torstai 19. marraskuuta 2026

Marion Brunet: Sans foi ni loi

Vuoden 2027 ALMA-palkinnon (Astrid Lindgrenin muistopalkinto) saajaksi on ehdolla peräti kymmenen suomalaista toimijaa. Ehkäpä näin vahva edustus tuo näkyvyyttä tälle maailman rahallisesti arvokkaimmalle lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkinnolle. Palkintosumma on peräti viisi miljoonaa Ruotsin kruunua. Aiemmat voittajat eivät mielestäni ole meillä päässeet esille ansaitsemallaan tavalla.

Ranskalainen Marion Brunet (s. 1976) voitti ALMA-palkinnon vuonna 2025. Suomennoksia hänen kirjoistaan ei toistaiseksi ole ilmestynyt ainoatakaan. Lukemani Sans foi ni loi ilmestyi vuonna 2019. Se edustaa poikkeusta Brunet'n tuotannossa, joka sijoittuu enimmäkseen nykyaikaan tai lähitulevaisuuteen. Sans foi ni loi kertoo 1800-luvun villistä lännestä – Wyomingista, Montanasta, Idahosta – ja ajasta jolloin intiaanisodat ovat vielä hyvin ihmisten muistissa, lynkkaus oli nopein oikeudenkäynnin muoto ja erimielisyydet ratkaistiin Colt kädessä. 

Brunet'n romaanissa on mukana Western-genren tyypillisiä ristiriitoja: yhteisön ahdasmielisyys ja yksilön vapaus; lain ja oikeudenmukaisuuden rajankäynti; väkivallan käytön rajat. Myös romaanin juoni noudattelee lännentarinoiden kaavaa: pankkiryöstön tehnyt rikollinen ottaa syrjäiseltä maatilalta matkaansa panttivangin (suojatakseen pakoaan seriffin joukoilta ja koska panttivanki on sattumalta saanut tietää minne lainsuojaton on matkalla). Yhteisen pakomatkan aikana panttivanki oppii ihailemaan rikollisen joitain puolia: fyysistä ylivertaisuutta, armotonta rehellisyyttä ja omintakeista eettistä eheyttä. Matkan päätepisteessä lainsuojaton ja vanki majoittuvat saluunaan, jossa toimii myös ilotalo. Ahdasmielisessä yhteisössä kasvaneen panttivangin käsitykset muuttuvat. Hän löytää uusia ystäviä. Hän rakastuu. Juuri kun kaikki alkaa näyttää seesteiseltä, seriffin miehet saapuvat palkkionmetsästäjien kanssa. Panttivangin on valittava puolensa.

Tutunomaista kaavaa on muunneltu oivaltavasti. Lainsuojaton, joka ryöstää mukaansa 16-vuotiaan Garett Blaken, on nuori nainen, Abigaïl Stenson. Abigaïlin – Abin – ikää ei kerrota suoraan, mutta se sijoittunee kahden- ja kolmenkymmenen ikävuoden välille. Ab pukeutuu miesten vaatteisiin ja käyttäytyy miesten tavoin. Tämä herättää vihaa säädyllisissä naisissa ja lähes kaikissa miehissä. Miesten halu alistaa nainen paikalleen aiheuttaa Abille jatkuvan väkivallan ja seksuaalisen kajoamisen uhan. Abigaïlia suojelee jonkin verran se, että hän on myös äiti ja näin ollen todistettavasti nainen. Edesmenneen kullankaivajamiehensä kanssa hän on saanut tyttären, Pearlin, jonka on jättänyt ystävänsä Jennyn hoiviin. Jenny on 17-vuotias ja työskentelee saluunassa tanssijana ja prostituoituna. Abigaïlin rikollinen ura johtuu yrityksestä järjestää Jennylle ja Pearlille taloudellisesti turvattu elämä, johon ei kuulu prostituutio.

Abin panttivanki, Garett Blake, toimii kirjan minäkertojana. Hänen isänsä toimii maanviljelyn ohella yhteisönsä saarnaajana. Isä on väkivaltainen ja ankara. Garettilla on kaksi nuorempaa sisarusta: veli ja sisar. Äiti on kuollut. Pakomatka Abin kanssa auttaa Garettia arvioimaan isäänsä uudesta näkökulmasta. Melko pian hän ymmärtää, ettei halua palata isän määrittelemään elämään. Romaanin nimi – sans foi ni loi – tarkoittaa laitonta tai lainsuojatonta. Alkukielessä siihen sisältyy myös viittaus Garettin isän ja Abin edustamiin maailmoihin – sanatarkka käännös olisi: ilman uskoa ja lakia. Kun Garettin isä ilmaantuu noutamaan poikaansa seriffin ja palkkionmetsästäjien kanssa, jommankumman on kuoltava: isän tai Abin – ehkä molempien. 

Garett löytää kirjassa oman riippumattoman elämäntapansa, johon ei kuulu isän ahdasmielinen uskovaisuus. Myös lakia hän on valmis rikkomaan, jos hänen omatuntonsa sitä vaatii.

Garettin kasvutarinaan kuuluu rakkaussuhde Jennyyn, prostituoituun. Jennyn ammatin takia hänen on opittava tulemaan toimeen mustasukkaisuuden tunteidensa kanssa ja hyväksyttävä se, että Jenny tekee itse omat valintansa. Tärkeintä Garettille ovat kuitenkin uudet ystävyydet ikätovereidensa Seanin ja Willin kanssa. Willin mukana tarinaan tulevat myös rotuongelmat: Will on valkoisen naisen ja intiaanimiehen poika. Perhe on elänyt eristäytyneenä erämaassa isän kuolemaan asti. Sen jälkeen Will on joutunut selviytymään yksin, koska äiti on löytänyt uuden miehen, joka ei hyväksy vaimonsa puoliveristä poikaa. Kun valkoiset ihmiset käskevät Willin painua omiensa pariin, hän törmää ongelmaan: hän ei ole koskaan elänyt yhdenkään intiaaniheimon parissa.

En halua avata tarkemmin romaanin jännittävää ja koskettavaa juonta. Siinä maailmankatsomusten eroista tulee konkreettisesti elämän ja kuoleman kysymyksiä. Romaanin loppuluku kertoo tapahtumista kymmenen vuotta myöhemmin. Will, Sean ja Garett ovat pitäneet yhtä – kolme orpoa, jokaisella murha omallatunnollaan. Ilman vanhempiakin voi pärjätä, ilman ystäviä se olisi vaikeampaa.

Loppuluvussa Garett on palannut dramaattisten tapahtumien saluunakaupunkiin varmistamaan, että Pearl-tytön elämä on raiteillaan ja tuomaan tälle lahjan hänen äidiltään Abigaïlilta.

Luin juuri tänään sanomalehtiartikkelin Cormac McCarthyn lännentarinoiden nuorten lukijoiden parissa nauttimasta suosiosta. Marion Brunet'n Sans foi ni loi voisi miellyttää lukijoita saman kovan maailman astetta lämpimämpänä kuvauksena.



Marion Brunet, Sans foi ni loi. PKJ Pocket Jeunesse 2019. Kannen suunnittelu: Axel Mahé. Kannen kuva: iStock / anton-tokarev. 222 s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat tervetulleita!