Robert Sheckley (1928–2005) oli tuottelias tieteiskirjailija, jonka kirjoja on jonkin verran saatavilla myös suomeksi. Hänen kirjoistaan ei "oikeaa" tiedettä juurikaan löydy; hänen erikoisalaansa olivat logiikan yllättävät kiepautukset ja absurdi komiikka erilaisten elämänmuotojen ja yhteiskuntamallien kustannuksella. Varsinkin Sheckleyn novellit ovat olleet mieleeni. Hiiviskelyluvassa on ylittämätöntä rikollisen ja sotaisen mielenlaadun kritiikkiä ja toiveikas ajatus siitä, että asiat voisivat olla myös toisin. Tämän kertomuksen kuten pari muutakin Sheckleyn novellia Yleisradio on tuottanut kuunnelmiksi 1970- ja 1980-luvuilla.
Dimension of Miracles on hauska tieteisfantasia Tom Carmody -nimisestä melko tavallisesta Maan asukkaasta, joka tietokonevirheen takia voittaa pääpalkinnon kosmisissa arpajaisissa ja joka haetaan jonnekin kaukaiselle planeetalle palkintoaan vastaanottamaan. Virhe on siinä, että Maa ei kuulu planeettoihin, jotka ovat mukana arpajaisjärjestelmässä. Tom Carmodya ei enää pystytäkään noin vain palauttamaan kotiplaneetalleen.
Alituisesti muotoaan muuttavan ja keskustelevan palkintonsa kanssa Carmody yrittää löytää keinon palata kotiin. Etsiessään henkilöä, joka pystyisi viemään hänet Maahan, Carmody tutustuu maailmankaikkeuden ihmeisiin ja sen eriskummallisiin asukkaisiin.
Ensimmäisenä on vuorossa Melichrone-jumalan hallitsema planeetta. Melichronen voimat ovat kuitenkin rajalliset. Hän hallitsee täysin omaa planeettaansa, itse asiassa on oma planeettansa, mutta sen ulkopuolelle hänen voimansa eivät ulotu. Melichrone päätyykin pyytämään apua Carmodylta: häneltä nimittäin puuttuu olemisen tarkoitus. Carmody onnistuu kuin onnistuukin keksimään tarkoituksen jumalalle – tosin hieman loogista päättelyketjua vääntelemällä. Jumalan auttaminen on vieras tilanne Carmodylle, joka on ateisti (tosin vain tavan vuoksi, ei vakaumuksesta, kuten romaanin kaikkitietävä kertoja toteaa).
Kiitollinen Melichrone ohjaa Carmodyn seuraavalle planeetalle hakemaan apua Maudsley-nimiseltä insinööriltä, joka suunnittelee ja toteuttaa maailmoita asiakkaidensa tilauksesta. Käy ilmi, että Maudsley on aikanaan tehnyt myös Maa-planeetan harmaapartaisen ja pistäväsilmäisen, ainoastaan eettisistä kysymyksistä kiinnostuneen tilaajan laskuun.
Maan luominen jäi Maudsleyn mieleen siksi, että hän sen tehtyään tuli keksineeksi myös tieteen. Hänen riesanaan olivat jo pitkään olleet kaikesta valittavat tilaajat. Jos planeettojen rakentaja pystyi vetoamaan universaaleihin lakeihin, valittajilta katosi pohja. Maudsley oli kokeillut keksintöään Maan tilanneeseen Jumalaan, joka oli erityisesti viehättynyt keksinnön myötä avautuvaan ongelmaan tieteellisen deternimismin ja vapaan tahdon suhteesta.
Maudsley totesi, että Maahan jäi muutama virhe, jotka hän mielellään korjaisi, jos Jumala sitä haluaisi. Carmodyn pitäisikin siksi ottaa yhteyttä Jumalaan, jos pääsisi kotiplaneetalleen. Yhteys onnistuisi ihan vain puhumalla Jumalalle päänsä sisällä.
Maudsley rakentaa koneen, joka auttaa Carmodya pääsemään kotiin. Kone tosin ratkaisee ongelman vain yhdellä sijainnin tasolla (where), mutta sijainti muodostuu kolmesta W:stä: Where, When ja Which. Laite siis vie Carmodyn Maahan mutta ei välttämättä oikeaan aikaan tai oikeaan useista rinnakkaisista todellisuuksista. Yritysten ja erehtymisten kautta oikea aika, paikka ja todellisuus epäilemättä kuitenkin löytyisivät.
Näin alkaa Carmodyn mielikuvituksellinen ja hauska kierros läpi aikakausien ja erilaisten Maa-versioiden. Lisäjännitystä tuo se, että kuolema uhkaa Carmodya hänen henkilökohtaisen saalistajansa vaihtuvissa hahmoissa. Maailmankaikkeuden ekologisen tasapainon takia jokaisella on oma saalistajansa: Carmodyn saalistaja käyttää ravinnokseen ainoastaan Carmodya. Jotta voi tunnistaa oman saalistajansa, täytyy tuntea itsensä, omat unelmansa, fantasiansa, toiveensa ja halunsa, joita saalistaja hyödyntää houkutellessaan uhrinsa ansaan. Vain omassa maailmassaan Carmody olisi turvassa saalistajaltaan. Siellä hänen lopustaan huolehtisivat Maa-planeettaan sisäänrakennetut kierrätysmekanismit.
Joissakin todellisuuksissa, joihin Carmody joutuu, on mukana kevyttä satiiria: yhdessä Maan versiossa tuotteiden merkit ovat selvästi näkyvillä. Esimerkiksi takin valmistajan nimi on näkyvissä ulkopuolella eikä huomaamattomassa lapussa takin sisällä. Ihmiset myös puhuvat lähes pelkästään mainoslausein. Vuonna 1968, kun tämä romaani ilmestyi, tällainen tulevaisuus siis vielä vaikutti vain huvittavalta mahdollisuudelta.
Lopulta Carmody löytää oikean kotimaailmansa. Mutta haluaako hän enää jäädä sinne päästyään maailmankaikkeuden ihmeiden makuun? Onko hän valmis jatkamaan vaellustaan silläkin uhalla, että saalistaja joskus tavoittaa hänet? Loppujen lopuksi: meillä on vain tämä hetki.
Romaani toi mieleen monet sadut. Siinä on selvä yhteys Liisan seikkailuihin ihmemaassa sekä Ozin velhoon. Naiset olivat romaanissa vain koristeina, joten välillä se muistutti poikien seikkailukertomusta. Mukavaa viihdettä. Kovin vakavaksi sitä ei varmaan ole tarkoitettukaan.
Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille tuli myös etsimättä mieleen. Varsinkin insinööri Maudsley oli kuin ilmetty Slartibartfast. Douglas Adams on kuitenkin kertonut, ettei ollut lukenut Sheckleyn romaania ennen oman sarjansa kirjoittamista. Todisteita asiasta on mahdotonta saada puoleen tai toiseen. Douglas Adams myös ylisti Robert Sheckleyn lahjakkuutta koomisen fantasian kertojana, joten ainakin näin hän maksoi takaisin, jos oli pikkuisen tullut lainanneeksi.
Suomalaista lukijaa saattaa kiinnostaa, että insinööri Maudsley oli käyttänyt joskus mallina siiloja, jotka oli suunnitellut arkkitehti nimeltä Saarinomen. Eero Saarinen oli aikanaan Yhdysvalloissa suuressa huudossa – suomalaiset nimet eivät tunnetusti ole helppoja ulkomaalaisille.
Robert Sheckley, Dimensions of Miracles. Grafton Books 1986. Teos ilmestyi alun perin vuonna 1968. Kansikuva: Poul Webb. 188 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!