tiistai 27. heinäkuuta 2021

H. E. Bates: The Grapes of Paradise

Kirjailija H. E. Batesin tuotannosta meillä Suomessa tunnetaan varmasti parhaiten Oi ihana toukokuu (Darling Buds of May). Tähän romaaniin ja sen jatko-osiin pohjautuva tv-sarja esitettiin Yleisradion kanavilla alun perin 1990-luvulla ja uusittiin kymmenisen vuotta sitten. Kirjaa en ole lukenut, mutta tv-sarjaa katsoin mielelläni satunnaisesti varsinaisesti sitä seuraamatta. Oi ihana toukokuu on komedia, joka kertoo lämminhenkisesti epäsovinnaisesta Larkinien perheestä. Sarjan näyttelijät oli onnistuneesti valittu: erinomaiset komedianäyttelijät David Jones ja Pam Ferris esittivät Pop ja Mamma Larkinia. Säteilevä Catherine Zeta-Jones jäi mieleen perheen tyttärenä ensimmäisessä tv-roolissaan. 

Toinenkin Batesin romaaniin perustuva sarja on Suomen televisiossa esitetty: Rakkaudesta Lydiaan (Love for Lydia) 1970-luvun lopulla. Sitä seurasin tarkasti ja arvostaen, vaikka muistikuvat siitä nyt ovat jo hatarat. Tarinan nimihenkilö Lydia keräsi ihailijoita kuin kärpäspaperi hyönteisiä, ja kiihkeä mustasukkaisuus oli sarjaa kannatteleva tunne. Nuori Jeremy Irons näytteli yhtä Lydiaan rakastuneista.

Mieluisat muistikuvat tv-sarjoista saivat minut poimimaan kesämökkiluettavakseni H. E. Batesin novellikokoelman The Grapes of Paradise (1974). Tarkempi tarkastelu osoitti, että tässä itse asiassa on kaksi vanhempaa novellikokoelmaa yksissä kansissa ja uudelleen nimettynä. Novellit ovat alun perin ilmestyneet kokoelmissa Death of a Huntsman (1957) ja An Aspidistra in Babylon (1960). Kaikki novellit kertovat miesten ja naisten välisestä rakkaudesta, joten siinä mielessä ne temaattisesti sopivat yksiin kansiin. Melkein kaikissa kertomuksissa rakkaus on onneton tai ainakin epäsuhtainen. Ensimmäisen kokoelman jokaisessa neljässä tarinassa mies joutuu jollain tavalla naisen petkuttamaksi. Toisen kokoelman neljässä tarinassa myös miehinen hyväksikäyttö tulee valokeilaan. Ja jos nämä tarinat jotain meille opettavat, niin sen, että rakkaussuhteet, jotka perustuvat hyväksikäyttöön, ovat aina onnettomia.

Luonnon havainnointi on tärkeässä roolissa kaikissa novelleissa. Ihana luonto ja ihmisen toiminnan surkeus muodostavat kiintoisan kontrastin: ihminen on paratiisin häirikkö. Novellit ovat melko pitkiä: lyhimmillään 28 sivua ja pisimmillään 52 sivua. Kokoelman alaotsikossa niistä käytetään novella-nimitystä. Toisenlaisella rivivälillä ja tekstityypillä voitaisiin puhua joidenkin osalta jo pienoisromaaneista.

Käyn tässä läpi kokoelman novellit yksi kerrallaan. Juonipaljastuksia on jonkin verran luvassa, vaikka yritänkin olla paljastamatta kaikkein dramaattisimpia tapahtumia.

Kokoelman avaava "Death of a Huntsman" kertoo tarinan maaseudulla asuvasta ja hevosia kasvattavasta Harry Barnfieldistä, joka käy junalla päivätyössä Lontoossa. Kaikkien mielestä Harry on harmiton ja mukautuva tyyppi. Harryn avioliitto on väljähtynyt, puoliso hukuttaa elämänpettymyksensä alkoholiin. Harryn elämä muuttuu, kun hän rakastuu maillaan ratsastelevaan teinityttöön Valerieen ja saa tältä myös vastarakkautta. Tytön äiti, joka on ollut Harryn nuoruudenrakastettu, asettuu parin rakkauden tielle, ja tarina päättyy väkivaltaisesti ja traagisesti. Harryn myöhäinen yritys ottaa elämänsä omiin käsiinsä epäonnistuu surkeasti.

Novellissa on kohtalonomaisesti odottava tunnelma. Luontokuvaus on tässäkin novellissa merkityksellistä: Harryn elämäntilanteen symboliksi nousee myöhään kypsyvä kvitteni, kullankeltainen "Afroditen hedelmä". Syksy kääntyy talveksi novellin aikana.

"Night Run to the West" kertoo yörekan kuljettajasta Charlie Williamsista, joka tiivisteen hajottua etsii apua tienvarren synkästä talosta. Näin hän tutustuu rouva Broderickiin, joka on jo kymmenen vuotta odottanut invalidimiehensä kuolemaa. Charlien ja rouvan välille syntyy suhde, ja Charlie ottaa tavakseen pysähtyä talossa aina ohi kulkiessaan. Kun Charlie lopulta ymmärtää, että rouvan rakkaus ei ole pyyteetöntä vaan että häneltä odotetaan melko suurta vastapalvelusta, Charlie lopettaa suhteen ja yövuorojen ajamisen. Perinteistä symboliikkaa viljellään raskaalla kädellä: öiset matkat lännen kuoleman maahan vaihtuvat päivän puolelle. Kokoelman novellien henkilöt ovat yleensä yläluokan tai keskiluokan edustajia. Siinä mielessä työläistaustainen Charlie edustaa poikkeusta.

"Summer in Salandar" kuvaa espanjalaista rannikkokaupunkia, jossa brittiläinen laivayhtiön virkailija Manson ikävystyy kesän paahtavimmassa helteessä. Kaupunkiin, johon kukaan järkevä ihminen ei Mansonin mielestä tule kesällä, saapuu neiti Vane, joka alkaa tehokkaasti järjestellä itselleen tekemistä ja vaatii myös vastahakoisen Mansonin mukaansa. Eroottinen houkutus tekee Mansonista neidin juoksupojan ja  hän suostuu mukaan myös rasittavalle vuoriretkelle, joka päättyy huonosti. Käy ilmi, että neiti Vane ei ole neiti vaan rouva, joka aviomiehen petollisuuden takia on ottanut hieman omaa aikaa ja kaivannut jonkinlaista laastarisuhdetta. Manson oppii, että joskus suudelma ei ole jonkin alku vaan jonkin loppu.

Novellin hikinen tunnelma välittyi mainiosti, varsinkin kun satuin lukemaan tätä ihan kotoperäisen hellejakson aikana. Tunnelmansa ankeudesta huolimatta novelli oli yksi suosikeistani tässä kirjassa. Sen ihmissuhdeasetelma oli mielenkiintoisella tavalla epätavanomainen mutta kuitenkin helposti tunnistettava.

"The Queen of Spain Fritillary" on tämän ensimmäisen neljän novellin sarjan ainoa, jossa on minäkertoja. Vanheneva Laura muistelee siinä kesää, jolloin hän oli 17-vuotias. Nuori Laura kokeili viehätysvoimaansa ja leikitteli vanhan miehen tunteilla. Tästä oli traagiset seuraukset vanhan miehen lähipiirille. Novellin nimi tarkoittaa erästä perhoslajia. Perhosten keräilyllä on tässä novellissa myös vertauskuvallista merkitystä. Luonnonkuvaus on jälleen upeaa. Yorkshiren maaseutu Ouse-joen varrella on läsnä väreineen ja tuoksuineen.

"Aspidistra in Babylon" on kokoelmaan sisältyvän toisen sarjan ensimmäinen novelli. Painopiste muuttuu selvästi. Kun kaikissa edellä mainituissa mies joutui jollain tavoin alakynteen, on nyt miehen vuoro olla hyväksikäyttäjänä. Minäkertoja Christinen äiti pitää täysihoitolaa varuskuntakaupungissa, jonka huvielämää ja sotilastukikohtaa äiti varoittavasti kutsuu Babyloniksi. Kokematon 18-vuotias Christine on novellin nimen aspidistra, tuonenkello, vähään tyytyvä ja valju kasvi. Christine ei pysty vastustamaan Babylonin houkutusta, jonka hän kohtaa nelikymppisen kapteeni Archie Blainen hahmossa.

"A Month by the Lake" on toisen sarjan ainoa novelli, jossa ei ole minäkertojaa. Tämä koko kirjan pisin novelli oli ehdoton suosikkini, ehkä siksi että tämä on kokoelman ainoa tarina, jonka loppu on onnellinen, ja kaipasin jotain, joka vastasi omaa kesätunnelmaani. Novellin päähenkilö neiti Bentley on viettänyt alkusyksyä Italian järvialueella. Muiden hotellivieraiden valmistautuessa lähtöön, neiti Bentley päättää jäädä vielä koko lokakuuksi.

Neiti Bentley on ollut hieman ihastunut toiseen hotellivieraaseen, majuri Wilshawiin, tai ainakin tämän vaaleanpunaisiin korviin, jotka tuovat mieleen vaaleanpunaiset ruusut. Majuri on oikeastaan koulutukseltaan insinööri ja toimii metallialan yrityksen toimitusjohtajana. Sodan jälkeen moni britti jatkoi sotilasarvonsa käyttämistä myös siviiliyhteyksissä. Myös majuri Wilshaw peruu yllättäen lähtönsä ja päättää jäädä hotelliin, koska ihastuu salamannopeasti italialaisen perheen englantilaiseen kotiopettajattareen neiti Beaumontiin, kaikkeen kyllästyneeseen oikuttelijaan, jonka ainoa viehättävä piirre on hänen nuoruutensa.

Neiti Bentley ottaa tarmokkaasti haasteen vastaan ja onnistuu kääntämään majurin kiinnostuksen itseensä. Pari löytää toisensa hapuilun jälkeen. Aikuisten ihmisten hellän ironinen rakkaustarina.

There were many ways of pursuing happiness and perhaps half of them were stupid. Most of the time you were a fool and the rest of it in pain.

"A Prospect of Orchards" -novellin miespuolinen minäkertoja tapaa junassa tuttavan kaukaa menneisyydestä. Kertoja on nuoruudessa harrastanut nyrkkeilyä Arthur Templetonin kanssa ja häntä on kiusannut muisto Arthurin puolustuskyvyttömyydestä ja haluttomuudesta iskeä takaisin. Kertoja tulee vedetyksi mukaan Arthurin avioliiton viimeisiin kouristuksiin. Kiinnostava miehisen masokismin kuvauksena.

"The Grapes of Paradise" sijoittuu Tahitille. Novellin kertoja tapaa tarinan päähenkilön parturissa, ja päähenkilö pääsee näin kertomaan oman tarinansa. Tällainen "kaksikerroksinen" kertojaratkaisu on varsin luontevan tuntuinen ja sitä ovat monet novellikirjailijat hyödyntäneet. Näinhän me kerromme tarinoita eteenpäin kuulopuheiden perusteella. Novelli kertoo kitkerän tarinan hyväksikäytöstä ja mustasukkaisuudesta, jonka syynä on se, että mies ei voi tyytyä vain yhteen paratiisin hedelmään.

Olipa mukava lukea tällaista ihan perinteistä novellitaidetta! H. E. Batesilla on varsin laaja tuotanto, johon on varmaan syytä palata toistekin.

H. E. Bates, The Grapes of Paradise: Eight Novellas. Penguin Books 1974. Kokoelman novellit on alun perin julkaistu kokoelmissa Death of a Huntsman (1957) ja An Aspidistra in Babylon (1960). 316 s.

--------------------------------------------

Helmet-lukuhaasteessa tämä sopii kohtaan 23: Kirja, jota luet ulkona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat tervetulleita!