Kansikuvan nähtyään puolisoni arveli, että minulla on tällä kertaa luettavana tyttöjen kirja. Ehkäpä niinkin. Ihmissuhteisiin ja perheeseen painottuvat kirjat ovat ehkä tyttöjen tai naisten juttu. Ovat ne minunkin, enemmän ne ainakin houkuttelevat kuin kirjat, jotka keskittyvät sotaan, rahaan, urheiluun tai raksahommiin. Tai no, uunin rakentamisesta olen kyllä lukenut kirjan, joka kiehtoi loppuun asti.
Kannen valokuvassa pariskunta on pistänyt kantapäät vastakkain, mutta kädet ovat vielä jääneet kiinni toisiinsa. Kansikuva on varsin osuva, sillä se kertoo oikeastaan romaanin juonen: aviopari ajautuu eroon mutta palaa lopulta toistensa luo. Aika tavanomainen tarina siis. Romaani on kuitenkin viihdyttävästi kerrottu, sen henkilöt eivät ole kaavamaisia eikä juonikaan ole niin tylsä kuin näin lyhyesti kerrottuna vaikuttaa.
Juonipaljastuksia on taas luvassa.
Jean-Jacques ja Claire ovat olleet naimisissa kahdeksan vuotta. Heillä on 6-vuotias Louise-tytär; toista lasta on vähän ajateltu, mutta hankkeen on annettu raueta. Suhteesta on kipinä kateissa.
Rahoitusalalla työskentelevä Jean-Jacques hankkiutuu sivusuhteeseen työpaikkansa harjoittelijan kanssa. Uusi suhde tuntuu aluksi tarjoavan juuri sitä mitä Jean-Jacques on kaivannutkin. Hän vuokraa pysyvästi huoneen, jossa rakastavaiset voivat halutessaan tavata. Hänen koko muu elämänsä muuttuu mielihyvän hetkien väliseksi odotukseksi.
Yhtäkkiä Jean-Jacques pelästyy, sillä hän tajuaa elävänsä samanlaisessa onnentilassa, jonka oli kokenut vaimonsa kanssa kahdeksan vuotta aiemmin Geneven matkalla. Mitä onnelle tällä kertaa tapahtuisi?
Personne ne savait que faire en cas de bonheur. On avait des assurances pour la mort, pour la voiture, et pour la mort en voiture. Mais qui nous protégera du bonheur? Il venait de comprendre que ce bonheur, en devenant si fort, était la pire chose qui pût lui arriver.
(Kukaan ei tiennyt mitä tehdä onnen sattuessa kohdalle. Meillä oli vakuutuksia kuoleman varalta, autoa varten, ja auto-onnettomuudessa kuolemisen varalta. Mutta mikä suojelee meitä onnelta? Hän oli juuri ymmärtänyt, että tämä onni tullessaan näin voimakkaaksi oli pahinta mitä hänelle saattoi tapahtua.)
Claire-vaimo työskentelee Roissyn lentokentän kosmetiikkamyymälässä. Lentokentän ei-kenenkään-maan ilmapiirissä hän kohtaa päivittäin viettely-yrityksiä ja on siksi kehittänyt suojakseen viileän ulkokuoren. Hän ei kuitenkaan ole aivan välinpitämätön kaikkien työssään kohtaamiensa miesten suhteen. Pettäminen ei vain oikein sovi hänen käsitykseensä itsestään.
Kun Claire-vaimon epäilykset aviomiehen uskottomuudesta heräävät, hän pestaa venäläissyntyisen Igorin, ujoutensa takia etsivätoimiston halvimman yksityisetsivän, seurailemaan miestään. Claire on ajatellut, että jos Jean-Jacquesilla olisi rakastajatar, hän pystyisi kertomaan miehelleen, että tietää tämän suhteesta eikä se hänestä ole kovin vakavaa. Igorin esittämän todistusaineiston edessä hän huomaa kuitenkin pahoittavansa mielensä yllättävän voimakkaasti. Jotta saisi ajatukset pois omista asioistaan, hän pyytää Igoria kertomaan itsestään. Heidän iltansa jatkuu viinipullon ääressä, ja sitten toisen...
Jokasunnuntaisella lounaalla Clairen vanhempien luona Claire yllättäen ilmoittaa jättävänsä Jean-Jacquesin. Tyrmistynyt Jean-Jacques tyhjentää ensin appensa luumuviinapullon ja soittaa sitten Clairelle aggressiivisen puhelun.
Clairen ratkaisu provosoi vähän myöhemmin samanlaisen eron myös hänen vanhempiensa liitossa.
Jean-Jacques tuntee olevansa eksyksissä. Hän katkaisee suhteen rakastajattareensa ja palkkaa etsivän etsimään Clairea. Tämä etsivä, Ibàn, sattuu olemaan työssä samassa etsivätoimistossa kuin Igorkin. Hän on myös Igorin serkku. Myös Ibàn rakastuu Claireen. Kun Ibànille paljastuu, että Igorilla ja Clairella on suhde, hän joutuu ammatillisesti hankalaan – ja koomiseen – tilanteeseen. Jean-Jacquesille uskotellaan, että Claire opiskelee venäjää Igorin kanssa. Jean-Jacquesin annetaan uskoa, että Claire on vakooja tai ryhtymässä sellaiseksi.
"Venäjän opiskelu" vie Clairen ja Igorin yhteiselle matkalle Berliiniin. Siellä Claire ymmärtää, että hänen suhteensa Igoriin on pohjimmiltaan ystävyyttä. Hän ei kuitenkaan katso voivansa enää palata yhteen Jean-Jacquesin kanssa. Tarvitaan kahden Clairen parasta ajattelevan ja häneen rakastuneen yksityisetsivän ovela juoni saattamaan Claire ja Jean-Jacques jälleen yhteen.
Kirjan kaikkitietävä kertoja pääsee sisään henkilöiden ajatuksiin. Hänellä on kuitenkin myös aivan omia henkilöihin liittymättömiä mainioita pohdintojaan. Toisinaan hänen havaintonsa tiivistyvät aforistiseen muotoon. Yksi suosikeistani oli: "Ei ole harvinaista viisastua kun menettää (vaikka vain hetkellisesti) järkensä."Tyttöjen kirja? No, enpä tiedä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!