Nina Bawden: Afternoon of a Good Woman

Nina Bawden (1925–2012) on meillä Suomessa tunnettu ainoastaan lasten- ja nuortenkirjoistaan. Jos enää niistäkään. Bawdenin tuotannon aikuisosasto olisi kuitenkin älykästä ja viihdyttävää luettavaa brittiläisten ihmisuhderomaanien ystäville. Bawden johtaa mielellään lukijansa harhaan ja järjestää tälle virkistäviä yllätyksiä, kun tulkinnat henkilöistä ja heidän motiiveistaan muuttuvat romaanin mittaan.

Tässä käsillä olevassa romaanissa lukijan on hyvä olla varuillaan jo romaanin nimen suhteen. Hyvän naisen iltapäivä. Romaanin päähenkilö ja minäkertoja Penelope ei ole niin hyvä ihminen kuin itse kuvittelee. Hänellä on kyllä suuri tarve olla oikeassa, hakea oikeutusta ja puolusteluja teoilleen. 

Romaanin nykyhetken tapahtumat sijoittuvat kevään ensimmäiseen lämpimään päivään. Sen varsinainen ydin on kuitenkin Penelopen muistoissa. Juuri tänä päivänä 47-vuotias Penelope on jättämässä miehensä Eddien parinkymmenen avioliittovuoden jälkeen. Hän on päättänyt ilmoittaa asiasta miehelleen ja rakastajalleen myöhemmin päivän aikana. 

Penelopen ja Eddien kaksi tytärtä ovat jo nuoria aikuisia. Perheen taloustilanne on hyvä. Eddiellä on runsaasti perittyä omaisuutta. Ennen avioliittoaan hän julkaisi yhden menestysromaanin. Lisäksi hän on kirjoittanut useita tv-näytelmiä. Penelopen ei ole tarvinnut huolehtia toimeentulosta. Hän on nähnyt itsensä pikemminkin Eddien assistenttina, sihteerinä ja muusana kuin kotirouvana. Eddie on ollut hänen mielestään enimmäkseen saamaton ja eksyksissä.

Omanarvontuntoaan Penelope on pönkittänyt rauhantuomarintehtävässään, johon hän suhtautuu vakavasti. Kyseessä on luottamustoimi, josta ei makseta rahallista korvausta. Tänään Penelope osallistuu maallikkojäsenenä oikeudenkäyntiin. Ratkaistavana on juttu, jossa asiansa kunnolla hoitavaa kansalaista syytetään itsensä paljastelusta, sekä toinen juttu, jossa nuori automekaanikko on myynyt auton, jonka luuli omistajan hylänneen.

Penelopella on rohkeutta katsoa syytettyjen tekoja ilman ennakkoluuloja. Häntä ärsyttää oikeuskäytäntöjen epärationaalisuus: julkisilla paikoilla vilauttelija saa vankeustuomion, kun taas liikennesäännöistä piittaamaton ja toiset hengenvaaraan saattava autoilija selviää sakoilla. Ammattituomari toteaakin Penelopelle, että ehkä pelkäämme seksiä enemmän kuin kuolemaa. Romaanin motto – Ihmisten lait – mikä farssi! – on lainattu Tolstoilta.

Oikeudenistunnot ja niiden välillä käyty lounaskeskustelu ammattituomarin kanssa tuovat Penelopen mieleen tapauksia hänen omasta elämästään. Penelope on toiminut tavoilla, joita on vaikea sovittaa yhteen sen käsityksen kanssa, joka hänellä on itsestään. Hän uskaltautuu – ehkä ensimmäistä kertaa – katsomaan myös omia tekojaan ilman ennakkoluuloja. Hän huomaa, että "yleinen mielipide" onkin usein oikeastaan jonkun sellaisen vanhan tädin mielipide, jonka mieltä ei tahdota pahoittaa.

Penelopen pohdinnat kiteytyvät siihen, voiko olla syyllisyyttä ilman tahallisuutta. Ollessaan 12-vuotias Penelope on tarkoittamattaan tullut avustaneeksi äitipuoltaan tämän itsemurhayrityksessä. Tämän tapauksen on elävästi tuonut hänen mieleensä se, että joku on vähän aikaa sitten lähettänyt hänelle ruskeassa kirjekuoressa kaksikymmentä aspiriinitablettia. Haluaako joku muistuttaa Penelopea menneistä teoistaan? 

Someone has sent me twenty aspirins in a brown envelope, and that anonymous accusation rumbles on in the depths of my mind like a monotonous and menacing drum, sharpening my sympathies with all accused persons, alerting my memory, forcing me to examine my own failures, seek out my own guilt. Or establish my innocence, rather. I am a law-abiding, law-enforcing woman who has always tried to act decently.

Penelopen ja hänen läheistensä elämään on liittynyt paljon salailua. Penelopen pitkään jatkunut suhde velipuoleensa Steveen on täytynyt pitää salassa, vaikka heidän avioliittonsakaan ei olisi ollut lain – ainoastaan yleisen mielipiteen – vastainen. Sisarpuolensa Aprilin Penelope auttoi eroon väkivaltaisesta aviomiehestä. Penelopen todistuksella avioero-oikeudenkäynnissä oli merkitystä, vaikka aviomiehen lakimies kehystikin sen osoitukseksi Penelopen mustasukkaisuudesta sisartaan ja tämän komeaa lentäjäsankarimiestä kohtaan. Lukija on yleensä helposti minäkertojan puolella, mutta tätä romaania lukiessaan joutuu usein miettimään, missä määrin Penelope on ollut itse tietoinen motiiveistaan.

Myös aviomies Eddien salaisuudet Penelope on ottanut kantaakseen. Eddien ensimmäinen vaimo on hoidettavana läheisessä mielisairaalassa. Hänen psyykkisen tilansa romahtamiseen oli iso osuus Eddien julkaisemalla menestysromaanilla. Romaanin lopussa Penelope joutuu myöntämään itselleen, että hänen käsityksensä Eddiestä ei ole ollut todenmukainen. Loppupuolellaan romaani saa jopa trillerin sävyjä. Eddie ei ehkä olekaan ollut se iso, kiltti vässykkä, jona Penelope on häntä pitänyt.

Voiko aikuinen perustella käyttäytymistään lapsuuden traumoilla? Penelope muistaa, kuinka 13-vuotiaana asui jonkin aikaa isänsä tuttavapariskunnan luona. Kodin häveliään ilmapiirin takia hän piilotti käytetyt kuukautissiteensä läheiselle hautausmaalle. Pelko teon paljastumisesta johti Penelopen valheisiin, joilla olisi voinut olla ikäviä seurauksia jollekulle viattomalle ihmiselle. Vielä pitkän raastupapäivän lopulla Penelope palaa tähän tapahtumaan ja miettii, miten 13-vuotiaan hätääntyneen tytön ratkaisu on ohjannut hänen elämäänsä. Häpeän ja syyllisyyden tunteet ovat olleet helposti herätettävissä Penelopessa.

That little girl is still part of me, as are all those other Penelopes I have remembered today, but none of them are responsible for what I am doing. Only a very soft-hearted judge would consider them credible as defence witnesses. I think: All these scenes from the life of a good woman! What do they amount to? Excuses, protestations of innocence, mitigating circumstances – all of them useless. It is actions that count in the end. What we are judged on.

Romaanin lopussa Penelope hahmottelee itselleen kolme mahdollista tulevaisuutta. Minkä niistä hän valitsee?

Nina Bawden, Afternoon of a Good Woman. Virago Press 1988. Romaani ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1976. Kannen valokuva: Tony Stone © George Kavanagh. 187 s.

Nina Bawden: The Ice House

Romaani alkaa kesälauantaista vuonna 1951. Viisitoistavuotias Daisy Brown vierailee ensimmäistä kertaa samanikäisen luokkatoverinsa Ruth Perkinin kotona. Daisyn oma koti on naurun ja leikinlaskun tyyssija, joten Perkinin perheen ahdistava totisuus tulee hänelle järkytyksenä. Japanilaisten vankileirillä henkisesti vaurioitunut isä Perkin hallitsee tytärtään ja vaimoaan pelolla ja väkivallalla. Ruthin pienetkin tottelemattomuudet on rangaistu jättämällä lapsi tuntikausiksi puutarhassa sijaitsevan vanhan jäävaraston kaivoon. Daisy joutuu vierailun lopuksi todistamaan, miten isä piiskaamalla rankaisee Ruthia mitättömän ohjeen laiminlyönnistä. Jaettu salaisuus tekee Daisysta ja Ruthista läheiset ystävät.

Alkutilanteen jälkeen romaani hyppää ajassa kolmekymmentä vuotta eteenpäin. Daisyn aviomies Luke on juuri kuollut tavalla, joka voidaan tulkita itsemurhaksi. Ruth ja hänen aviomiehensä Joe saapuvat pitämään seuraa Daisylle, joka šokin ja alkoholin vapauttamana kertoo epäonnistuneesta avioliitostaan ja edesmenneeseen mieheensä kohdistuvasta halveksunnastaan. Ruthille, joka on uskonut Daisyn avioliittoa yhtä onnelliseksi kuin omaansa, paljastukset tulevat järkytyksenä.

Ystävysten nimet kuvastavat heidän luonteitaan ja olemustaan: Daisy on isokokoinen, huumorintajuinen, rehevä, vaalea, estoton kukkanen, kun taas  raamatullisen nimen omaava Ruth on hillitty, hoikka, tumma, viileä –  ruthless - kuten Daisy kerran toteaa.

Pian käy ilmi, että myös Ruthin avioliitto on kriisissä. Aviomies Joe tunnustaa pari vuotta jatkuneen suhteen "fysioterapeutti Eunice Pilbeamiin" – jos tämä nimi ei saa lukijaa varuilleen, niin sitten ei mikään. Ruthin lähes pakkomielteiset pohdinnat avioliittonsa tilasta ja siitä, onko se pelastettavissa ja kannattaako se pelastaa, ovat romaanin kovinta ydintä.

'One doesn't exist except in relation to people to whom one is of importance. What they think of you, how they see you, is what you are. I wasn't important to Joe all that time, or not in the way I believed that I was, as his wife, as his love, and so the part I was playing was a false one. He made me act falsely, and so I don't exist.'

Ruthin ja Daisyn ystävyys joutuu romaanissa koetukselle. Romaani seuraa myös vanhempien kriisin vaikutusta heidän teini-ikäisiin lapsiinsa.

Romaani on kerrottu vapaana epäsuorana esityksenä usean eri näkökulmahenkilön kautta. Sillä, kenen ajatuksiin pääsemme kurkistamaan, kirjailija luo taitavasti jännitteitä. Lukijan tietoja ja odotuksia säädellään koko ajan.

En halua kertoa romaanin juonesta kovin paljoa enempää, sillä se petkuttaa lukijaa varsin nokkelasti. Uskoin koko ajan olevani päähenkilöiden edellä ja hoksaavani asioita, joita nämä eivät vielä ymmärrä. Lopussa huomasin, kuinka kirjailija oli johtanut minua ovelasti harhaan. Tällaisesta onnistuneesta huijauksesta olen lukijana aina kiitollinen. 

Romaani näyttää pitkään kulkevan kohti ratkaisua, jossa aiempien sukupolvien luoma malli siirtyy seuraaville. Daisyn isä on ollut parantumaton häntäheikki, joten isää ihannoiva Daisykin on harrastanut huolettomia irtosuhteita. Ruthissa puolestaan vaikuttaa olevan kylmää ja laskelmoivaa kostonhimoa, joka tuntuu vain odottavan väkivaltaista purkautumista. Tätä korostetaan vihjaamalla, että Ruthin isän kuolema ei ehkä ollut aivan luonnollinen.

Romaani vaikuttaa siis ajautuvan kohti väkivaltaista loppuratkaisua. Useaan kertaan viitataan siihen, kuinka liian turvallinen ja tasainen elämä saa ihmiset hakeutumaan kriiseihin. Daisyn anoppi, joka on elänyt molemmat maailmansodat, kertoo, että sodat olivat tervetullutta vaihtelua turruttavaan turvallisuuteen. Väkivalta uhkaa myös englantilaisten rivitalojen pikkupuutarhojen takana yhteispuistoalueella, joka romaanissa saa vertauskuvallista syvyyttä luvattomien viettien purkautumispaikkana. 

Romaanin jännitteet saavuttavat huippunsa Egyptin matkalla, jolle Ruth ja Joe lähtevät yhdessä Daisyn ja tämän veljen kanssa. Dramaattisen, Joen henkeä uhanneen tapahtuman jälkeen Daisy ja Ruth nousevat Tutankhamonin haudasta uudelleen syntyneinä. He tuntuvat omaksuneet toisiltaan ystävänsä parhaat piirteet. Koeteltunakin ystävyys on säilynyt. Naiset pystyvät murtamaan aiempien sukupolvien tuhoisat käyttäytymismallit. 

Romaanissa kypsytelty väkivalta purkautuu kuitenkin päähenkilöiden ympärillä, kun Egyptin presidentti Anwar Sadat murhataan ja matkalaiset joutuvat hetkeksi levottomuuksien keskelle. Samaan aikaan kotona yhteispuistoalueen väkivallan uhka lopulta tavoittaa Ruthin perheen. Kodin turvaksi hankittua koiraa puistosta etsiessään Ruthin tytär joutuu hyökkäyksen kohteeksi.

Romaani kuitenkin päättyy onnellisiin tunnelmiin. Näyttää siltä, että ulkoisesta väkivallasta selvitään, jos perheen sisäinen harmonia on kunnossa.

The Ice House -romaanin kuvaus ystävyydestä ei ole epäuskottavan sokerinen. Ystävyyteen sisältyy paljon rakkautta mutta myös ongelmia, kaunaa, kateutta ja vihaa. Ystävyys ei ole tunne vaan sitoumus, pyrkimys jaettuun hyvään.

Virago-kustantamon naiskirjailijoita esiin nostavia vihreäkantisia pokkareita on kirjahyllyihini kertynyt useita. Ne ovat poikkeuksetta olleet tutustumisen arvoisia. Tästä Nina Bawdenin romaanista pidin kovasti – kuten perhettä oivaltavasti käsittelevistä romaaneista yleensäkin.  

Nina Bawdenin (1925 - 2012) laajasta tuotannosta on suomennettu seitsemän lasten- ja nuortenkirjaa. 

Nina Bawden, The Ice House. Virago Press 1993. Virago Modern Classics No. 381. Teos ilmestyi alun perin vuonna 1983. 236 s.

----------------------

Helmet lukuhaasteen kohta 7: Kirja kertoo ystävyydestä.