Maarit Verrosen (s. 1965) romaani Pieni elintila on julkaistu jo yli kaksikymmentä vuotta sitten mutta vaikutti hyvin ajankohtaiselta. Monet ihmiset etsivät romaanin päähenkilön, Natalian, tavoin elämäntapaa, jota raha ja kuluttaminen eivät hallitse ja jossa syviä elämyksiä haetaan luonnossa liikkumisesta. Tarpeettoman karsiminen – jopa askeettisuus – tuo henkistä tyydytystä.
Koko romaani on kerrottu minämuodossa Natalian rauhallisella ja analyyttisellä tyylillä. Siinä vuorottelevat luvut, jotka on otsikoitu Ennen ja Matkalla. Viimeisen luvun otsikko on Jälkeen. Matkalla-luvuissa Natalia kertoo päiväkirjanomaisesti retkeilystään karuilla Scillynsaarilla, jotka sijaitsevat vajaan viidenkymmenen kilometrin päässä siitä, mihin Englannin lounainen Cornwallin niemi kurottaa varpaansa. Ennen-luvuissa Natalia kertoo lapsuudestaan, opinnoistaan, ystävistään ja elämästään kotimaassaan Suomessa.
Lapsuusperheessään Natalia kokee tulleensa huonosti ymmärretyksi ja kohdelluksi. Hänen omia tavoitteitaan ei ole kuunneltu eikä häntä ole kannustettu ystävyyssuhteisiin. Hänestä on tullut yksinäinen, kirjojen ja piirustuslehtiön parissa viihtyvä nuori. Arktiset retkikunnat kiehtovat häntä, ja hän hankkii itselleen niihin liittyvää tutkimuskirjallisuutta. Yliopistossa Natalia opiskelee historiaa, mutta piirtäminen alkaa ylioppilaslehdessä julkaistujen kuvitusten myötä vähitellen muodostua hänen ammatikseen. Lisätuloja hän saa kansanopistoissa pitämistään kursseista. Yliopistossa ja kansanopistoissa hän saa myös joitakin ystäviä.
Natalian ihmissuhteet eivät kuitenkaan ole tyydyttäviä. Hän tuntuu houkuttelevan lähelleen itsekkäitä hyväksikäyttäjiä. Hän tunnistaa itsessään jonkinlaisen heikkouden, jonka takia hän ei uskalla päästää toista ihmistä liian lähelle. Seurustelusuhteetkaan eivät ole kestäneet. Osittain on syynä Natalian ehdoton kieltäytyminen lasten hankkimisesta.
Sanoin joskus ystävättärille, että olen miesten suhteen nirso. Se oli epätarkka osatotuus. "Varovainen" oli parempi sana, mutta se kuvasi suhtautumistani naisiin, lapsiin ja vanhuksiin yhtä hyvin kuin miehiin.
Romaanin nykyhetkessä Natalialla on etäsuhde "Kapteeniksi" nimettyyn mieheen. Satunnaiset tapaamiset Kapteenin kanssa riittävät Natalialle. Hän ei kaipaa yhteiselämää eikä häntä vaikuta haittaavan sekään, että Kapteenilla on perhe jossain toisaalla.
Natalia karsii pois kaiken turhan elämästään. Paljon matkusteleva ja retkeilevä Natalia on kuitenkin tukikohdakseen hankkinut pikkuruisen yksiön kotimaasta. Yllättäen tästä miniatyyrikodista on löytynyt saman kokoinen kätketty lisäsiipi, ja aivan kuin sadussa siihen kuuluu myös pieni, lähes salainen puutarha.
Erityisesti jäkälien piirtäminen on lähellä Natalian sydäntä. Ehkä hän jäkälissä näkee jotain itsestään. Nehän ovat todellisia pienen elintilan ja asketismin mestareita: kasvavat siellä missä mikään muu ei menesty; joille karu kasvupaikka on suorastaan elämisen edellytys. Aivan kuten Natalia ihmissuhteissaan, jäkälät luovat kasvun edellytyksiä muille lajeille, jotka sitten tukahduttavat ne.
Scillynsaarilla Natalia tulee tahtomattaan vedetyksi mukaan varakkaan brittiperheen draamaan. Hän tutustuu saarilla samaan aikaan lomaileviin Trevoriin ja Dorothyyn. Trevor on jonkinlainen rahan voimalla seurapiireihin kohonnut öykkäri, joka on hankkiutunut suhteeseen leskeksi jääneen Dorothyn – Lady Dodon – kanssa lähinnä kai pröystäilytarkoituksessa.
Etuoikeutetun pariskunnan törmäilyt reppureissaajien suosimassa lomakohteessa ovat koomista seurattavaa. Nataliasta tulee kuin vaivihkaa Dorothyn neuvonantaja ja uskottu. Dorothyn avuttomuus yksinkertaisimmissakin perustaidoissa ja irrationaaliset pelot – esimerkiksi ryöstäjien ja villieläinten, tässä tapauksessa kettujen, pelko – ovat yhtä aikaa huvittavia ja traagisia. Dorothyllä on myös huolta lapsistaan – hyvästä syystä, kuten myöhemmin osoittautuu.
Dorothylla on etuoikeutetun ihmisen kapea käsitys rahasta ja sen puutteen aiheuttamasta kateudesta ihmisten vaikuttimina. Nataliaa asenne ärsyttää.
– En olisi vielä muutama vuosi sitten voinut kuvitella, että lähtisin. Mutta kun on perhettä ja ystäviä, joiden tekemiset kiinnostavat tiedotusvälineitä, niin elämä käy joskus raskaaksi tällaiselle kuin minä, haluaisin vain elää omaa elämääni kaikessa rauhassa. Ihmiset voivat olla julmia toisilleen, kun rahasta on kysymys.– Onko raha sinun mielestäsi perimmäinen syy?– Mitä paparazzi muuta haluaa kuin paljon rahaa? Tai sensaatiotoimittaja?– Menestystä, vaikutusvaltaa, jännitystä ja mielenrauhaa. Hyvitystä kaikelle sille, mitä rikkaat ja kuuluisat ihmiset ovat hänen mielestään maailmassa tehneet väärin.
– [- -]Aikoinaan opin, että en saa haluta mitään itselleni. En edes sitä, että muut lakkaisivat satuttamasta minua. Kaikki pitäisi vain kärsiä, koska ketään ei saa syyllistää. Minusta on ärsyttävää olla näin pöhkö. Jotain minussa jäi vajaaksi kauan sitten, ja sitä on vaikeaa yrittää saada nyt ehjäksi. Se on perusrakenne, siitä ei voi yksinkertaisilla tempuilla oppia pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!