Kirjassa esiin tulevat ongelmat ovat kuitenkin paljon kevyempiä kuin ne, joita Castillon käsitteli aiemmin lukemassani Les Longueurs -romaanissa. Miss Crampon on pohjimmiltaan optimistinen kirja. Sen minäkertojalla, kolmetoistavuotiaalla Suzinella, on silmää koomisille yksityiskohdille sekä tarvittava määrä itseironiaa ja suhteellisuudentajua. Romaani on selviytymistarina, niin kuin nuorille tarkoitetun kirjan tuleekin olla.
Suzine viittaa usein "pikku ongelmaansa", jonka hän paljastaa lukijalle vasta romaanin lopussa. Vihjaan tässä sen verran, että kyseessä on fyysinen vamma, jonka hän useimmiten pystyy täysin piilottamaan ja joka onnistuneen leikkaushoidon takia on melkein poistunut. Toinen Suzinen itse tunnistama ja elämää hankaloittava pulma on vaikeneminen. Suzine menee usein täysin lukkoon. Hän itse arvelee, että tapa on saanut alkunsa hänen vanhempiensa riitaisessa erovaiheessa. Hän ei ole halunnut asettua riidoissa kummankaan vanhemman puolelle. (Suzinen harvinaisen etunimen piti muuten oikeastaan olla Suzanne, mutta Suzine arvelee, että isä keskittyi enemmän kätilön rintoihin kuin sairaalan papereihin. Tässä hän ohimennen tulee luultavasti paljastaneeksi yhden syyn vanhempiensa eroon.)
Nyt vanhemmat ovat siis jo eronneet. Suzine asuu äitinsä kanssa. Sairaanhoitajaäiti harrastaa runojen kirjoittamista ja lähettää jatkuvasti Suzinen kännykkään kiusallisen noloja riimiteltyjä tunteenpurkauksia ja elämänohjeita. Äidillä on uusi miesystävä, jota hän yrittää piilotella Suzinelta, mikä ei tietenkään pitkään onnistu.
Isän ja tämän uuden puolison, Camélian, luona Suzine viettää joka toisen viikonlopun. Camélia on kaukana ilkeästä äitipuolesta: hän on ikäistään nuoremman oloinen ja suhtautuu ongelmiin ratkaisukeskeisesti. Vaikeneminen ei tepsi häneen; Camélia toistaa kysymyksensä aina uudelleen, kunnes Suzine vastaa. Tämä sinnikkyys miellyttää Suzinea.
Violetta ja Romane, Suzinen parhaat – oikeastaan ainoat – kaverit koulussa, ihastuvat vuoronperään komeaan luokkatoveriin Tomiin. Eräästä Tomiin liittyvästä asiasta tulee Violettalle ja Romanelle kiistaa, ja he vaativat Suzinea kertomaan oman kantansa. Tämä on Suzinelle mahdotonta. Kun vaikeneminenkaan ei auta, hän yrittää mukailla ja miellyttää molempia. Tästä tytöt suuttuvat ja alkavat vältellä Suzinea.
Tilanne mutkistuu entisestään, kun Tom saapuu samaan laskettelukeskukseen, jossa Suzine on viettämässä talvilomaansa isänsä ja Camélian kanssa. Tom on ilmiselvästi kiinnostunut Suzinesta seurustelumielessä ja lyöttäytyy jatkuvasti Suzinen seuraan. Pojalla on myös kädet kuin mustekalan lonkerot, aina salaa tavoittelemassa Suzinen kättä. Ihastumisen tunne ei ole molemminpuolinen.
Violetta ja Romane alkavat pommittaa Suzinea tekstiviesteillä, joissa vaativat saada tietää, onko Suzine yhdessä Tomin kanssa. Nyt paljastuu toinen Suzinen toimintastrategia, jolla hän vaikenemisen lisäksi yrittää selvitä hankalista tilanteista: Suzine alkaa keksiä valheita. Hän on tuskin ollenkaan nähnyt Tomia. Sitä paitsi hänellä on jo ihan toinen, ihana poikaystävä Franz.
Itselleen Suzine pystyy myöntämään, ettei halua ollenkaan vielä poikaystävää, ei keksittyä eikä todellista. Suudellakin hän haluaisi vain, jottei olisi muita huonompi. Oikeastaan hän haluaisi vielä leikkiä nukeilla.
J’essaie de grandir au plus vite, mais au fond, je suis dépassée par la vitesse. Quand je me chut, c'est pour me retrouver, moi et le souvenir de ma collection d'animaux en porcelaine que j'ai planquée dans une boîte à chaussures pour ne garder qu'une décoration épurée semblable à celle que préconisent mes copines pour leur chambre.
Yritän kasvaa mahdollisimman nopeasti, mutta sisimmässäni vauhti tyrmistyttää minua. Kun vaikenen, teen sen löytääkseni itseni ja muiston posliinieläinkokoelmastani, jonka olen piilottanut kenkälaatikkoon säilyttääkseni vain hienostuneen sisustuksen, samanlaisen jota ystäväni suosivat omissa huoneissaan.
Valheet luonnollisesti paljastuvat nöyryyttävällä tavalla. Kotiin paluun jälkeenkin Suzine jatkaa kuitenkin valehteluaan pitääkseen kiinni ystävistään. Häneen ihastuu myös uusi poika, Paul, joka ilmoittaa Suzinen kilpailuun, jossa jalkapalloseuran pr-tytöksi valitaan Miss Crampon ('Miss Nappis'). Jotta kaverit eivät suuttuisi, Suzine pyytää, että Paul ilmoittaisi myös heidät mukaan.
Kavereiden tekstiviestit muuttuvat koko ajan ilkeämmiksi. Lopulta he kirjoittavat, että Suzine ei voi pärjätä kilpailussa fyysisen vammansa takia. Ja perään: "Hah-hah, vitsi, vitsi!"
Koko Suzinen perhe, isovanhemmat mukaan lukien, saapuu kisapaikalle kannustamaan tyttöä. Juuri ennen kilpailua Suzine on aivan paniikissa – varsinkin kun käy ilmi, että hänen on esiinnyttävä asussa ja kampauksessa, joka paljastaa hänen vammansa.
Suzinen äidin uusi miesystävä, Viviant, osoittautuu tärkeäksi aikuiseksi tässä vaiheessa, kun Suzinesta tuntuu, ettei hän enää pysty puhumaan kenellekään. Yksinkertaisen luonteen vilpittömyydellä Viviant auttaa Suzinea tunnistamaan, että se, mitä hänen "ystävänsä" tekevät, on kiusaamista ja kiristystä. Suzinessa ei ole mitään vikaa. Suzine saa Viviantilta juuri siinä hetkessä tarvitsemansa rohkaisun.
Romaanin yksi keskeinen teema on todellisen ystävyyden erottaminen yksinjäämisen pelosta. Suzine kasvaa vahvemmaksi. Tässä romaanissa onnelliseen loppuun sisältyy myös se, että hänen ystävänsä tajuavat, kuinka ilkeitä ovat olleet ja pyytävät anteeksi. Suzine on kaikkien omien ongelmiensa ohessa järjestänyt muidenkin asioita: äiti pääsee viettämään 40-vuotispäiväänsä kahdestaan Viviantin kanssa ja pitkään erossa eläneet isoäiti jai isoisä palaavat yhteen.
Claire Castillon, Miss Crampon. Flammarion jeunesse 2019. Kansikuva: Thomas Baas. 203 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!