Pat Barker: The Women of Troy

The Women of Troy on toinen osa Pat Barkerin trilogiasta, joka käsittelee Troijan sotaa ja sen jälkimaininkeja ennen kaikkea tapahtumissa mukana olevien naisten kannalta. Romaanisarja yhdistelee pronssikauden historiaa, myyttejä ja yksilöiden psykologiaa viihdyttävällä ja ajatuksia herättävällä tavalla.

Tässä romaanissa, kuten sarjan ensimmäisessä, The Silence of the Girls -osassakin, tarinaa kertoo suurimman osan ajasta minäkertojana Briseis, Lyrnessoksen kuningatar, jonka kreikkalaiset Lyrnessoksen tuhottuaan luovuttivat palkinnoksi sankarilleen Akhilleukselle. Akhilleus puolestaan aavistaessaan lähestyvän kuolemansa naittoi raskaana olevan Briseisin ystävälleen Alkimukselle. Näin hän halusi varmistaa oman lapsensa turvallisuuden, mutta samalla tällä teolla hän antoi Briseisille "vapauden" – mikäli tätä sanaa voidaan linnoitusleirin naisen osasta käyttää. Joka tapauksessa asema soturin vaimona antaa Briseisille enemmän vapauksia kuin on muilla Troijasta orjiksi ryöstetyillä naisilla. Toisaalta aseman muutos aiheuttaa jännitteitä entisiin ystäviin.

Briseis on mukautunut osaansa. Osa hänen ystävistään on päätynyt itsemurhaan mieluummin kuin jäänyt kreikkalaisten orjiksi. Hänen sisarensa Ianthe on hukuttautunut kaivoon kreikkalaisten hyökättyä. Briseis haluaa pysyä hengissä ja jatkaa elämäänsä. Ikävät tosiseikat kuitenkin tunkeutuvat toisinaan väkisin hänen ajatuksiinsa. Esimerkiksi se, että hän odottaa lasta isänsä, aviomiehensä ja veljiensä murhaajalle. Voiko sellaista lasta todella rakastaa? Samalla hän tietää, että tämä lapsi, jota hän ei ole toivonut, on hänen pelastuksensa ja henkivakuutuksensa.

Briseis ymmärtää Helenaa, jossa on yhä tallella voimakas elämänhalu kaiken kokemansa jälkeen ja siitä huolimatta, että häntä halveksitaan sodan aiheuttajana. Kuningas Menelaos on ottanut Helenan uudelleen puolisokseen, mutta kohtelee tätä huonosti. Briseis näkee mustelmat Helenan kaulalla. Helena toteaa, että hän haluaisi lääkkeen, joka saa unohtamaan. Ottaisiko hän sen itse vai antaisiko Menelaokselle?

Kreikkalaisten on vaikea hyväksyä sitä, että Menelaos on palauttanut Helenan kuningattarekseen. Kreikkalaisten ylipäällikkö kuningas Agamemnon on riitautunut asiasta veljensä kanssa. Myös Briseisin puoliso Alkimus paheksuu menettelyä: "Thousands of young men had died so Menelaus could get back to humping his whore."

Troijan tuhoamisen jälkeen kreikkalaiset jäävät jumiin sotilasleiriinsä. Voimakas tuuli estää laivojen lähdön merelle. Tunnelma kiristyy leirissä. Kreikkalaiset riitautuvat keskenään ja alkavat etsiä syyllisiä jumalten vihaan.

Kuten sarjan ensimmäisessä osassa myös tässä romaanissa on mukana miehinen näkökulma. Hän-muodossa kirjoitetuissa eläytyvän esityksen jaksoissa pääsemme osallisiksi Pyrrhoksen, Akilleuksen avioliitosta syntyneen pojan, sekä Kalkhaan, Apollonin papin ja ennustajan, ajatuksista.

Romaani alkaa dramaattisesti puuhevosen sisältä. Siellä Odysseus parhaine taistelijoineen odottaa, että troijalaiset vetäisivät hevosen muuriensa sisään ja lopullinen tuhoisa hyökkäys Troijaa vastaan pääsisi alkamaan. Tukalassa paikassa on mukana Akhilleuksen poika Pyrrhos. Kuuluisan isän esimerkki vaatii häneltä urotöitä.

Kuten tunnettua kreikkalaisten salajuoni onnistui. Seuranneessa taistelussa Pyrrhos tappaa Troijan iäkkään kuninkaan Priamin. Surmatyön hän suorittaa kömpelösti tunaroiden ja tarpeettoman pitkitetysti. Pyrrhoksen mieleen syöpyvät Priamin juuri ennen kuolemaansa lausumat sanat. "Akhilleuksen poika?" hän sanoo. "Sinäkö? Sinä et ole yhtään kuten hän."

Hyökkäyksen aikana Pyrrhos surmaa myös Hektorin poikavauvan. Se ei sinänsä ole yllättävää; kaikki Troijan poikalapset ja kaikki kiinni saadut miehet tapettiin. Kyseessä oli selvä kansanmurha. Kohtalon ivaa on kuitenkin, että Pyrrhos saa taistelussa kunnostautumisestaan palkinnoksi Andromakhen, Hektorin puolison ja juuri murhaamansa vauvan äidin. 

Eipä ihme, että Pyrrhos ottaa Andromakhen vuoteeseensa vain ollessaan täysin juovuksissa, lähes sammumispisteessä. Romaani antaa myös viitteitä siitä, että Pyrrhos ei ylimalkaan ole seksuaalisesti kiinnostunut naisista. Orjatytöistä hän kelpuuttaa vuoteeseensa vain Hellen, akrobaatin, jolla on poikamainen, lihaksikas vartalo.

Pyrrhos on romaanissa vastenmielinen hahmo: riitaisa, arka kunniastaan, lapsellinen. Jonkin verran paremmin häntä ymmärtää, kun romaanin puolivälissä paljastuu, että hän on vasta 16-vuotias.

Romaanin juonen kannalta on keskeistä, että Pyrrhos kieltää kuningas Priamin hautaamisen. Orjatyttö Amina ottaa ohjat omiin käsiinsä ja hautaa salaa Priamin. Briseis, jonka tarkoituksena on estää Aminaa toteuttamasta suunnitelmaansa, päätyy auttamaan hautaamisessa. Naiset jäävät kiinni. Briseisin hengen pelastaa se, että hän kantaa Akhilleuksen lasta. Aminaa ei pelasta mikään. Pyrrhoksen määräyksestä Priamin jäänteet kaivetaan uudelleen ylös.

Siinä vaiheessa, kun ei vielä tiedetä, kuka hautasi salaa Priamin, kreikkalaisille aiheuttaa päänvaivaa se, että leirissä on vain kaksi troijalaista syntyperää olevaa miestä eikä kumpikaan ole sitä todennäköisesti tehnyt. Parisataa troijalaisia naista ja tyttöä olivat siis Kreikan sotureille näkymättömiä. 

Pappi Kalkhas on sitä mieltä, että kunnioituksen puute, jota Pyrrhos on osoittanut vainajalle, joka ehkä oli myös Akhilleuksen kestiystävä, on syynä siihen, että kreikkalaiset eivät pääse lähtemään koteihinsa. Pyrrhos, joka ei ollut tiennyt isänsä ja Priamin lämpimistä väleistä, joutuu nöyrtymään. Priam haudataan kuninkaallisin menoin. Pyrrhos ei kuitenkaan suostu uhraamaan roviolla lempihevostaan, kuten Kalkhas on määrännyt, vaan leikkaa pois ylpeytensä – punaiset hiuksensa, joiden mukaan hän on saanut nimensäkin. Uhri on suosiollinen. Seuraavana päivänä tuuli tyyntyy.

Romaanin tapahtumien aikaan Briseis on noin 20-vuotias. Eräistä hänen sanoistaan käy ilmi, että noista ajoista on kulunut lähes viisikymmentä vuotta. Hän kertoo halunneensa välttää jälkiviisautta. Yhdessä kohdassa hän ilmoittaa poikkeavansa tästä linjasta ja kertoo asian, jonka sai tietää vasta paljon myöhemmin. Paljastus koskee Priamin puolison, Hekaben, kohtaloa. Odysseus otti Hekaben sotasaaliikseen. Hän luultavasti ajatteli, että viemällä kotisaarelleen vanhan kuningattaren, hän voisi uskotella puolisolleen Penelopelle, että hänellä ei ole ollut eroottista kiinnostusta naisiin sotaretkellään. Briseis tietää kyllä hyvin, että viisas Penelope saattaisi jopa olla uskovinaan miestään. 

Romaanin aikana Briseis on tutustunut Hekabeen ja hänen tyttäreensä Kassandraan. Kassandra oli Apollonin papitar ja ennustaja, jonka ennustuksissa oli sellainen kirous, ettei niitä uskottu. Hän yritti varoittaa troijalaisia puuhevosestakin. Kreikkalainen soturi on raiskannut Kassandran temppelissä Troijan valtauksen aikana. Kassandra on sittemmin suostunut kuningas Agamemnonin puolisoksi, koska uskoo näkyyn, jonka perusteella avioliitto tulee johtamaan Agamemnonin – ja hänen itsensä – kuolemaan. 

Kyllä minun on varmaan luettava myös Pat Barkerin trilogian viimeinen osa The Voyage Home. Siinä on pääosassa juuri Kassandra. Olen joskus miettinyt, onko Kassandran hahmoon Kreikan tarustossa kätketty se viisaus, että tässä ultramaskuliinisessa kulttuurissa olisi joskus syytä kuunnella, mitä nainen sanoo.

Pat Barker, The Women of Troy. Penguin Books 2022. Romaani ilmestyi alun perin vuonna 2021. Kansikuva: Sarah Young. 307 s.