Juhani Karilan (s. 1985) romaania Pienen hauen pyydystys (Siltala 2019) on kovasti kehuttu, mutta minulta se on jäänyt lukematta. Myönteisin odotuksin ja uteliaana tartuin tähän Karilan esikoisteokseen vuodelta 2013, kun se sattui ulottuvilleni. Esikoisteokset ovat vähän kuin äänen avaus. Kyllä niistä jo voi päätellä, millaista tuuttausta on odotettavissa.
Kunnon rämistelyä tämä kahdentoista novellin kokoelma oli alusta loppuun. On klisee mainita teoksesta, että se on omaääninen, mutta tässä tapauksessa määritelmä kyllä sopii. Karilalla on näissä novelleissa hyvin erottuva oma tyyli. Sille ovat ominaisia pelkistetyt, jopa askeettiset, lauseet ja lyhyet kappaleet. Mukana on kuitenkin myös retorisia keinoja, kertojan me-muotoa ja lukijan puhuttelua, jotka tuovat mieleen vanhahtavan puheen tai jopa saarnatekstin.
Jostain syystä kummallisten asioiden lakoninen havainnointi synnyttää koomisen vaikutelman. Novellien sisältö on omalaatuista arkisista tapahtumista nousevaa surrealismia. Sinänsä yksinkertaisesta sanasta tai ilmauksesta avautuu kokonainen tarina. Novelli Kun kana tappaa lähtee liikkeelle huvittavasta ajatuksesta, että olisi tappajakana, ylivertainen murhaaja. Kapakkaillan jälkeen se huutaa: "Miksi en voi olla kuin muut kanat? Miksi minua on kirottu tappamisen taidolla ja viinanhimolla?"
Vertailukohtia miettiessäni mieleeni tuli suomalaisista kirjailijoista Veikko Huovinen, ulkomaisista Italo Calvino ja etenkin hänen novellikokoelmansa Kosmokomiikkaa. Karila on kuitenkin valmis menemään pitemmälle surrealismissaan.
Novelli Ukko Palikka kelvatkoon esimerkiksi tyylikeinoista. Näin se alkaa:
Tarkastelkaamme Ukko Palikkaa.Hymyillen hän amputoi potilaalta kaksi jalkaa. Hän ei keskity. Hän koukistuu ja istuu avaruusautoon, kiertää Kuun ja löytää neljä uutta alkuainetta.Ukko tempaisee käsijarrusta. Auto keinahtaa sivuluisuun parketinkiiltävällä pinnalla.Onko tässä mies vai ajatus?
Ukko Palikan vauhdikas tempoilu jatkuu. Hän hautaa Obi-Wan Kenobin ja etsii sen jälkeen taistelukaverikseen Darth Vaderin.
Vader sinkoutuu ilmaan. Ukko jää. Tulee yö ja Ukko makaa yhä raunioissa. Se ei ole normaalia, mutta joskus niin tapahtuu.
Ukko Palikan seikkailut alkavat aueta, kun mukaan tarinaan tulevat "ontto, muovinen naksahtelu", "vaaleanpunaiset sormet" ja "suuret kasvot", jotka ohjailevat Ukon elämää. Enpä aiemmin olekaan törmännyt kuvaukseen tietokonepelistä sen "supersankarin" näkökulmasta. Siitähän tässä kai on kyse.
Estoton fantasia on koko ajan läsnä novelleissa. Myös novellien henkilöt fantasioivat. Novelli Rakkautta ennen Seinäjokea muodostuu kahden matkustajan junamatkan aikana kehittämistä fantasioista. Kauko kehittelee eroottista fantasiaa vastapäätä istuvasta naisesta, kun hänen viereensä istahtaa mies, joka alkaa Kaukolle kertoa fantasioitaan vieraiden planeettojen vihamielisistä muukalaisista. Tarinan todellisuudessa fantasiat risteytyvät ja sekoittuvat. Joku pelastaa sinut oli ehkä parodia eroottisesta tarinasta – tai sitten se oli ihan vain masturbaatiofantasia.
Osittain fantasiapuuro oli minulle liian sakeaa. En aina jaksa ponnistella tulkintaa hakiessani. Odotan pikemminkin, että minua viihdytetään. Se on varmaan henkistä laiskuutta. Joka tapauksessa pidin tässä novellikokoelmassa eniten tarinoista, jotka ainakin etäisesti muistuttivat perinteistä novellia. Tarkka-ampujat kertoi kahden sodassa vastakkaisilla puolilla sotivan ja toisiaan kunnioittavan tarkka-ampujan tarinan. Kaisa on ruma kertoo rumien ihmisten yhteisöstä, tosin Tom Clancyn innoittamalla ydinasejuonittelun kierteellä. Eivät nämä tavallisemmatkaan Karilan jutut siis mitään kauravelliä ole!
Juhani Karila, Gorilla. Otava 2013. Graafinen suunnittelu: Safa Hovinen. 140 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!