Markku Envallin vuonna 2020 julkaistu esseekokoelma oli minulla kuukausi sitten matkalukemisena. Tähän tarkoitukseen esseet ja novellit sopivat yleensä hyvin. Yhden artikkelin ehtii aina lukaista mukavasti, jos jää luppoaikaa. Jostain syystä en kuitenkaan päässyt tähän kokoelmaan sisälle samalla tavalla kuin aiemmin lukemiini Envallin kokoelmiin. Mitään varsinaista syytä en tähän löytänyt, joten arvelen, että vireystilani ei ollut sopiva. Vastaanottimeni oli väärällä aaltopituudella.
Kirjan kaksikymmentä esseetä voisi ryhmitellä muutamaan aihepiiriin. Kirjallisuusesseitä on useita. Mukana on totuttuun tapaan myös kirjailijan omiin kokemuksiin pohjautuvaa hiljaista viisautta elämisen taidoista. Uskontoon ja kirkkoon liittyviä aiheita on niin ikään useita. Aiheet risteytyvät keskenään hedelmällisesti. Envall lähestyy niitä yleensä kirjallisuudentutkijan työkaluilla: käsiteanalyysilla ja tarkalla lähiluvulla.
Tässä muutama huomio kokoelman esseistä. Jos ei muusta syystä, niin muistilistaksi itselleni, että nämäkin on tullut luetuksi.
Kylmää kynäsotaa
“Kaunokirjat on tarkoitettu luettaviksi eivätkä lausuntojen aiheiksi. Nykyisen käsitykseni mukaan kirja on luettava itseä varten, iloksi ja/tai nautinnoksi, vailla ulkopuolisia syitä.”
Kriitikon rooli siis synnyttää lukemisen kannalta haitallisia paineita. Ristiriitaisista tuntemuksistaan huolimatta Envall päättää tämän esseen perinpohjaiseen analyysiin Ian McEwanin romaanista Makeannälkä. Essee osoittaa, että lukeminen ei edellytä monimutkaista käsitearsenaalia. Tarkka lukeminen riittää. Kuka tahansa lukija pystyy seuraamaan Envallin perusteluita. Romaanin monimutkainen yhteys todennäköisyysmatematiikkaan on selitetty esseen liitteessä.
Kaapu ja kulho
Essee käsittelee japanilaisen zen-munkin Ryōkanin (1758–1831) runoja elämänviisauden näkökulmasta. Zen-buddhalainen filosofia ja viittaukset kiinalaisen ja japanilaisen kirjallisuuden klassikoihin voidaan ymmärtää eräänlaisena elämäntaito-oppaana.
Murhaballadit
Eino Leinon Helkavirsien neljä murhaballadia – Kimmon kosto, Orjan poika, Ylermi ja Räikkö Räähkä – ovat Envallin näkemyksen mukaan kestäneet aikaa tai nykyilmapiiriä paremmin kuin kokoelman legendarunot.
Yksin
Esseessä analysoidaan yksinolon ja yksinäisyyden eri muodot. Yksinäisyydellä on tunnetusti jopa haitallisia terveysvaikutuksia. Toisaalta yksinolo mahdollistaa keskustelun oman itsemme kanssa. Tämä yhteys vaatii mielen rikkautta.
“Monien mielestä yksinäisyys seurassa on viheliäisempää kuin yksin ollessa.”
Ystävyys
Tämä essee on kuin jatkoa edelliseen. Montako ystävää ihminen tarvitsee? Miehet ehkä harvempia kuin naiset. Ainakin naisilla ystävyyden kirjo vaikuttaa olevan laajempi.
Ystävyyden kipukohdat: ystävä petti. Harva kertoo itse pettäneensä ystävänsä. Ne ovat kuitenkin saman asian kaksi puolta ja luultavasti jokseenkin yhtä yleisiä. Miten salaisuuksien säilyttäminen ja ystävyys liittyvät toisiinsa?
Ystävyys edellyttää erilaisuutta. Erilaisuus lujittaa ystävyyttä, tästä esimerkkinä Envallilla on Jean Sibeliuksen ja Axel Carpelanin ystävyys.
“Ystävyyttä turmelee taipumuksemme miellyttää ja mukautua.” Envall viittaa omiin kokemuksiinsa. Tämä aaltoliike yksityisen ja yleisen välillä on mielestäni hyvän esseen elinehto.
Isoveli
Markku Envall on kolmesta veljeksestä keskimmäinen, samaan aikaan isoveli ja pikkuveli. Hyvin henkilökohtaisen esseen keskuksena on kuitenkin se, miten perheen ulkopuoleltakin voi joku tulla veljen kaltaiseksi. Envallille Teemu Lipastista tuli tällainen isoveli.
Liitutaulu
Opettajan ominaisuuksien pohdintaa Markku Envallin omien koulumuistojen ja muiden kokemusten kautta.
“Utopistisen koulu-uudistukseni resepti on yksinkertainen: opettajankoulutukseen valittaessa pitäisi painottaa monin verroin nykyistä enemmän persoonan soveltuvuutta opetustyöhön.”
Selvin päin
Envall pohtii omaa ehdottoman raittiuden valintaansa. Tämä valinta on edelleen poikkeus, jos alkoholista ei ole tullut ihmiselle ongelmaa.
Miten kirjoitan
Viisi kohtaa analysoidaan perusteellisesti: “Kirjoitan pöytätietokoneella, yksin, päivittäin, periodeittain ja aamuisin.”
Sattuma
Sattuman ja determinismin erilaiset suhteet. Huomasin että lähimpänä omaa ajatteluani on Envallin runolliseksi nimeämä vaihtoehto: “kohtalon toteuttaminen”. Eino Leino kuvaa tätä näkemystä näin:
(Ajattelen, että toteutan omaa ainutkertaista elämääni. Kateus muuttuu mahdottomaksi, pyrkimys pois mukavuusalueelta järjettömäksi.)
Envall pohtii sattuman ja vapauden suhdetta Leo Tolstoin ja Alice Munron teoksissa.
Sydämen puhetta
Essee käsittelee rukoilua. Katekismuksen mukaan rukous on ”sydämen puhetta Jumalan kanssa”. Tähän määritelmään Envall pureutuu tekstintutkijan välinein.
Elämän leipä
Yleisesti käytetyn metaforan analyysia. Luther sisällytti ”jokapäiväiseen leipäämme” lähes kaiken maallisen hyvän kelpo aviopuolisoa myöten.
Esseen lopulla raikas kannanotto Uuden testamentin kertomukseen Martasta ja Mariasta. Envall toteaa, että Jeesuksen ihmisolemukseen kuului myös hänen epäjohdonmukaisuutensa ja tekopyhyytensä, kun hän arvosteli Marttaa. Jeesus otti ensin Martan tarjoilut ”pokkana” vastaan ja sitten kiisti niiden arvon. Hän kehtasi vielä asettaa esikuvaksi sen sisaren, joka ei ollut nähnyt vaivaa vieraiden eteen.
Martta toteutti perinteistä naisen osaa. Yleensä vain miehet ovat voineet valita kuten Maria. Miehenä, joka on ottanut hoitaakseen osansa Martan tehtävistä, Envall kokee Jeesuksen suhtautumisen loukkaavana. Ja niin muuten koen minäkin – samasta syystä.
Jako kahteen
Raamatun viimeisen tuomion tekstianalyysia. Mukana myös tulkinta Flaubertin pitkästä kertomuksesta.
Eläviä kuolleita
Helvi Hämäläisen Kolme eloonherätettyä -teoksen analyysi.
Pyhä
Essee mystisestä kokemuksesta.
Kirkko on sana
Envall lähtee liikkeelle ajatuskokeesta: mitä kirkon kokonaisilmaisusta voidaan jättää pois, niin että kristinuskon ydin vielä jää jäljelle? Vastaus: sana jää jäljelle.
Esseessä pohditaan myös uskonnollisen kaunokirjallisuuden paikkaa ja sitä, miten se on lähes kokonaan ehtynyt kirjallisuudestamme. Parhaaksi uskonnolliseksi kaunokirjaksi Suomen kirjallisuudessa Envall nimeää Mika Waltarin Felix onnellisen.
Kirja ja sen nimi
Miten kirjailijat päätyvät teostensa nimiin. Väinö Linnan ja Leo Tolstoin romaanien nimien syntytarinaa.
Eeva Joenpellon romaanien nimien perusteellinen selvittely tuli minulle tarpeeseen. Olen pitänyt niitä liian pitkinä ja mahtipontisina. Envallin selitys muutti käsitykseni.
Talteen
Aila Meriluodon päiväkirjoista Envallille oli tarttunut useita lainauksia, joiden suhdetta omaan elämäänsä hän valottaa tässä esseessä.
Novelli kuin romaani
Alice Munron novellitaiteen pohdiskelua.
Sotaa ja rauhaa lukiessa
Usean lukukerran lukukokemukset.
Teoksessa on mukana myös Bibliografinen jälkisana, mikä on aina tervetullut lisä. Joskus tulee mieliteko mennä itse lähteelle asti.
Markku Envall, Kylmää kynäsotaa ja muita esseitä. WSOY 2020. E-kirja. 166 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!