Acimanin romaani jakautuu neljään osaan, jotka on nimetty musiikkitermein: tempo, kadenssi, kapriisi ja da capo. Musiikilla on erityinen merkitys romaanihenkilöiden elämässä. Yksi heistä on jopa ammattipianisti. Myös romaanin tapa toistaa joitakin aiheita toi mieleeni musiikillisen rakenteen. Valitettavasti musiikin tuntemukseni on niin kehno, että romaanin tämä puoli meni suurelta osin minulta ohi.
Toistoille on toinenkin peruste, jonka tunnistin myös omasta kokemuksestani. Ihmisen elämä on variaatio hänen perheensä tai sukunsa teemasta:
Eihän elämä niin kovin omaperäistä olekaan. Sillä on hämmästyttäviä tapoja muistuttaa meille, että ilman Jumalaakin siinä, miten kohtalo pelaa korttinsa, välkehtii takautuva nerokkuus. Se ei jaa meille viittäkymmentäkahta korttia, se jakaa ehkä neljä tai viisi, ja ne sattuvat olemaan samoja joilla vanhempamme ja isovanhempamme ja näiden vanhemmat joutuivat pelaamaan.
Näitä tämän romaanin toistuvia aiheita ovat rakkaussuhde kahden hyvin eri-ikäisen ihmisen välillä, juutalaisuus sekä isän ja pojan kiintymys. Romaanin ensimmäisessä ja laajimmassa osassa kuusissakymmenissä oleva Samuel kohtaa junassa itseään puolet nuoremman Mirandan. Heidän Roomaan sijoittuva rakkaustarinansa on alusta lähtien täynnä syvällisiä keskusteluja ja melko pian myös intohimoista ja lievästi ekshibitionistista erotiikkaa. Romaani tavoittaa hienosti tuoreen rakkauden epävarmuudet ja vähittäisen luottamuksen kasvun. Lokakuinen Rooma sädehtii kauniisti taustalla.
Romaanin toinen osa kuvaa Samuelin pojan Elion rakkaussuhdetta itseään puolet vanhempaan Micheliin. Kun Samuelin ja Mirandan tarinassa kertojana toimi Samuel, vanhempi mies, nyt tässä kahden miehen rakkaustarinassa kertojana on nuorempi Elio. Tässä kertomuksessa taustana on Pariisi ja sen ympäristö. Jaksossa on myös vahva juonellinen jännite, kun Elio ja Michel yrittävät selvittää Michelin isän pojalleen jättämien käsin kirjoitettujen nuottilehtien salaisuutta.
Kolmas osa on nimensä mukaisesti kapriisi, lyhyt ja eloisa kuvaus yhdestä illasta Elion nuoruudenrakastetun, Oliverin, elämässä. Tapahtumapaikkana on newyorkilainen huoneisto, josta Oliver ja hänen puolisonsa ovat juuri muuttamassa pois. Läksiäiskutsuilla Oliver flirttailee kevyesti sekä miespuolisen että naispuolisen vieraansa kanssa. Ilta on sikäli merkityksellinen, että sen aikana Oliver päättää lopettaa pitkän avioliittonsa ja yrittää löytää uudelleen Elion elämäänsä. Tämä sitten toteutuukin romaanin viimeisessä osassa, joka sijoittuu ensin Italiaan ja sitten Aleksandriaan.
Tässä romaanissa intohimoinen rakkaus on kaiken ylittävä voima. Minulla oli hieman huono omatunto siitä, että ajatukseni harhautuivat näiden suurten rakkauksien oheisuhreihin: esimerkiksi Mirandan hylättyyn poikaystävään ja Oliverin vaimoon. Olin myös vähän huolissani siitä, kuka ulkoiluttaa Mirandan koiraa, kun sen emäntä antautuu vaeltelemaan yökaudet pitkin Roomaa uuden rakkautensa kanssa. Näitä ei tietenkään pitäisi miettiä, eihän tämä ole realistinen romaani vaan rakkauden korkea veisu.
André Aciman, Etsi minut. Tammi 2020. Englanninkielisestä alkuteoksesta Find me (2019) suomentanut Antero Tiittula. 294 s.
--------------------------
Helmet 2022 -lukuhaasteen kohta 6: Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!