Oliver Twist on Charles Dickensin romaaneista järjestyksessä toinen. Kuten Dickensin muutkin romaanit se ilmestyi alun perin jatkokertomuksena aikakauslehdessä. Kolmiosainen kirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1838. Tekijäksi oli merkitty Dickensin kirjailijanimimerkki "Boz".
Kirjan juoni on monille tuttu. Oliver syntyy köyhäintalossa maaseudulla. Hänen tuntematon äitinsä kuolee synnytyksessä. Nimen pojalle keksii seurakunnan suntio. Lapsi kasvaa nälässä ja puutteessa huonosti hoidetussa köyhäintalossa. Pojan vilpitön luonne – hän uskaltautuu toisten poikien yllytyksestä pyytämään lisää puuroa – tulkitaan röyhkeydeksi, ja hänet luovutetaan hautausurakoitsijan apupojaksi. Äitinsä maineeseen kohdistuneiden loukkausten takia Oliver karkaa jalkapatikassa Lontooseen.
Suurkaupungissa Oliver päätyy osaksi alamaailmaa, lapsista pikkurikollisia kouluttavan Faginin huostaan. Fagin yrittää kasvattaa Oliverista taskuvarasta ja asuntomurtojen apupoikaa, mutta pojan synnynnäinen rehellisyys tulee suunnitelmien tielle.
Faginin prostituoiduksi kouluttaman hyväsydämisen Nancyn avulla Oliver pääsee yhteyteen sukulaistensa kanssa. Mutkia matkaan aiheuttaa salaperäinen Monks, joka myöhemmin osoittautuu Oliverin lähisukulaiseksi. Monks yrittää itsekkäiden pyyteidensä takia hävittää todisteet Oliverin todellisesta syntyperästä.
Nancyn miesystävä, väkivaltainen murtovaras Bill Sikes, kuvittelee Nancyn ilmiantaneen Faginin jengin viranomaisille. Sikes murhaa Nancyn ja kuolee myöhemmin itse karmealla tavalla. Fagin tuomitaan hirteen. Romaanin lopussa Oliver päätyy aineellisesti turvattuun elämään rakastavien sukulaisten ja ystävien parissa.
Kätkössä olevien sukulaissuhteiden vähittäinen paljastuminen oli monen 1800-luvun romaanin juonen moottorina. Hämmästyttävät yhteensattumat kuuluivat asiaan. Todennäköisyyttä venytetään estoitta myös Oliver Twistissä. Ensimmäisen ja ainoan kerran, kun Oliver on seuraamassa taskuvarkaiden työskentelyä, hänen toverinsa Jack Dawkins eli The Artful Dodger nappaa nenäliinan herrasmieheltä, joka myöhemmin paljastuu Oliverin edesmenneen isän sydänystäväksi. Oliverin ensimmäinen ja ainoa murtovaraskeikka kohdistuu Lontoon ulkopuolella taloon, jossa asuu Oliverin äidin nuorempi sisar. Keikka menee pieleen, Oliver haavoittuu ja päätyy tätinsä hoidettavaksi.
Dickens tekee itsekin romaanissa pilaa melodramaattisista juonista, mutta heti perään hän puolustaa niitä. Elämään sisältyy hämmästyttäviä käänteitä, mutta ne jäävät meiltä huomaamatta, kun olemme itse niissä mukana:
Such changes appear absurd; but they are not so unnatural as they would seem at first sight. The transitions in real life from well-spread boards to death-beds, and from mourning-weeds to holiday garments, are not a whit less startling; only, there, we are busy actors, instead of passive lookers-on, which makes a vast difference.
Nykylukijasta Dickensin Lontoo pikkurikollisineen ja rähjäisine slummeineen vaikuttaa sadunomaisesti liioitellulta. Dickensillä oli kuitenkin kovasti pyrkimystä realismiin. Hän oli tarkka kuvaustensa yksityiskohdista. Jos pääsisimme aikakoneella 1800-luvun alkupuolen Lontooseen, se luultavasti vaikuttaisi meistä tutulta. Dickens on kaikkiin aisteihin vetoavalla tavalla kuvannut sen kadut ja kapakat, Jacob's Islandin slummin, Bow Streetin poliisiaseman ja Newgaten vankilan, sen likaisuuden ja kaikkialle tunkeutuvan savusumun.
Esimerkkinä Dickensin pikkutarkkuudesta Charles Dickens -museossa Lontoossa on nähtävänä pieni kellarinikkuna talosta, jota Dickens piti mallinaan, kun kuvaili ryöstöä, johon Oliver oli pakotettu mukaan. Ikäisekseen pienikokoisen Oliverin piti ryömiä sisään ikkunasta ja avata sitten ovi varkaille.
Dickens kuvaa upeasti myös Englannin maaseutua, jonka pastoraalinen idylli oli räikeä vastakohta levottomalle Lontoolle. Oliver pääsee 17-vuotiaan Rose-tätinsä kanssa maalle viettämään kesää ja toipumaan ryöstön yhteydessä saamastaan haavasta. Tosin tässä vaiheessa Oliver ei vielä tiedä, että Rose on hänen sukulaisensa.
Ihana aika päättyy dramaattisesti. Rose sairastuu ja on kuolemanvaarassa. Myöhempi tutkimus on osoittanut, että Dickensin alkuperäisessä suunnitelmassa Rose olisi kuollut. Juuri ennen tämän kohtauksen kirjoittamista Dickensin vaimon nuorempi sisar Mary Hogarth oli kuitenkin kuollut yllättäen äkilliseen sairauskohtaukseen Dickensien kotona. Dickens ei pystynyt toteuttamaan alkuperäistä aiettaan: kirjallisuus sai korjata sen minkä elämä oli rikkonut – Rose paranee ja pääsee naimisiin rakastamansa miehen kanssa.
Dickensin armeliaisuus ei ulottunut Nancyyn, prostituoituun, jonka Bill Sikes murhaa. Nancyn hahmossa Dickens kuvaa psykologisesti jännittävällä tavalla ihmistä, jolle annetaan mahdollisuus muuttaa elämänsä, mutta joka päätyy valitsemaan entisen, vaarallisen ja taloudellisesti epävarman elämäntapansa. Syynä Nancyn valintaan on jonkinlainen laumauskollisuus, rikollisten parissa hän tuntee tulevansa ymmärretyksi. Faginia, joka on kouluttanut Nancyn prostituutioon, hän vihaa, mutta Sikesin kanssa hän tuntee kuuluvansa yhteen, vaikka mies pahoinpiteleekin häntä. Paremman puutteessa Nancyn tunnetta on nimitettävä rakkaudeksi, vaikka tämä sana ei oikein Nancyn suuhun mahtuisikaan.
F. M. Dostojevskin jalot prostituoidut ovat varmaan velkaa Nancylle. Dostojevski tunnetusti ihaili Dickensin romaaneja ja sai niistä vaikutteita. Jopa synkkänä pidetyn Riivaajat-romaanin alkupuoli on täysin dickensiläisen komiikan läpitunkema.
Oliver Twist on aikansa tuote. Selvimmin se näkyy esimerkiksi siinä, että Fagin muistetaan aina mainita juutalaiseksi. Usein tätä määrettä käytetään hänen erisnimensä asemesta. Jokseenkin vanhahtavalta vaikuttaa myös se, miten ihmisen syntyperä vaikuttaa hänen käytökseensä. Oliver on kasvanut orpolasten ja rikollisten parissa, mutta silti hänen käytöksensä on kuin yläluokkaisen kasvatuksen saaneella. Monks, joka jakaa osittain saman geeniperimän kuin Oliverkin, puolestaan hakeutuu rikosten pariin. Sen selittää Monksin äidin mukana tullut huono perimä, jonka takia Monks kärsii myös epilepsiasta.
Muilta osin romaani on edelleen viihdyttävä. Koska romaani alun perin julkaistiin jatkokertomuksena, se on rakennettu siten, että lukemista haluaa aina jatkaa hieman pitemmälle. Draaman kaareen kuuluu myös se, että pahat saavat lopussa palkkansa. Tosin romaanin kiehtovimmat hahmot ovat juuri näitä pahiksia, ja siksi lukija olisi valmis antamaan heille paljon anteeksi. Rikollisten elämä on selvästi kiehtonut myös Dickensiä. Olisi ehkä väärin sanoa, että hän ihailee konnia, mutta hänen kerrontaansa tulee aimo annos lisäenergiaa aina, kun siirrymme Faginin jengin majapaikkaan.
Dickens hallitsee suvereenisti useita kielen rekistereitä. Pikkurikollisten katukieli kuulostaa uskottavalta. Kirjailija hallitsee myös yläluokan puhetavan sekä oikeuslaitoksen ja muiden virallisten tahojen käyttämän kielen. Dickens parodioi mainiosti ihmisiä, jotka yrittävät hieman onnahdellen jäljitellä hienompaa puhetapaa. Parodiassa on hieman snobistinen sävy, mutta se perustuu kyllä oivaltavaan sosiolingvistiseen havainnointiin.
Maaliskuun alun Lontoon reissulla kävin katsomassa myös Oliver!-musikaalin Gielgud-teatterissa. Musikaali on ensimmäisen kerran tullut näyttämölle jo vuonna 1960. Nykyistä, täysin uusittua versiota on nyt esitetty pari vuotta.
Tarinan mutkat oli musikaaliversiossa luonnollisesti vedetty suoriksi. Henkilöitä oli poistettu runsaasti. Repliikeissä oli kuitenkin säilytetty sanatarkasti ilahduttavan paljon Dickensin alkuperäistä tekstiä. Päähenkilöiksi oli nostettu Fagin ja Nancy. Faginin juutalaisuutta ei mainita sanallakaan, mutta pukeutumisessa oli kyllä stereotyyppisiä viitteitä. Musikaalissa Faginista on tehty koominen ja pohjimmiltaan hyväntahtoinen ihminen, jonka pahin puute, ahneus, korjaantuu sekin hänen menetettyään aarteensa. Nancyn ristiriitainen rakkaus Bill Sikesiin on musikaalissa tuotu esiin koskettavasti. Lapsinäyttelijät olivat mahtavia!
Charles Dickens, Oliver Twist; or, The Parish Boy's Progress. Romaani ilmestyi alun perin kolmiosaisena kirjana vuonna 1838. Teoksessa Delphi Complete Works of Charles Dickens, ss. 785–1219. Delphi Classics 2012. e-kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!