Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivistä on tullut perinne minun ja puolisoni kesänvietossa. Tapahtuma järjestetään joka vuosi viikko juhannuksen jälkeen. Kesä ei oikein lähde käyntiin, ennen kuin on päässyt koluamaan antikvaarien myyntipisteitä ja kuuntelemaan esitelmiä, joissa kirjailijat tai muut kulttuuri-ihmiset kertovat kirjamieltymyksistään. Tältä kesältä mieleen jäivät etenkin Anna Kontulan ja Tommi Kinnusen esiintymiset.
Usein mukanamme on ollut myös perheen nuorempaa sukupolvea. Tänä kesänä tapahtuman osallistujissa oli mielestäni muutenkin enemmän nuorta väkeä, mikä erityisesti lämmitti sydäntäni. Kiinnostus vanhoihin kirjoihin ei ole katoamassa meidän harmaiden panttereiden myötä.
Tänä vuonna yhdistimme kirjapäiviin musiikkia ja kuvataidetta: Tyrvään Art Pappilan kivinavetassa oli nähtävänä taidemaalari Marc Chagallin litografiasarja, kuvitus kreikkalaisen Longoksen 200-luvulla kirjoittamaan pastoraaliromaaniin Dafnis ja Khloe. Lisää Chagallin töitä oli tarjolla vielä Sastamalan Funkkistalon galleriassa. Kivinavetassa näimme ja kuulimme myös V-P. Bäckmanin säveltämän ja Kati Juurikan ohjaaman Chagall-musikaalin.
Libreton teokseen on kirjoittanut Terhi Ihalainen. Marcin roolin esitti Jaakko Karjula, Khloen ja Vavan kaksoisroolin Venla Ritanen ja Dafniksen ja Charlesin kaksoisroolin Joel Alalantela. Musikaalissa Marc Chagallin ja hänen toisen vaimonsa Vavan suhteen alkaminen sidotaan yhteen Dafniksen ja Khloen rakkaustarinan kanssa. En erityisemmin harrasta musiikkia, mutta chanson-henkiset melodiset kappaleet miellyttivät minua kovasti. Niukka lavastus käytti oivaltavasti hyväksi köysiä, jotka esiintyvät konkreettisesti Dafniksen ja Khloen tarinassa ja joilla on luonnollisesti myös vertauskuvallinen merkitys rakkauden sidoksessa.
![]() |
| Kuva: Riitta |
Halusin tietysti lukea myös kirjan. Omasta kirjahyllystä löytyi Penguin Classics -sarjassa julkaistu Daphnis and Chloe. Luin siis sen, vaikka saatavana olisi myös Maarit Kaimion suomennos vuodelta 1990. Käytän tässä blogikirjoituksessa suomenkielisiä muotoja romaanin päähenkilöistä. Kirjailijan nimestä englannin kielessä käytetään muotoa Longus, suomessa yleisimmin muotoa Longos.
Kirja sopi mainiosti kesälukemiseksi – tai miksipä ei mihin vuodenaikaan tahansa. Goethe kehotti lukemaan tämän romaanin joka vuosi uudelleen. Paikoin melko rohkeasti käsitellyn rakkausaiheen lisäksi siinä on mukana paljon seikkailuelementtejä. Nuorten rakastavaisten tietämättömyyden kustannuksella pilaillaan, mutta heihin suhtaudutaan kuitenkin arvostavasti ja ymmärtäväisesti.
Tarina sijoittuu Lesboksen saarelle. Siellä paimenet parin vuoden välein löytävät ja ottavat kasvatettavikseen kaksi hylättyä lasta. Poikalapsen on maidollaan pitänyt hengissä kuttu, tytön selviytymisen on mahdollistanut uuhi. Niinpä pojasta kasvettuaan tulee vuohipaimen ja tytöstä lammaspaimen. Lapset ystävystyvät ja paimentavat yhdessä laumojaan.
Tarinan alkaessa Dafnis on 15-vuotias ja Khloe kaksi vuotta nuorempi. Teineissä alkaa herätä uusia, heille aiemmin tuntemattomia tuntemuksia. Varsinkin sen jälkeen kun on auttanut Dafniksen ylös ansakuopasta, johon tämä oli pudonnut, ja nähtyään Dafniksen pesevän pois kuopan mudan Khloe ensimmäistä kertaa havahtuu pojan kauneuteen.
Hän ei tiennyt, mikä häntä vaivasi. sillä hän oli vain nuori tyttö, joka oli kasvanut maalla eikä ollut koskaan edes kuullut kenenkään käyttävän sanaa 'rakkaus'. Mutta hänen sydämensä oli sairas, eikä hän hallinnut silmiään, ja hän puhui koko ajan Dafniksesta. Ruoka ei houkutellut häntä, hän ei saanut unta öisin, hän ei kiinnittänyt huomiota laumaansa. Yhtenä hetkenä hän nauroi, seuraavana itki. Hän asettui makuulle ja seuraavassa hetkessä ponkaisi taas ylös. Hän kalpeni ja heti perään hänen kasvonsa muuttuivat tulipunaisiksi. Paarman puremat lehmät käyttäytyvät vähemmän kummallisesti kuin hän.
Lehmipaimen Dorkon puolestaan huomaa Khloen kauneuden ja juonittelee voittaakseen tytön kiintymyksen. Dorkon haastaa Dafniksen kauneuskilpailuun, jonka tuomarina toimii Khloe. Voittaja saisi Khloelta suudelman. Khloe ratkaisee kisan Dafniksen eduksi. Khloen suudelma herättää myös Dafniksen rakkauden. Hän on yhtä hämmentynyt uusista tuntemuksista kuin Khloekin.
Sisäisen myllerryksen lisäksi nuorten elämässä on myös ulkoisia seikkailuja. Khloe pelastuu viime hetkellä Dorkonin raiskausyrityksestä. Dafnis puolestaan joutuu merirosvojen kaappaamaksi. Dorkon saa surmansa merirosvojen käsissä, mutta ehtii viimeisillä voimillaan sovittaa aiemmat rikkeensä neuvomalla, miten Khloe voi pelastaa Dafniksen.
Vanha paimen Filetas kertoo nuorille, mitä rakkaus on. Hän selittää, että kaikki on rakkauden jumalan aikaansaannosta: hänen ansiostaan joet virtaavat ja tuulet puhaltavat. Hänen työtään ovat puut ja kukat. Hänen valtansa ulottuu tähtiin ja jopa muihin jumaliin. Rakkauteen ei ole lääkettä. Ainoan helpotuksen saa suutelemisesta, syleilyistä ja asettumisesta yhdessä makuulle ilman vaatteita.
Seuraavina iltoina nuoret kokeilevat ensin suutelemista ja sitten syleilemistä, mutta kun näistä ei ole apua, he lopulta rohkaistuvat yrittämään kolmatta konstia. Tietämättä miten pitäisi tarkkaan ottaen menetellä ja hukattuaan suuren osan päivästä yhdessä loikomiseen he joutuvat eroamaan saamatta tyydytystä tautiinsa.
Nuorten parannuskeinon etsintään tulee tauko, sillä joukko kaupunkilaisnuorukaisia saapuu maalle metsästämään. Dafniksen vuohet syövät metsästäjien veneen kiinnityslieat. Tästä rangaistukseksi metsästäjät aikovat viedä Dafniksen vangikseen. Kyläläiset kuitenkin ajavat kaupunkilaispojat tiehensä, mistä seuraa kosto- ja ryöstöretki, jossa Khloe lampaineen ja osa Dafniksen vuohista joutuu ryöstösaaliiksi. Kaupunkivaltioiden yllä on sodan uhka, joka ratkeaa vasta, kun Pan-jumala puuttuu asioihin. Tarinassa on selvä tasa-arvoulottuvuus: se asettuu köyhän maaseutuväestön puolelle ylimielisiä rikkaita nuorukaisia vastaan. Unessa nymfit, joille Dafnis ja Khloe ovat uhranneet, lupaavat Dafnikselle, että myös Khloe vapautetaan Panin avulla. Näin myös tapahtuu.
Tarinan kaari ulottuu keväästä seuraavan vuoden syksyyn. Välissä on talvi, joka hieman yllättävästi on luminen ja sulkee ihmiset ja karjan sisään taloihin. Lumi estää Dafniksen ja Khloen säännöllisen yhteydenpidon. Dafnis kuitenkin käy useita kertoja tapaamassa Khloeta tämän ottovanhempien kotona. Kahdenkeskistä aikaa heillä on kuitenkin niukasti. Dafnis päättää tavoitella Khloeta puolisokseen.
Kevään tultua Dafnis ehdottaa, että heidän tulisi yrittää löytää lääke rakkauteen seuraamalla eläinten esimerkkiä. Vuohipukki ja naarasvuohi sekä jäärä ja uuhi ovat paljon rauhallisempia yhdyttyään. Kohtaus, jossa Dafnis ja Khloe yrittävät seurata eläinten esimerkkiä, on koominen. Juuri tämän kohtauksen ja sitä seuraavan tapahtumasarjan takia kirjaa on joskus syytetty jopa pornografiasta. Ilmeisesti pornokin on katsojan silmässä; minusta kuvaus on suloisen suora eikä siinä ole ilkeyttä eikä niljakkuutta.
Eläinten mallin mukainen yhdyntä ei onnistu. Dafnis purskahtaa itkuun, koska lammaskin on häntä taitavampi lemmen taidoissa. Naapurin vaimo Lykainion näkee Dafniksen itkun ja päättää auttaa nuoria ja samalla hankkia tyydytystä itselleen. Hän johdattelee Dafniksen metsään ja kertoo saaneensa nymfeiltä unessa käskyn opettaa Dafnista rakastelemaan. Dafnis ilahtuu ikihyviksi. Pitemmittä puheitta Lykainion opastaa Dafniksen oikeaan osoitteeseen. Sen jälkeen luonto ohjaa oppilaan loppuun.
Ennen kuin eroaa Dafniksesta Lykainion varoittaa, että Khloelle ensimmäinen kerta olisi kivulias ja hän vuotaisi verta. Tästä kauhistuneena Dafnis, joka oli ryntäämässä Khloen luo esittelemään uutta taitoaan, päättää tyytyä edelleen vain suudelmiin ja hyväilyihin.
Khloelle ilmaantuu vielä muitakin tavoittelijoita, Dafnista varakkaampia, mutta nymfien avulla Dafnis löytää rahaa ja varmistaa näin etusijan kosijoiden joukossa. Maaseudun väki on käytännössä orjia, joten nuorten täytyy odottaa isännän lupaa avioliitolleen. Isäntä on tulossa seudulle syksyllä viininkorjuun aikaan.
Vielä yksi mutka matkaan syntyy, kun isännän mukana saapuu rikas ja väkivaltaiseksi tiedetty homoseksuaali, joka ihastuu Dafnikseen niin kovasti, että pyytää tätä isännältä omaksi palvelijakseen. Viime hetkellä Dafniksen mukana aikoinaan löytyneet esineet paljastavat hänet isännän kadonneeksi pojaksi. Hän on koko ajan paimentanut isänsä vuohia.
Myös Khloe löytää hieman myöhemmin omat, niin ikään varakkaat, vanhempansa. Hieman ihmetyttää, miten helposti ja pienten taloudellisten vastoinkäymisten takia varakkaat vanhemmat ovat olleet valmiit hylkäämään lapsensa erämaahan. Khloe esimerkiksi on ollut vanhempiensa ensimmäinen lapsi, mutta isän varat ovat menneet sotalaivojen varustamiseen ja näytelmien tuottamiseen. Nyt vanhemmat kuitenkin ovat onnellisia lastensa eloonjäämisestä. Dafnis ja Khloe saavat toisensa vanhempiensa siunauksen saattelemina.
Romaanissa viitataan usein luonnonhenkiin ja jumaliin. Paimenet uhraavat jumalille ja hakevat heiltä apua vastoinkäymisiinsä. Paimenten yhteiset tarinahetket kertovat myös taiteenlajien yhteisestä alkuperästä. Suullisesti kerrotun myytillisen kertomuksen jälkeen sama tarina esitetään tanssien ja pan-huilulla soittaen.

