Monilla novellien henkilöllä on kiinalaiset sukujuuret, monet ovat muuttaneet Kiinasta Yhdysvaltoihin. Kiinassa koettuun liittyy usein traumoja, jotka vaikuttavat elämään myös uudessa kotimaassa. Useissa novelleissa käsitellään vanhempien surua ja syyllisyyttä lapsen itsemurhan jälkeen. Mikä "sokea rohkeus" saa ihmiset hankkimaan lapsia? Miten vanhemmat voivat suojella lapsiaan? Syyllisyyttä voivat synnyttää myös lapsissa esiintyvä perinnöllinen tauti tai lapsen neuroepätyypilliset piirteet.
Novelleissa on paljon surua, mutta ne eivät silti ole ilottomia eivätkä huumorittomia. Ne kertovat myös selviytymisestä, siitä että vaikeudet on otettava vastaan ja sitten niistä on päästettävä irti, kuten novellissa Hello, Goodbye. Myös pitkä kolmeen lukuun jaettu novelli Such Common Life 88-vuotiaasta tiedenaisesta ja hänen 63-vuotiaasta hoitajastaan sisälsi paljon hiljaista huumoria.
Hän-muodossa kerrotuissa novelleissa on yksi tai muutama näkökulmahenkilö. Kokoelman viimeinen novelli All Will Be Well on kerrottu minämuodossa. Sen kertoja on Yiyun Litä muistuttava kirjailija ja yliopiston kirjallisuudenopettaja. Hän tuntee, että ehdoton pyrkimys rehellisyyteen on haitannut hänen suhdettaan muihin ihmisiin ja etenkin lapsiinsa. Aivan kuin itseään suojatakseen kirjailija aloittaa tämän henkilökohtaiselta vaikuttavan novellin sanoilla "Once upon a time".
Myös novelli, josta kokoelma on saanut nimensä, vaikuttaa omaelämäkerralliselta. Se kertoo Rosalie-nimisestä kirjailijasta, joka matkallaan Brysseliin juuttuu Amsterdamin rautatieasemalle. Junat on peruttu, koska joku on kävellyt junan eteen. Tapahtuma tuo Rosalien mieleen hänen oman tyttärensä, Marcien, joka 15-vuotiaana oli asettunut makaamaan junaradalle ja menettänyt henkensä. Tytär oli "keskiviikon lapsi", joka meille Suomeenkin kulkeutuneen lorun versiossa "murheita saa". Rosalie pohtii muun muassa, oliko hän tehnyt virheen antaessaan tyttärensä luettavaksi Ágota Kristófin väkivaltaisen trilogian. Olisihan hän voinut suositella jotain pinnallisempaakin. Mitä vikaa on pinnallisuudessa?
Tarinassa kuolema ja elämä käyvät vuoropuhelua. Rosalie on matkalla Ypresiin, ensimmäisen maailmansodan kuoleman kentälle, jolla sadat tuhannet elämät katkesivat liian varhain. Kuolema on hänen mielessään siis monella tapaa. Toisaalta lopulta junaan päästyään Rosalie päätyy avustamaan yhden kanssamatkustajan synnytyksessä.
Rosalien äiti oli antanut ymmärtää, että lapsen kuolema oli rangaistus Rosalielle siitä, ettei tämä ollut rakastanut omaa äitiään riittävästi. Novelli päättyy sovituksen sanoihin:
It was a sad thing that Rosalie's mother, who had loved her, had loved only with cruelty, but at least Rosalie could take solace in the fact that her love for Marcie had been kinder, and that she had never demanded that Marcie repay her, with love or with kindness.
Yiyun Li menetti vanhemman poikansa samalla tavalla kuin novellin Rosalie tyttärensä. Tässä novellikokoelmassa Li selvästi tekee surutyötä ja etsii keinoja ilmaista taiteen keinoin tunteita, jotka ovat liian suuria ilmaistaviksi. Tämän kokoelman ilmestymisen jälkeen myös Yiyun Lin nuorempi poika jäi junan alle. Kuolemansyyn tutkinnassa onnettomuus tulkittiin itsemurhaksi.
En ymmärrä, miten tuollaisesta voi selvitä järjissään. Olin kuitenkin huojentunut, kun huomasin, että Yiyun Li kaiken kokemansa jälkeen viime vuoden lopulla julkaisi uuden novellin New Yorker -lehdessä.
Yiyun Li, Wednesday's Child: Stories. 4th Estate 2024. Novellikokoelma ilmestyi alun perin vuonna 2023. Kansikuva: yksityiskohta Jean-Baptiste Monnoyer'n maalauksesta Fruits et oiseaux exotiques dans un paysage. 243 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!