolusti opettajaansa.

Margaret King Moore meni naimisiin Mount Cashellin jaarlin kanssa ja synnytti tälle kahdeksan lasta. Vuonna 1805 hän karkasi rakastajansa George William Tighen kanssa Italiaan. Siellä hän tutustui Mary Wollstonecraftin tyttäreen, joka ei koskaan ollut tavannut äitiään. Mary Wollstonecraft oli kuollut tyttärensä synnytykseen. Ja tuon tyttärenhän tunnemme parhaiten nimellä Mary Shelley.

How a Lady Dies

Novelli kuvaa varakkaiden kylpylävieraiden elämää Bathin kaupungissa 1700-luvun puolivälissä nähtynä kahden kylpylävieraan silmin. Nuorempi heistä, Elizabeth Pennington, varakas kirkkoherran tytär, on kuolemassa keuhkotautiin vain 25-vuotiaana. Hänen hieman vanhempi seuralaisensa, Frances Sheridan, on tunnetun teatterimiehen Thomas Sheridanin puoliso. Novelli kertoo varsinkin Elizabethin kiintymyksen tunteista, joille on vaikea löytää sanoja.

Myöhemmin Francesista tuli romaani- ja näytelmäkirjailija. Elizabeth Pennington oli runoilija, jonka tuotannosta luultavasti suurin osa on kadonnut.

A Short Story

Novelli alkaa pikkuruisen Kitty Crachamin syntymästä Irlannissa 1800-luvun alkupuolella. Tytön kasvu oli hidasta ja hän kärsi jatkuvasta yskästä. "Tohtori" Gilligan houkuttelee vanhemmat  luovuttamaan tyttärensä hänelle vietäväksi Englannin suotuisampaan ilmastoon. Hyväuskoiset vanhemmat antavat lapsen Gilliganille siinä uskossa, että tyttö Englannissa saa hyvää lääketieteellistä hoitoa.

Näin alkaa Kittyn elämä Caroline Crachamina, "sisilialaisena keijukaisena", jota  Gilligan maksusta esittelee ympäri Englantia. Lisämaksusta häntä saa koskeakin. Gilligan uskottelee olevansa tytön isä ja liioittelee tytön ikävuosien määrää. Lopulta tyttö kuolee keuhkotautiin ja uupumukseen.

Kittyn oikea isä yrittää saada ruumiin haudattavaksi Irlantiin, mutta hän on myöhässä: Kittyn luut oli jo keitetty irti lihoista ja hänen luurangostaan oli tehty uusi näyttelyesine.

Caroline Crachamin luuranko on edelleen näytteillä lontoolaisessa anatomian museossa.

Dido

Dido Bellin minämuotoinen kertomus dramaattisesta päivästä, jolloin tälle englantilaisen aatelismiehen ja afrikkalaisen orjan tyttärelle valkenee, kuinka hänen näköisiään ihmisiä kohdellaan hänen suojatun kotinsa, Kenwoodin kartanon, ulkopuolella. Hän päättää toimia ja vaikuttaa isosetäänsä Lordi Mansfieldiin, joka on tuomarina tekemässä päätöstä oikeusjutussa, jossa on kyse siitä, voidaanko Englannissa oleva orja James Somerset lähettää orjatyöhön Jamaikalle vastoin tahtoaan. Kuin sadussa Dido esittää isosedälleen kolme toivomusta.

Somerset-päätös vuonna 1772 oli ensimmäinen askel orjien täyteen vapautukseen Englannissa.

The Necessity of Burning

Novelli sijoittuu Englannin talonpoikaiskapinaan vuonna 1381. Se on kerrottu cambridgelaisen leskirouva Margery Starren näkökulmasta. Kirkon ja yliopiston tuomiovalta oli jo pitkään herättänyt närää kaupungissa (town hates gown). Nyt se purkautuu väkivaltana ja kirjojen polttamisena, johon Margerykin innolla osallistuu.

Hänellä on henkilökohtainen syy kaunaan kirkkoa kohtaan. Hän muistaa, kuinka hänen poikansa syntyi hädin tuskin elävänä. Lapsen piti saada hätäkaste, mutta pappi oli juonut itsensä sammuksiin eikä häntä uskallettu herättää. Niinpä Margery itse kastoi lapsen niin hyvin kuin taisi.

Kun äreä pappi aamulla viimein saapui paikalle, poika oli jo kuollut. Papin mukaan Margery oli kastesanoissaan pannut pojan isän edelle, joten kaste oli pätemätön ja lapsi Margeryn huolimattomuuden tähden joutuisi helvettiin. Kirkkomaahan häntä ei tietenkään saanut haudata.

Novelli perustuu lyhyeen mainintaan Englannin talonpoikaiskapinan historiikissa.

Looking for Petronilla

Tämä on kokoelman ainoa nykyaikaan sijoittuva kertomus. Historialliseen aiheeseen pohjautuvana fantasiatarinana se myös erottuu muun kokoelman realistisesta tyylistä. Kertomuksen minäkertoja saapuu lentokoneella Englannista Irlantiin ja ajaa vuokraamallaan Volvolla Kilkennyn kaupunkiin tutustuakseen paikkoihin, joissa 700 vuotta sitten eli noituudesta syytetty Alice Kyteler. Kertojaa tuntuu erityisesti vaivaavan Kytelerin palvelijattaren, Petronilla de Meathin, kohtalo. 

Petronilla poltettiin roviolla vuonna 1324 sen jälkeen, kun hänen emäntänsä oli paennut oikeudenkäyntiä Englantiin ja kadonnut jäljettömiin.

Emma Donoghue, The Woman Who Gave Birth to Rabbits. Virago Press 2002. 212 s.

2 kommenttia:

  1. Kiva kun katsoit tuon Effie Gray -elokuvan. Minusta Ruskinin ajatukset ovat vaikuttaneet hienoilta, kun niitä on tullut vastaan, mutta tuo elokuva pudotti hänet kyllä jalustalta. Vaikka voihan ihmisellä olla hyviä ajatuksia, vaikka hän olisi henkilökohtaisessa elämässään epämiellyttävä.

    Jänniä ja aika surullisia tarinoita tässä kirjassa. Käsittämätöntä, että jopa lääkärit saattoivat vielä 1700-luvun Englannissa uskoa ihmisen synnyttävän kaniineja. Syömättömyyteen saattaa vielä uskoa, mutta tuossa ei ole mitään järkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin elokuvasta kovasti. Kiitos siis vihjeestä! Minullakin on ollut Ruskinista myönteinen käsitys, joka sittemmin on hieman muuttunut. Toisaalta olen yrittänyt välttää tuomitsemista. Jos voimme ihailla vain täydellisten ihmisten lausuntoja, kovin vähän jää jäljelle ihailtavaksi.

      Tässä Donoghuen kokoelmassa oli muutamia kertomuksia, jotka päättyivät onnellisesti, mutta kyllä valtaosassa tosiaan kävi päähenkilöille köpelösti. Ehkä meistä lukijoista yleensäkin tuntuu, että traagisuus antaa voimaa ja syvyyttä tarinaan.

      1700-luvun ihmisten alttius huiputukselle ei tunnu yllättävältä, kun katsoo, millaisia salaliittoteorioita vielä nyt 2000-luvulla sikiää. Koulutuksen taso ja mahdollisuus saada tietoa on nykyisin kuitenkin huimasti parempi. Eniten hämmästyttää aina joidenkin asiantuntijoiden sinisilmäisyys.

      Poista

Kommentit ovat tervetulleita!